» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A:n kertomuksen mukaan A oli mennyt henkilö B:n asunnolle tarkoituksenaan varastaa aseita. A oli yllättäen kohdannut haulikossa uhkailevan B:n eteisessä. Tästä pelästyneenä hän oli puukottanut B:tä viisi kertaa rintakehään ja vatsaan. B:n kuolemaa hyväksikäyttäen A anasti B:n aseet, lompakon ja pakettiauton. Surmaamisesta ei ollut muuta selvitystä kuin A:n kertomukset. Todistaja C kertoi A:n kertoneen aiemmin, että oli valmis tappamaan B:n saadakseen aseet. Käräjäoikeus tuomitsi A:n murhasta sekä törkeästä ryöstöstä elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
A valitti hovioikeuteen, mutta hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu. A oli myöntänyt murtautuneensa B:n taloon ja oli B:n puukottamisen jälkeen varastanut asunnosta ja autotallista omaisuutta. Hovioikeuden mukaan A surmasi B:n, koska aikoi anastaa B:n aseita.
Korkeimman oikeuden mukaan todistaja C:n kertomus ei riittänyt todisteeksi, että A oli suunnitellut B:n surmaamista. Korkeimman oikeuden mukaan siten jäi näyttämättä, että A olisi surmannut B:n vakaasti harkiten. Omaisuuden anastaminen tapahtui B:n kuolemaa hyödyntämällä ja A oli tahallaan surmannut B:n. Siksi ryöstöä oli pidettävä törkeänä.
A anasti B:n asunnosta aseita B:n kuolemaan johtanutta väkivaltaa käyttäen, ja siksi korkein oikeus tuomitsi B:n törkeästä ryöstöstä. Korkein oikeus katsoi, ettei surmaamista oltu tehty vakaasta harkinnasta. Siten A syyllistyi murhan sijaan tappoon. Hovioikeuden tuomiossa annettua elinkautista vankeusrangaistusta lyhennettiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa