» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2013:65 oli kyse väärennysaineiston hallussapidosta. Tapauksessa ratkaistiin, oliko A syyllistynyt väärennysaineiston hallussapitoon, kun hän oli tilannut passin ulkomailta mutta ei vielä ollut kerennyt saada sitä haltuunsa tosiasiallisesti, koska tulliviranomainen oli ottanut passin haltuunsa.
Käräjäoikeus oli katsonut teon täyttäneen väärennysaineiston hallussapidon. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteet. KKO katsoi A:n syyllistyneen väärennysaineiston hallussapitoon ja palautti asian hovioikeuteen käsiteltäväksi.
Asian oikeuskysymyksenä oli se, täyttikö A:n toiminta rikoksen tunnusmerkistön, vaikka hän ei saanut haltuunsa passia. Rikoslain 33 luvun 4 §:n 1 kohdan mukaan väärennysaineiston hallussapidosta on tuomittava se, joka ilman hyväksyttävää syytä vastaanottaa, hankkii, kuljettaa tai pitää hallussaan väärän tai väärennetyn todistuskappaleen.
Hovioikeus oli tulkinnut rikoslakia niin, että hankkiminen täyttyy vasta, kun tekijä saa aineiston haltuunsa. KKO:n mukaan, koska lainmuutoksella on lisätty väärennysaineiston hallussapidon tekotapoja, lakimuutos jäisi merkityksettömäksi, jos näiden uusienkin tekotapojen täyttyminen edellyttäisi aineiston tosiasiallista hallussapitoa. Lainmuutoksen tarkoitus ei siten toteutuisi, jos säännöstä tulkitaan siten kuin HO tulkitsi. Lisäksi KKO totesi, että rikoslain tulkinnassa pyritään käsitteiden tulkitsemiseen samalla tavalla eri tunnusmerkistöissä. KKO:n kantaa puoltaa siten esimerkiksi huumausaineen hallussapito, jonka rikostunnusmerkistön täyttymiseen ei edellytetä huumausaineen fyysistä hallussapitoa. KKO:n mukaan tapauksessa A oli siten syyllistynyt väärennysaineiston hallussapitoon menettelyllään, sillä tulliviranomaisen tekemä haltuunotto oli sellainen satunnainen seikka, jolla ei katsottu olevan merkitystä rikostunnusmerkistön täyttymisen kannalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa