» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen KKO:2013:21 taustalla oli se, että A oli saapunut Suomeen lentoteitse neljän kauttakulkumaan kautta. Kun A oli oleskellut Suomessa noin kuusi vuorokautta, hän pyrki jatkamaan matkaansa Kanadaan ja edelleen sieltä Iso-Britanniaan hakeakseen sieltä turvapaikkaa. Yrittäessään poistua maasta A oli esittänyt Suomen rajaviranomaisille väärennetyn Iso-Britannian passin ja jäätyään siitä kiinni hakenut Suomesta turvapaikkaa. A oli saanut passin ja lentoliput salakuljettajalta maksua vastaan.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A valitti tuomiosta hovioikeuteen, joka katsoi, että teko oli tehty sellaisissa olosuhteissa, jotka tekivät siitä Suomessa laintasoisesti voimassa olevan Geneven pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen perusteella rankaisemattoman tai ainakin anteeksiannettavan. Hovioikeus tulkitsi, että pakolaissopimuksessa tarkoitettu suoja edellyttää vain sitä, että henkilö ilmoittautuu viipymättä saapumismaan viranomaisille, jonka A oli tehnyt hakemalla Suomesta turvapaikkaa. Hovioikeus siis hylkäsi syytteen ja vapautti A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta.
Syyttäjälle myönnettiin korkeimmasta oikeudesta valituslupa ja valituksessaan hän vaati, että A tuomitaan nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Näin kysymykseksi muodostui se, estääkö pakolaissopimus tuomitsemasta A:ta rangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä, kun hän oli yrittäessään poistua Suomesta esittänyt väärennetyn matkustusasiakirjan ja jäätyään siitä kiinni hakenut Suomesta turvapaikkaa.
Aluksi korkein oikeus tutki sovellettavia säännöksiä ja totesi että vaikka ulkomaalaislain mukaan maahantulo edellyttää voimassaolevaa rajanylitykseen oikeuttavaa asiakirjaa ja vaikka rikoslaissa on säännökset väärennyksestä, rajoittaa näitä säännöksiä Suomessa laintasoisena voimassaoleva pakolaissopimus. Lisäksi korkein oikeus totesi, että myös väärennysrikoksen säätämisen esitöissä on pidetty mahdollisena, että maahan pyrkivät ulkomaalaiset saattavat joutua käyttämään väärennettyjä henkilö- tai matkustusasiakirjoja päästäkseen poistumaan maasta, jossa he kokevat olevansa vainon kohteina.
Pakolaissopimuksen mukaan rangaistustoimenpiteisiin ei tule ryhtyä laittoman maahan saapumisen tai siellä oleskelun johdosta niitä pakolaisia kohtaan, jotka tulevat suoraan maasta, missä heidän elämänsä tai vapautensa on ollut uhattuna ja jotka ovat luvatta tulleet tai luvatta oleskelevat sopimusvaltion alueella, kuitenkin edellyttäen, että nämä ilmoittautuvat viipymättä viranomaisille ja esittävät hyväksyttäviä syitä laittomalle saapumiselleen tai oleskelulleen.
Lisäksi korkein oikeus totesi, että Euroopan unionin peruskirjassa todetaan, että oikeus turvapaikkaan taataan pakolaissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Lisäksi Euroopan neuvoston rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä koskevassa puitepäätöksessä todetaan, ettei sen soveltaminen rajoita suojelua, jota on annettava pakolaisille ja turvapaikanhakijoille pakolaissopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi.
Korkein oikeus myös selvitti, että pakolaissopimuksen takaamaa suojaa koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu, että sopimuksen sanamuodon lisäksi sen ulottuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös sopimuksen tarkoitus ja humanitaariset tavoitteet, ja lisäksi tulkinnassa voidaan sopimuksen itsensä perusteella huomioida myös YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tulkintasuositukset. Näissä suosituksissa todetaan ensinkin sopimuksen ”tulevat suoraan maasta” käsittävän myös sellaisen tilanteen, jossa henkilö on lyhytaikaisesti oleskellut myös väliaikaisessa maassa hakematta – tai ilman että hänelle on myönnetty – turvapaikkaa. Ehdolle ei myöskään voida asettaa tiettyä aikarajaa, vaan harkinnan tulee olla tapauskohtaista.
Lisäksi korkein oikeus selvitti, että soveltamisohjeissa on myös maininta ”ilmoittautuvat viipymättä viranomaisille” kohdan tulkinnasta ja sen mukaan myöskään tälle edellytykselle ei voida asettaa tarkkaa aikarajaa. Edelleen soveltamisohjeissa todetaan, että ilmauksen ”ja esittävät hyväksyttäviä syitä laittomalle saapumiselleen tai oleskelulleen” tulkinta edellyttää niiden olosuhteiden huomioimista, joissa henkilö on paennut lähtömaastaan.
Korkein oikeus myös totesi, että Suomen rikoslain valtionrajarikostakin koskevassa säännöksessä on maininta siitä, että kyseisestä rikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomessa.
Pakolaissopimuksen tarkoitus on suojata laajasti rikosoikeudellisia sanktioita vastaan silloin, kun suojan kohteena olevat henkilöt joutuvat rikkomaan maahantuloa ja matkustamista koskevia lakeja ja tämä antaa korkeimman oikeuden mukaan aiheen katsoa, ettei väärennysrikosta olisi perusteltua jättää sopimuksen suojan ulkopuolelle sopimuksessa mainituissa olosuhteissa.
Kyseisen tapauksen arvioinnissa korkein oikeus totesi ensin, että riidatonta on, että lähtökohtaisesti väärennysrikoksen tunnusmerkistö täyttyy tapauksessa. Kuitenkin arvioitavaksi tulee pakolaissopimuksen tarjoaman suojan soveltuminen A:n tilanteeseen.
Aluksi korkein oikeus arvioi, etteivät kauttakultu ja lyhytaikainen oleskelu muissa valtioissa matkalla määränpäähän estä suojan soveltumista, vaikkei henkilöä olisikaan kauttakulkumaissa uhannut sopimuksen tarkoittama vaino tai uhka. Näin ollen, vaikka A olikin saapunut Suomeen neljän valtion kautta ja vaikka matka oli kestänyt noin kahdeksan vuorokautta, voitiin A:n kuitenkin katsoa saapuneen sopimuksen tarkoittamalla tavalla suoraan maasta, jossa hänen elämänsä tai vapautensa oli ollut uhattuna.
Sen osalta, että A:n tarkoituksena oli jatkaa matkaansa Suomesta, korkein oikeus katsoi, että koska A olisi lopullisessa määränpäässään voinut vedota sopimuksen suojaan, olisi keinotekoista kieltää suoja häneltä matkan aikana. Korkeimman oikeuden mukaan myöskään sillä, ettei A ollut hakenut turvapaikkaa Suomesta heti ei ollut merkitystä vaan edellytyksen, jonka mukaan suojan piirissä olevan tulee viipymättä ilmoittautua viranomaisille, voitiin tapauksessa katsoa täyttyneen.
Sopimuksen edellyttämän hyväksyttävän syyn laittomalle saapumiselle osalta korkein oikeus taas totesi, että A on afganistanilainen ja lähtenyt pakomatkalleen koska hän oli työnsä vuoksi joutunut Taleban-sissien vainon kohteeksi. Tämän A:n kertoman korkein oikeus totesi osoittavan, että ehto vainon tai muun uhan kohteeksi joutumiselle lähtömaassaan täyttyi ja A:lla oli siis ollut hyväksyttävä syy maahantulolle.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että A:n tilanne täyttää pakolaissopimuksen mukaisen suojan edellytykset, eikä häntä siis voida tuomita rangaistukseen väärennyksestä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa