» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A ja B olivat tappaneet ahman käyttäen tässä teossa apunaan moottorikelkkoja. He olivat käyttäneet moottorikelkkoja muun muassa ahman takaa-ajamiseen ja lopulta suojana ahman ampuessaan. Haudattuaan ahman A ja B olivat ajaneet sen yli useita kertoja moottorikelkoilla. Ahma oli ympärivuotisesti rauhoitettu eläin, jota ei olisi näin ollen saanut tappaa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta pääasiassa arvioitavaksi, voitiinko A:n ja B:n moottorikelkat tuomita valtioille menetetyiksi sillä perusteella, että niitä oli käytetty rikoksentekovälineinä.
Rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin mukaan rikoksen tekemiseen käytetty esine voidaan tuomita menetetyksi. Käräjäoikeus tuomitsi sekä A:n että B:n metsästysrikoksesta rangaistukseen. Edellä mainitun menettämisseuraamuksen osalta käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat käyttäneet moottorikelkkoja rikoksensa tekemisessä aina ahman jäljityksestä sen tappamiseen saakka. Tämän lisäksi käräjäoikeus totesi, että kelkat olivat olleet käytettyjä ja tietyiltä ominaisuuksiltaan vajavaisia. Nämä näkökohdat sekä ahman ympärivuotinen rauhoitettuus huomioon ottaen käräjäoikeus ei katsonut menettämisseuraamuksen tuomitsemista kohtuuttomaksi ja tuomitsi moottorikelkat valtiolle menetetyiksi.
Hovioikeus puolestaan totesi, että ennen rikoksen tekemiseen ryhtymistään A ja B olivat käyttäneet moottorikelkkoja työvälineinään poronhoitotehtävissä. Tästä seuranneen moottorikelkkojen käyttötarkoituksen vuoksi hovioikeus katsoi menettämisseuraamuksen tuomitseminen kohtuuttomaksi ja muutti käräjäoikeuden tuomiota siltä osin, että se jätti tuomitsematta moottorikelkat valtiolle menetetyiksi.
Korkeimman oikeuden mukaan menettämisseuraamuksen tuomitsemista tuli arvioida tarkemmin silloin, kun rikoksentekovälineenä oli käytetty arvokasta esinettä. Tällöin esineen arvon suhteuttaminen teon laatuun tuli korkeimman oikeuden mukaan tärkeäksi. Moottorikelkkojen melko suuri arvo puolsikin korkeimman oikeuden mukaan menettämisseuraamuksen jättämistä tuomitsematta, samoin kuin se seikka, että A ja B olivat lähteneet ahman perään vasta silloin, kun ahmasta oli heidän mielstään ollut vaaraa heidän hoitamalleen porolaumalle.
Useista korkeimman oikeuden menettämisseuraamuksen tuomitsemista puoltaneista seikoista tärkeimmäksi nousi tapauksessa ahman asema ympärivuotisesti rauhoitettuna eläimenä. Korkeimman oikeuden mukaan pelkkä sakkorangaistus ei ollut rauhoitettujen eläinten tappamista ehkäisevänä rangaistuksena riittävä, vaan menettämisseuraamus katsottiin nimenomaan ehkäisevästä vaikutuksestaan johtuen oleelliseksi seuraamukseksi tehdystä rikoksesta. Tähän tavoitteeseen nähden korkein oikeus ei katsonut moottorikelkkojen olleen niin arvokkaita, että menettämisseuraamus olisi tullut jättää tuomitsematta kohtuuttomuusnäkökohtaan vedoten. Näin ollen korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota siltä osin, että se tuomitsi moottorikelkat rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyiksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa