» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus katsoi 23.11.2011 antamassaan tuomiossa asiassa esitetyn todistelun perusteella näytetyksi, että A ja B olivat pahoinpidelleet syytteessä kuvatulla tavalla X:ää ja että he olivat toimineet yhdessä. Pahoinpitelyssä oli aiheutettu X:lle vaikea ruumiinvamma ja hengenvaarallinen tila. Rikos oli kohdistunut sattumanvaraisesti ohikulkijaan. X:n kimppuun oli hyökätty yhdessä ja tämä oli ollut puolustuskyvytön. Rikos oli tehty myös raa´alla ja julmalla tavalla ja se oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen teollaan törkeään pahoinpitelyyn ja tuomitsi A:n tästä sekä hänen syykseen luetuista muista rikoksista yhteiseen kahden vuoden neljän kuukauden vankeusrangaistukseen ja B:n tästä sekä eräästä toisesta rikoksesta ja samalla kertaa täytäntöönpannusta aikaisemmasta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen kahden vuoden kuuden kuukauden kahdenkymmenen päivän vankeusrangaistukseen. Syyttäjä, A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus on päätöksellään palauttanut asian törkeää kuolemantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimisen ja siihen liittyvien mahdollisten korvausvaatimusten tutkimisen osalta käräjäoikeuteen. Hovioikeus on todennut, että muilta osin asian käsittely jatkuu hovioikeudessa käräjäoikeudessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen. A:n ja B:n valitusten johdosta asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, tuleeko käräjäoikeuteen käsiteltäväksi palauttaa myös törkeää pahoinpitelyä koskeva syytekohta.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja samalla kertaa hänen syykseen luetuista syytekohdan 1 vaarallisen esineen hallussapidosta, syytekohdan 2 toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta, syytekohdan 3 pahoinpitelyn yrityksestä, syytekohdan 6 ampuma-aserikoksesta, syytekohdan 7 laittomasta uhkauksesta ja syytekohdan 8 toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta yhteiseen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus tuomitsi B:n törkeästä pahoinpitelystä ja samalla kertaa hänen syykseen syytekohdassa 7 luetusta laittomasta uhkauksesta sekä täytäntöönpannusta aikaisemmasta ehdollisesta vankeudesta yhteiseen 2 vuoden 6 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistukseen. B:hen kohdistetut syytteet syytekohdissa 3, 4, 5 ja 8 hylättiin.
Hovioikeus totesi, että törkeää kuolemantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkiminen edellyttää vastaajien teon arvioimista tältä osin uudelleen. Huomioon ottaen myös kuolinpesän mahdolliset korvausvaatimukset se tapahtui soveliaimmin käräjäoikeudessa. Hovioikeus palautti asian syyttäjän syytekohdassa 9 a esittämän törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta käräjäoikeuteen. Hovioikeus totesi, että muilta osin asian käsittely hovioikeudessa jatkuu käräjäoikeudessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Saman lain 11 luvun 5 §:ssä säädetään, että jos samassa oikeudenkäynnissä käsitellään useampia syytteitä, tuomioistuin voi ratkaista niistä jonkin erikseen, vaikka muiden syytteiden käsittely vielä jatkuu. Samaa vastaajaa koskevat syytteet voidaan kuitenkin ratkaista erikseen vain, jos se on asian käsittelyn kannalta perusteltua.
Korkein oikeus totesi, että palauttamisperuste asiassa liittyy syytekohtaan 9 ja että syytekohdassa 9 a on kysymys samasta konkreettisesta tapahtumasta. Sen sijaan palauttamisperuste ei liity muihin hovioikeudessa vireillä oleviin syytekohtiin. Tässä tapauksessa käräjäoikeuteen palautettavien syytekohtien ja hovioikeudessa vireillä olevien muiden syytekohtien erikseen käsittelemistä voidaan pitää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveliaana ja niiden ratkaisemista erikseen sanotun lain 11 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusteltuna.
Korkein oikeus määräsi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 c kohdan, 8 §:n 1 momentin ja 23 §:n nojalla A:n ja B:n pidettäväksi edelleen vangittuina. Vangittuna pitämistä ei ole pidettävä pakkokeinolain 1 luvun 26 a §:n nojalla kohtuuttomana. Korkein oikeus totesi, että vangitsemisen edellytykset voivat tulla pakkokeinolain 1 luvun 22 §:n 1 momentin mukaisesti käräjäoikeuden arvioitavaksi palauttamisen jälkeen.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä seuraavasti; Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 23.11.2011 nro 3691 kumotaan A:n ja B:n syyksi syytekohdassa 9 luetun törkeän pahoinpitelyn sekä A:lle ja B:lle tuomittujen yhteisten vankeusrangaistusten osalta. Asia palautetaan syytekohdan 9 ja syyttäjän hovioikeudessa syytteen tarkistuksena esittämän syytekohdan 9 a osalta Keski-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä. A ja B määrätään pidettäväksi edelleen vangittuina siihen saakka, kunnes käräjäoikeus antaa asiassa ratkaisunsa tai asiassa toisin määrätään.Vaasan hovioikeus voi muiden syytekohtien osalta jatkaa asian käsittelyä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa