» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat tulleet autolla parkkipaikalle sunnuntaina aamuyöllä 4.2.2001. Tarkoituksena oli asentaa autopommi X:n autoon, joka oli pääasiallisesti X:n puolison Y:n käytössä. B asensi pommia, kun se vahingossa räjähti. B loukkaantui vakavasti, X:n auto tuhoutui ja kolme muuta autoa kärsivät vaurioita.
Syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta törkeästä tuhotyöstä ja kahdesta murhan yrityksestä. A:n kertoman mukaan C oli pyytänyt A:ta asentamaan autopommin. C oli toimittanut pommin A:lle, joka pyysi B:tä laittamaan sen paikoilleen. Korkein oikeus katsoi samoin kuin alemmat oikeusasteet, että C:n osallisuudesta ei ollut riittävää näyttöä, joten C vapautettiin syytteistä.
Lain mukaan räjäytys on tuhotyö, jos sillä aiheutetaan yleistä hengen ja terveyden vaaraa tai taloudellisen vahingon vaaraa. Tuhotyö luokitellaan törkeäksi, jos sillä aiheutetaan vaaraa suurelle ihmismäärälle ja jos rikos on myös kokonaisuutena katsottuna törkeä. Korkeimman oikeuden mukaan ajankohta (sunnuntain aamuyö) ja tekopaikka vaikuttivat siihen, että vaaraa ei aiheutunut lain tarkoittamalle suurelle ihmismäärälle. Tekomuoto ei ollut törkeä, vaan se katsottiin perusmuotoiseksi tuhotyöksi.
Syyttäjä vaati rangaistusta kahden murhan yrityksestä. Korkein oikeus otti ensin kantaa siihen, oliko kyseessä rikoksen yritys vai valmistelu. Rikos etenee valmistelusta yritykseksi silloin, kun rikoksen tekeminen on aloitettu niin, että toiminnan seurauksena on välittömästi rikoksen toteutuminen. Kyseessä on yritys myös silloin, jos teko keskeytyy sattumanvaraisesta syystä. Tässä tapauksessa teko keskeytyi, koska pommi räjähti vahingossa ennen aikojaan. Syy oli sattumanvarainen, joten kyseessä oli henkirikoksen yritys, ei pelkkä valmistelu.
Seuraavaksi korkein oikeus otti kantaa siihen, oliko kyseessä yhden vai kahden henkirikoksen yritys. Korkein oikeus katsoi, että kyseessä oli vain yhden rikoksen yritys. Auton omistaja ja sen pääasiallinen käyttäjä olivat eri henkilöitä, mutta mikään ei viitannut siihen, että tarkoitus olisi ollut tappaa myös auton omistaja. Ei ollut mitenkään todennäköistä, että myös omistaja olisi ollut auton kyydissä sunnuntaiaamuna, kun sen käyttäjän oli tarkoitus lähteä liikkeelle.
Korkein oikeus totesi, että kyseessä oli murhan eikä tapon yritys. Sen mukaan pommin räjäyttäminen on senkaltainen teko, jota vain aivan poikkeuksellisesti voidaan pitää murhan yritystä lievempänä tapon yrityksenä. Tässä tapauksessa mitään lieventävää poikkeusta ei ollut. Lisäksi korkein oikeus otti kantaa rangaistuksen mittaamiseen. Hovioikeus oli alentanut B:n tuomiota sillä perusteella, että B:n syyllisyyden katsottiin olevan lievempää kuin A:n, ja lisäksi B oli saanut vakavia ja pysyviä vammoja tapahtuneesta. Korkein oikeus pysytti hovioikeuden tuomion lopputuloksen voimassa. A:n käräjäoikeudessa saama tuomio pysyi 9 vuoden vankeusrangaistuksena. B:n lopullinen tuomio oli 6 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa