» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse siitä, voidaanko ajokieltoa määrätä vai onko sen määräämisen määräaika jo rauennut. Tapausta on käsitelty Hyvinkään käräjäoikeudessa, josta tuomio on annettu 19.2.1997. Tämän jälkeen virallinen syyttäjä on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus antoi tuomionsa 12.2.1998. Virallinen syyttäjä on saanut valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen.
Virallinen syyttäjä vaati A:ta tuomittavaksi rangaistukseen 14.9.1996 tehdyistä huumaantuneena ajamisesta sekä liikenteen vaarantamisesta. Sen lisäksi virallinen syyttäjä vaati A:n määräämistä ajokieltoon ja käräjäoikeuden hänelle 18.1.1996 ehdollisena 28.2.1997 päättyvin koetusajoin määräämän kuuden kuukauden ajokielto, joka määrättiin silloin täytäntöönpantavaksi.
Käräjäoikeuden mukaan A tulee tuomita edellä mainituista rikoksista ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Näin ollen käräjäoikeus määräsi hänet ehdolliseen vankeuteen sekä ajokieltoon. Ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä oli 30.6.1997. Ajokieltoon sisältyivät ajokielto syyksi luetelluista rikoksista sekä käräjäoikeuden 18.1.1996 ehdollisena 28.2.1997 päättyvin koetusajoin määräämä kuuden kuukauden ajokielto. Nämä määrättiin täytäntöönpantavaksi. Ajokiellon pituutta harkittaessa käräjäoikeus on ottanut huomioon A:lle tämän vammojen vuoksi ajokortin tarpeellisuuden.
Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen. Hän vaati muun muassa A:lle määrättyä ajokieltoa, jonka tuli koskea vain huumaantuneena ajamista, pidennettäväksi siten, että ajokiellon viimeinen voimassaoloaika on aikaisintaan 19.8.1997. Tämä sen vuoksi, että ehdollinen ajokielto oli määrättävä pantavaksi täytäntöön täysimääräisenä käräjäoikeuden tuomion julistamispäivästä eli 19.2.1997 lukien.
Hovioikeuden mukaan poliisimies oli määrännyt A:n tieliikennelain mukaan väliaikaiseen ajokieltoon epäillyn huumaantuneena ajamisen vuoksi. Käräjäoikeuden määräämä ajokielto sisälsi huumaantuneena ajamisesta tuomitun ajokiellon lisäksi vielä käräjäoikeuden 18.1.1996 ehdollisena määräämän kuuden kuukauden pituisen ajokiellon täytäntöönpantuna. Tämä oli päättynyt 30.6.1997. Tämän johdosta A oli ollut ajokiellossa yhteensä noin yhdeksän kuukauden ajan. Ajokiellon pituuteen oli vaikuttanut niin A:n omat olosuhteet kuin myös se, että A oli ollut vailla ajo-oikeutta poliisimiehen määräämän väliaikaisen ajokiellon astuessa voimaan. Tämän seurauksena voidaan katsoa, ettei käräjäoikeus ollut arvioinut ajokiellon päättymisajankohtaa virheellisesti.
Tämä huomioon ottaen hovioikeus poisti käräjäoikeuden tuomitseman ajokiellon tieliikennelain nojalla siten kuin se koski A:n syyksi luettua liikenteen vaarantamista. Muuten hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen voimassa.
Valituslupa on myönnetty viralliselle syyttäjälle Korkeimpaan oikeuteen 20.8.1998. Virallinen syyttäjä vaati valituksessaan hovioikeuteen esittämällä perusteellaan, että A määrätään hänelle aikaisemmin määrätyn ajokiellon lisäksi vähintään 50 päivän pituiseen ajokieltoon. 50 päivän pituinen ajokielto tulee virallisen syyttäjän mukaan alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. A ei vastannut valitukseen.
Aiemmat oikeusasteet ovat tuomioillaan määränneet voimaan kaksi eri ajokieltoa. Toinen on tieliikennelain nojalla määrätty ajokielto, jonka kestoa määrättäessä huomioidaan olosuhteet ja vähennysten aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta. Toinen johtuu siitä, että ehdollinen ajokielto on pantu täytäntöön. Tämä perustuu tieliikennelain pakottavaan säännökseen. Sen säännöksen mukaan ehdollisena määrätty ajokielto on täytäntöönpantava muun muassa siinä tapauksessa, että ajokieltoon määrätty tuomitaan rangaistukseen koetusaikana tapahtuneesta huumaantuneena ajamisesta.
Laissa ei ole säädetty tuomioistuimelle mahdollisuutta harkita täytäntöönpantavan ehdollisen ajokiellon pituutta tai määrätä ajokielto täytäntöönpantavaksi vain osin. Käräjäoikeuden tuomio on annettu 1.9.1997. Voidaan todeta, että ajokiellon viimeistä voimassaolopäivää ei olisi tullut määrätä aikaisemmaksi kuin 19.8.1997.
Alempien oikeuksien määrätessä ehdollinen ajokielto täytäntöönpantavaksi, on viimeinen täytäntöönpantava voimassaolopäivä määrätystä ajankohdasta 30.6.1997 johtuen koskenut tosiasiassa vain osaa ehdollisesti määrätystä ajokiellosta.
Tieliikennelain mukaan, jollei ehdollisena määrättyä ajokieltoa ole vuoden kuluessa koetusajan päättymisestä määrätty pantavaksi täytäntöön, se on rauennut. A:lle määrätyn ehdollisen ajokiellon koetusaika on päättynyt 28.2.1997 ja sen päättymisestä on kulunut yli vuosi. Näin ollen se on osa ehdollista ajokieltoa, jota ei ole pantu vielä täytäntöön ja joka on sittemmin rauennut. Tämän seurauksena ajokieltoa ei voida enää määrätä täytäntöönpantavaksi. Korkein oikeus ei muuta hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa