» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2001:101 vakuutusoikeus oli evännyt vaaditun korvauksen, jonka vankikarkurin toimet oli aiheuttanut ajoneuvolle, kun se oli otettu luvattomasti käyttöön. Kysymys oli siitä, sovellettiinko rikosvahinkolakia väärin.
Käräjäoikeus tuominnut A:n, B:n auton luvattomasta käytöstä, jonka seurauksena auto oli tuhoutunut. A oli velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta B:lle. A oli tuolloin etsintäkuulutettu vanki, joten B:n mahdollisuudet saada vahingonkorvaus, olivat pienet. B:llä oli liikennevakuutus autoon, muttei vapaaehtoista autovakuutusta, joka olisi oikeuttanut korvauksiin esinevahingoista, joten hän vaati korvausta rikosvahinkolain nojalla.
Valtiokonttori eväsi hakemuksen, vedoten, ettei rikosvahinkolaki soveltunut tapaukseen, jossa on kyse liikennevahingosta. Vakuutusoikeus ei muuttanut konttorin päätöstä. B valitti korkeimpaan oikeuteen ja pyysi vakuutusoikeuden päätöksen purkamista, sillä se perustui väärän lain soveltamiseen.
Korkein oikeus totesi, että vaikka lain mukaan liikennevahinkoja ei korvata, ei se ole absoluuttinen totuus. Lain taustalla on yhteen sovittaa kaksi korvausjärjestelmää. Koska B:llä ei ole mahdollisuutta saada korvauksia liikennevakuutuksen nojalla, olisi siten ollut lain tarkoituksen mukaista korvata rikosvahinkolain säännösten nojalla. Vaikka tällainen tulkinta on mahdollinen, korkein oikeus pysyttäytyi vakuutusoikeuden linjassa ja lain sanamuodonmukaisessa tulkinnassa, eikä purkanut päätöstä.
Yksi jäsen oli kuitenkin eri mieltä ja mainitsi, että rikosvahinkolain sanamuodonmukainen tulkinta ei johda lain tarkoituksen soveltamiseen. Hän olisikin purkanut vakuutusoikeuden päätöksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa