» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Vastaajat järjestivät yhdistyksen nimissä yleisölle pokeripeliturnaukset, joihin oli osallistumismaksu ja joissa jaettiin rahapalkintoja. Syytteessä tarkoitetut pelitilaisuudet oli järjestetty helsinkiläisessä ravintolassa yhdistyksen perustamiskokousten yhteydessä ja ne oli tarkoitettu yhdistyksen jäsenille tai yhdistyksen jäseniksi liittyville henkilöille. Tilaisuuksissa oli pelattu Texas Hold´em no limit -pelimuodon pokeriturnaukset, joihin kumpaankin oli osallistunut 40 pelaajaa 50 euron osallistumismaksua vastaan. Osallistumismaksuista kertynyt summa oli jaettu rahapalkintoina turnauksissa parhaiten menestyneiden pelaajien kesken. A, B, C, E, F ja G olivat olleet perustettavan yhdistyksen hallituksen jäseniä. D oli ollut yhdistyksen kokousten puheenjohtaja. Lisäksi he olivat kukin osallistuneet tilaisuuksien käytännön järjestelyihin.
Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat syytteen mukaisesti arpajaisrikoksesta 15 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, että pelitilaisuuksien järjestäminen oli arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua luvanvaraista arpajaistoimintaa, koska pelaaminen oli edellyttänyt 50 euron osallistumismaksun suorittamista ja pelissä oli ollut mahdollista saada ainakin osittain sattumaan perustuva rahanarvoinen voitto. Hovioikeus hylkäsi syytteen.
Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että pelitilaisuudet täyttivät luvanvaraisten arpajaisten tunnusmerkistön. Pelitilaisuuksiin osallistumisen vastikkeellisuuden osalta hovioikeus totesi, että arpajaislaissa tarkoitetulta vastikkeelta ei edellytetä, että se tulee arpajaisten toimeenpanijan hyväksi. Näin ollen pokeriturnausten osallistumismaksua oli pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna vastikkeena. Sen osalta, perustuiko pokeripelissä voittaminen ainakin osittain sattumaan, hovioikeus totesi tulleen sinänsä selvitetyksi, että pelaajan taidolla oli pokerissa merkitystä. Kun kortit kuitenkin jakautuivat pelissä pelaajille sattumanvaraisesti, taitavinkaan pelaaja ei voinut kokonaan sulkea pois sattuman mahdollisuutta pelissä. Näin ollen voittaminen pelissä perustui ainakin osaksi myös sattumaan. Vastaajien erehtymisen osalta hovioikeus katsoi, että ottaen huomioon taidon merkitys pokeripelissä sekä se, että B, C, D, E ja F olivat pokerin pelaamisen ammattilaisia, vastaajat olivat perustellusti voineet pitää pokeria taitopelinä, joka ei kuulu arpajaislain soveltamisalaan ja jonka toimeenpaneminen ei siten edellytä viranomaisen lupaa. Samoin osallistumismaksun osalta vastaajat olivat voineet olla perustellusti siinä käsityksessä, että osallistumismaksu ei ollut arpajaislaissa tarkoitettua vastiketta pelaamisesta, kun se ei ole ollut tullut pelin toimeenpanijan hyväksi ja kun sanotun lainkohdan mukaan vastikkeena ei pidetä erinäisiä kuluja ja maksuja. Näin ollen hovioikeus katsoi, että vastaajien voitiin katsoa erehtyneen rikostunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen suhteen, minkä vuoksi syyte oli heidän tahallisuutensa puuttuessa hylättävä.
Rikoslain mukaan arpajaisrikokseen syyllistyy se, joka toimeenpanee arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa. Rikostunnusmerkistön kannalta keskeiset tekijät, arpajaisten käsite ja luvanvaraisuus, määräytyvät arpajaislain nojalla. Arpajaislain mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Se, mitä arpajaislaissa säädetään arpajaisista, koskee myös kasinopelien pitämistä yleisön käytettävänä vastiketta vastaan siten, että pelaaja voi saada rahanarvoisen voiton. Arpajaislaissa määritellään arpajaisten eri toimeenpanomuodot. Kasinopeleiksi määritellään ruletti-, kortti-, noppa- ja muut niihin rinnastettavat pelit, joita pelaamalla voi voittaa rahaa. Lisäksi arpajaislain mukaan sellaisten arpajaisten toimeenpano, joista pelaaja voi voittaa rahaa, on rahapelitoimintaa. Arpajaisten toimeenpano järjestämällä yleisölle kasinopelejä vastiketta vastaan on siis samalla rahapelitoimintaa. Arpajaisten toimeenpano on arpajaislain nojalla yleensäkin luvanvaraista ottamatta lukuun eräitä pienimuotoisia tavara-arpajaisia. Rahapelitoiminnan harjoittaminen edellyttää arpajaislaissa tarkoitettua rahapelilupaa.
Korkein oikeus katsoi, että vastaajat ovat menettelyllään syyllistyneet arpajaisrikokseen. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa silloin kun päätetään häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Tässä asiassa oikeudenkäynti on kestänyt muutoksenhakuasteissa hovioikeudessa noin kaksi vuotta ja Korkeimmassa oikeudessa yli kaksi ja puoli vuotta. Asian käsittely on siten kestänyt muutoksenhakuasteissa asian laatuun ja laajuuteen nähden liian pitkään. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön nojalla oikeudenkäynnin viivästyminen voidaan rikosasiassa hyvittää ottamalla viivästys huomioon asian lopputuloksessa. Vastaajille tuomittuja rangaistuksia on siten kohtuullistettava. Korkein oikeus harkitsi oikeaksi soveltaa rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohtaa ja 12 §:n 4 kohtaa ja jättää vastaajat, jotka käräjäoikeus oli tuominnut 15 päiväsakon sakkorangaistukseen, rangaistukseen tuomitsematta. Korkein oikeus harkitsi kohtuulliseksi, että hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut korvataan valtion varoista.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion varaan muutoin, mutta A, B, C, D, E, F ja G jätettiin heidän syykseen luetusta arpajaisrikoksesta rangaistukseen tuomitsematta. Lisäksi korkein oikeus velvoitti valtion korvaamaan B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle kullekin erikseen hyvityksen vaatimisesta aiheutuneina kuluina 250 euroa.
Selaa lakitietoa