» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa Tampereella asunut A oli haastettu vastaajaksi varkauden yritystä koskeneessa asiassa, joka oli määrä käsitellä Orimattilan kihlakunnanoikeudessa haasteen antamista seuraavana päivänä. A ei ollut kuitenkaan saapunut kyseiseen käsittelyyn paikalle eikä hän ollut myöskään ilmoittanut poissaolostaan tuomioistuimelle etukäteen. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, millaiseen rangaistukseen A tuli menettelynsä johdosta tuomita.
Kihlakunnanoikeus katsoi asiaa harkittuaan, että A oli ollut poissa kihlakunnanoikeuden istunnosta ilman laillista estettä. Tämän seurauksena kihlakunnanoikeus päätyi tuomitsemaan A:n oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaisesti esteettömästä poissaolosta oikeudessa 15:een päiväsakkoon. Kihlakunnanoikeus laski tämän rangaistuksen kanssa yhteen A:n varkauden yrityksestä saaman 30 päiväsakon tuomion ja vähensi lopulta yhteismäärästä kaksi päiväsakkoa A:n vapaudenmenetysajan perusteella ja rikoslakiin nojaten. Näin ollen A:n päiväsakkojen määräksi tuli yhteensä 43.
A valitti kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, joka puolestaan tuomitsi kihlakunnanoikeuden tuomion jälkeen voimaan tulleen uuden rikoslain säännöksen nojalla A:n yhteiseen sakkorangaistukseen esteettömästä poissaolosta oikeudesta ja varkauden yrityksestä. Tällöin sakkorangaistuksen määräksi tuli edellä mainitun kahden päiväsakon vähennyksen jälkeen 35 päiväsakkoa. Muilta osin hovioikeus ei päätynyt muuttamaan kihlakunnanoikeuden tuomiota asiassa.
Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa silloin, kun rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.
Valitusluvan saatuaan A valitti hovioikeuden tuomiosta edelleen korkeimpaan oikeuteen vaatimuksenaan ensijaisesti se, ettei hänen katsottaisi syyllistyneen esteettömään poissaoloon oikeudesta. Toissijaisesti A vaati, ettei häntä ainakaan tuomittaisi rangaistukseen esteettömästä poissaolosta oikeudesta. Korkein oikeus otti asian harkinnassa huomioon edellä mainitun rikoslain 3 luvun 5 §:n. Korkeimman oikeuden mukaan A:n syyllisyyttä esteettömään poissaoloon oikeudesta vähensivät haasteaajan lyhyys ja vaikeat kulkuyhteydet Tampereelta Orimattilaan. Korkein oikeus katsoi myös, että A olisi joka tapauksessa saanut haasteaikaa pidennetyksi sillä perusteella, että hänellä olisi ollut paremmin aikaa valmistautua oikeudenkäyntiin, minkä johdosta A:n poissaololla ei ollut ollut tuomioistuimen mukaan suurta merkitystä asian käsittelylle.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että A:n syyllisyyttä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaisesti vähäisenä. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota jättämällä A:n tuomitsematta rangaistukseen esteettömästä poissaolosta oikeudesta ja myös tuomitsemalla A:lle varkauden yrityksestä edellä mainittu vähennys mukaan luettuna 23 päiväsakon rangaistuksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa