» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on pääs osin kyse siitä, onko hovioikeudessa asia käsiteltävä uudestaan ja onko siellä huomioitava kaikki todistajat lausuntoineen. Tapaus on ristiriitainen, koska todistajat ovat eri mieltä asian kulusta sekä A ja B ovat asiasta eri mieltä. A ja B ovat myös muuttaneet lausumiaan. Toinen heistä muutti kertomustaan esitutkinnassa sekä toinen heistä muutti kertomusta käräjäoikeudessa. Asiassa Korkeimman oikeuden mukaan rikoksesta syytetyn oikeusturva vaatii käsittelyä, jossa kuullaan kaikkia osapuolia, jotta voidaan perustellusti ratkaista asia asianosaisten oikeusturva huomioon ottaen.
A oli Lappeenrannassa 18.6.1994 yleisellä paikalla, sen jälkeen, kun B oli C:tä lyömällä useita kertoja nyrkillä kasvoihin, käteen ja ylävartaloon sekä potkaisemalla tätä kerran suun ja nenän seutuun, tahallaan aiheuttanut C:n silmän muurautumisen umpeen ja nenän ja huulten turpoamisen sekä tahallaan aiheuttanut C:lle ruumiinvammoja potkaisemalla tätä kerran voimakkaasti ylävartaloon tai päähän. Tämän seurauksena C oli kaatunut ja hänen päänsä oli betonilaatoitukseen iskeytynyt. C oli tapauksen johdosta menettänyt tajuntansa ja hänelle oli tullut aivojen ohimolohkoon kaksi vuotopesäkettä ja takaraivoon ruhjehaava. Lääkärinlausunnon mukaan aivovammasta jäi todennäköisesti henkisen suorituskyvyn invaliditeetti, ja aivovamma oli ollut hengenvaarallinen.
Virallinen syyttäjä, johon asianomistaja C yhtyi, syytti A:ta.
Tekoa oli käräjäoikeuden mukaan pidettävä törkeänä, koska teolla oli aiheutettu C:lle vakava ruumiinvamma sekä teko oli kohdistunut puolustuskyvyttömään henkilöön. Teko kokonaisuutena arvostellen oli ollut myös törkeä.
A ja B olivat esitutkinnassa kertoneet tapahtumien edenneen edellä mainituin teoin. B kertoi esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa tapahtumien kulun samalla tavalla ja tunnisti A:n siksi, joka potkaisi C:tä siten, että C kaatui. A käräjäoikeudessa kertoi eri tavalla kuin esitutkinnassa tapahtumien kulun. A:n mukaan häntä oli esitutkinnassa uhattu tutkintavankeudella, jollei hän tunnustanut. A:n mukaan kaksi henkilöä oli pahoinpidellyt C:tä ja hän kiisti sen, että hän olisi itse potkaissut C:tä.
Käräjäoikeuden mukaan B:n lausumaa voidaan pitää johdonmukaisempana ja uskottavampana kuin A:n antamaa kertomuksesta käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeudessa oli todistajana X. X oli silloisen humalatilansa vuoksi huono antamaan todistajan lausuntoa, josta olisi selvinnyt tapahtumain kulku. Y oli myös todistajana käräjäoikeudessa. Hän oli A:n seurassa kyseisenä yönä eikä hän ollut nähnyt A:n pahoinpitelevän ketään. Kummankaan kertomus ei sulkenut pois sitä, että A oli voinut olla C:n pahoinpitelijä.
Käräjäoikeus perusteluiden pohjalta tuomitsi B:n pahoinpitelystä 3 kuukaudeksi vankeuteen ja A:n törkeästä pahoinpitelystä 7 kuukaudeksi vankeuteen. A velvoitettiin suorittamaan C:lle vahingonkorvausta.
A valitti asiasta hovioikeuteen. A valituksessaan vaati syytteen hylkäämistä tai että asiassa järjestetään suullinen käsittely Y:n ja kahden todistajan kuulemiseksi. A:n mukaan nämä kaksi muuta olivat nähneet tapahtuneen. A:n perusteluiden mukaan B:n kertomusta ei voitu pitää luotettavana. A:n mukaan luotettavuutta laski B:n useaan otteeseen muutettu esitutkinnassa kertoma tapahtumainkulku ja se oli muutoinkin B:n edun mukaista. X oli kertonut sen, että C oli kaatunut B:n potkusta maahan ja iskenyt takaraivonsa kivetykseen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, koska hovioikeuden mukaan Y:n kuulemiseen ei ollut aihetta (oltiin jo kuultu käräjäoikeudessa) sekä kahden todistajan, joita esitutkinnassa oli jo kuultu ei ollut asian lopputuloksen kannalta minkäänlaista merkitystä.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. A vaati valituksessaan, että joko asia palautetaan suulliseen käsittelyyn hovioikeuteen tai syyte hylätään. Virallinen syyttäjä sekä C vastasivat valitukseen.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa esitetty näyttö on ollut ristiriitaista. A on muuttanut kertomustaan käräjäoikeudessa, B on muuttanut esitutkinnassa kertomustaan ja X sekä Y eivät olleet ketään muuta kuin B:n nähneet pahoinpidelleen C:tä. X:n mukaan B:n potkun jälkeen C oli kaatunut maahan.
Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus ei ole voinut pelkästään välillisesti käräjäoikeudessa pöytäkirjattujen kertomusten perusteella luotettavasti arvioida todistajien, A:n ja B:n kertomuksia. A:n oikeusturva huomioon ottaen hovioikeuden olisi tullut toimittaa A:n vaatima suullinen käsittely sekä kuulla niitä kahta todistajaa, joita asian käsittely vaati.
Korkein oikeus näin ollen kumoaa hovioikeuden päätöksen. Hovioikeuden on käsiteltävä asia uudelleen ja huomioitava myös C:n Korkeimmassa oikeudessa esittämä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa