» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
B oli kavaltanut työnantajaltaan varoja siirtämällä työnantajan pankkitililtä sekä omalle että miehensä A:n pankkitilille yhteensä yli 1 400 000 markkaa. Teko oli tapahtunut 9.12.1996 - 30.8.1999 välisenä aikana yhteensä 52 eri tilisiirrolla. A:n tileille oli siirretty yhteensä n. 156 000 markkaa, joista osa oli siirretty suoraan työnantajan tililtä ja osa B:n pankkitilin kautta.
Syyttäjä vaati B:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta ja A:lle rangaistusta ensisijaisesti avunannosta ja toissijaisesti kätkemisrikoksesta. B sai tuomion törkeästä kavalluksesta. Käräjäoikeus katsoi, että A:n ei näytetty tietävän rahojen alkuperää eikä A ollut suunnitellut tekoa B:n kanssa. Avunanto edellytti myös toimintaa ennen rikoksen toteuttamista, mitä ei tässä ollut tapahtunut. A ei ollut syyllistynyt avunantoon. Kätkemisrikoksen edellytyksenä on, että rikoksella saatua omaisuutta käytetään suoraan tai sellaisenaan. Käräjäoikeus katsoi, että sähköiset tilisiirrot ja varojen nostaminen käteisellä pankkitilitä olivat rikoksella hankitun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta, jonka käyttöä ei lain mukaan voida pitää kätkemisrikoksena. Asiassa jäi näyttämättä, että A olisi tiennyt varojen alkuperän. Käräjäoikeus hylkäsi A:n syytteet.
Hovioikeus katsoi, että kyseessä oli avunanto. Se ei pitänyt uskottavana, ettei A olisi tiennyt varojen alkuperää. Ennen kavalluksia perheen rahatilanne ei ollut ollut kovin hyvä, ja osa laskuista oli ulosotossa. Kavallusten alkamisen jälkeen pariskunta oli tehnyt mm. useita kalliita ulkomaanmatkoja sekä autohankintoja. Hovioikeuden mukaan A oli toiminut yhteisymmärryksessä B:n kanssa ja syyllistynyt siten avunantoon.
Korkein oikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeus, että kyseessä ei ollut avunanto, koska A:n ei voitu näyttää osallistuneen rikokseen ennen sen toteuttamista. Kätkemisrikoksen osalta korkein oikeus tarkasteli erikseen tilisiirtoja, jotka oli tehty suoraan B:n työnantajan tililtä A:n tileille sekä siirtoja, jotka oli tehty B:n tililtä A:n tilille. Suoraan yhtiön tililtä siirretyt varat ovat helposti yksilöitävissä, eikä omaisuuden voida katsoa muuttuneen toiseksi tilisiirron vuoksi. Tältä osin kyse on kätkemisrikoksesta. B:n tilin kautta tulleet varat olivat tosin sekoittuneet B:n tilillä valmiiksi olleisiin varoihin, mutta kavallettujen varojen suuri määrä suhteessa B:n palkkatuloihin ja perheen taloudellisten asioiden hoitoon yleensä osoittaa, että kyseisiä varoja voidaan pitää kavallettuina varoina. Korkeimman oikeuden mukaan A oli tietoinen varojen alkuperästä ja syyllistynyt siten kätkemisrikokseen, mutta vain niiden varojen osalta, jotka oli siirretty A:n pankkitilille.
Toisenlainen ratkaisu olisi monessa suhteessa kestämätön. Jos se, jonka tilille kavallettuja varoja siirretään, ei syyllistyisi rikokseen vaikka tietäisi varojen alkuperän, tarkoittaisi se, että kavallusrikoksesta saataisiin enemmän hyötyä siirtämällä varoja toisten henkilöiden tileille. Tietoisuus varojen alkuperästä voidaan johtaa siitä, että tilille alkaa tulla poikkeuksellisen suuria summia, joille ei ole muuta järkevää selitystä kuin rikollinen alkuperä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa