» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa A oli ottanut B:n omistaman auton käyttöönsä, vaikka hän tiesi, että auto oli otettu luvattomasti käyttöön. Tapauskuvauksesta on siis pääteltävissä, ettei A ollut ensivaiheessa itse ottanut B:n autoa luvattomasti käyttöönsä, vaan vasta tämän jälkeen ottanut sen myöskin käyttöönsä. Kyseessä oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että kuten jäljempänä ilmenee, alempien oikeusasteiden näkemys sinänsä melko yksinkertaisen tunnusmerkistön täyttymisestä erosi korkeimman oikeuden kannasta. Juridiselta kantilta tapauksessa olikin kyse käytännössä siitä, tuliko A tuomita tapauksessa rangaistukseen moottoriajoneuvon käyttövarkaudesta vai luvattomasta käytöstä.
Rikoslain 28 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaan moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta on tuomittava se, joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon. Edelleen saman luvun 7 §:n 1 momentin mukaan luvattomasta käytöstä on tuomittava se, joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta.
Käräjäoikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A oli ottanut B:n omistaman henkilöauton käyttöönsä tietoisena siitä, että se oli otettu käyttöön luvattomasti. Tämän pohjalta käräjäoikeus tuomitsi A:n moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja muista syytteessä olleista rikoksista yhteiseen rangaistukseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Korkein oikeus lähestyi tapausta pohtimalla, oliko A:n menettelyyn löydettävissä paremmin soveltuva rikoslain mukainen tunnusmerkistö kuin se, mitä alemmat oikeusasteet olivat noudattaneet asian käsittelyssä. Korkein oikeus totesikin, että koska A ei ollut ottanut autoa luvattomasti käyttöönsä, hän ei ollut syyllistynyt rikoslain 28 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaiseen moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen. Sen sijaan korkein oikeus totesi, että A:n kuitenkin käytettyä B:n autoa ilman lupaa oli tapaukseen mahdollista soveltaa rikoslain 28 luvun 7 §:n 1 momenttia. Näin ollen korkein oikeus katsoi A:n syyllistyneen tapauksessa viimeksi mainitun pykälän mukaiseen luvattomaan käyttöön. Korkein oikeus ei kuitenkaan alentanut alempien oikeuksien A:lle tuomitseman yhteisen vankeusrangaistuksen määrää.
Tapauksesta käy hyvin ilmi, kuinka pienistä kielellisistä merkityseroista voi aiheutua tuomion muuttaminen korkeimmassa oikeudessa. Nähdäkseni korkeimman oikeuden ratkaisu oli lopulta oikea, sillä siinä noudatetun pykälän sanamuoto vastasi selkeämmin sitä, mitä aidosti oli tapahtunut. Alempien oikeusasteiden päätöksenteon taustalla saattoi olla se, että A tietoisena auton alkuperäisestä luvattomasta käyttöönotosta rinnastettiin luvattomaan käyttöönottajaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa