» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:80 oli kysymys syytteen tarkistamisesta ja jutun palauttamisesta. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n ja B:n asianomistaja X:ään kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä. Sekä syyttäjä että A ja B valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati muun muassa rangaistusten korottamista. Sen sijaan A ja B vaativat törkeää pahoinpitelyä koskevan syytteen hylkäämistä. X kuitenkin kuoli pahoinpitelyn seurauksena saamiinsa vammoihin hovioikeuskäsittelyn aikana, joten syyttäjä tarkisti syytettä vaatien A:lle ja B:lle rangaistusta törkeän pahoinpitelyn lisäksi törkeästä kuolemantuottamuksesta. Hovioikeus totesi X:n valitusajan jälkeen tapahtuneen kuoleman olleen laissa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella syytettä voitiin hovioikeudessa tarkistaa. Hovioikeuden mukaan törkeää kuolemantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkiminen edellytti vastaajien teon arvioimista tältä osin uudelleen. Näin ollen hovioikeus palautti asian törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta käräjäoikeuteen. Muilta osin asian käsittely jatkui hovioikeudessa käräjäoikeudessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen.
Korkein oikeus myönsi A:lle ja B:lle valitusluvat. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, pitikö käräjäoikeuteen käsiteltäväksi palauttaa myös törkeää pahoinpitelyä koskeva syytekohta. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjä oli voinut tarkistaa syytettään hovioikeudessa, koska tarkistetussakin syytteessä oli ollut kysymys samasta konkreettisesta tapahtumasta, jota ei lainvoimaisen tuomion jälkeen voida saattaa uudelleen tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkein oikeus totesi, ettei jutun palauttamisesta ole laissa erillisiä säännöksiä, vaan palauttaminen ja sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä kuolemantuottamuksessa oli vastaajien menettelyn osalta kysymys saman historiallisen tapahtumainkulun arvioinnista. Korkeimman oikeuden mukaan samaa konkreettista tapahtumaa koskevat syytteet saman vastaajan osalta oli yleensä käsiteltävä yhdessä. Lisäksi yhdessä käsittelemistä puolsi yhteisen rangaistuksen tuomitseminen.
Sen sijaan jutun osittaista palauttamista koskevassa arvioinnissa oli Korkeimman oikeuden mukaan huomioitava se, että palautettava osa muodostaisi sellaisen itsenäisen kokonaisuuden, jonka käsittely ei olisi riippuvainen mahdollisesti ylempään oikeusasteeseen jäävästä muusta jutun osasta. Tässä harkinnassa oli huomioitava myös mahdollisuus syytekohtien erottamiseen ja ratkaisemiseen erikseen. Korkein oikeus totesi palauttamisperusteen asiassa liittyvän törkeään pahoinpitelyyn. Koska törkeässä kuolemantuottamuksessa oli kysymys samasta konkreettisesta tapahtumasta, Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli poistettava käräjäoikeuden tuomio törkeää pahoinpitelyä koskevan syytekohdan ja tuomitun yhteisen rangaistuksen osalta sekä palautettava käräjäoikeuteen käsiteltäväksi törkeää pahoinpitelyä ja törkeää kuolemantuottamusta koskevat syytekohdat. Sen sijaan muiden syytekohtien osalta asian käsittelyä voitiin Korkeimman oikeuden mukaan jatkaa hovioikeudessa. Lisäksi Korkein oikeus määräsi A:n ja B:n pidettäväksi edelleen vangittuina siihen saakka, kunnes käräjäoikeus antaa asiassa ratkaisunsa tai asiassa toisin määrätään.
Kyseessä oli äänestysratkaisu, ja yksi tuomari esitti eriävän mielipiteensä. Eriävän kannan esittäneen tuomarin mukaan uusi törkeää kuolemantuottamusta koskeva syyte ei ollut merkinnyt törkeää pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta sellaista muutosta, jonka vuoksi tämän syytteen käsittelyä olisi tullut siirtää. Hän katsoi hovioikeuden voineen ratkaista asian tämän syytteen osalta, vaikka asia törkeää kuolemantuottamusta koskevan syytteen osalta olikin tullut palauttaa. Hovioikeus ei kuitenkaan ollut ratkaissut asiaan törkeään pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta. Näin ollen eriävän mielipiteen esittänyt tuomari piti asian selvittämisen kannalta perusteltuna, että asia myös törkeää pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta palautettaisiin käräjäoikeuteen. Eriävän kannan esittänyt tuomari päätyi siis asian palauttamisen osalta samaan lopputulokseen kuin enemmistö. Lisäksi hän oli A:n ja B:n vangittuna pitämisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa