» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2013:62 oli kyse jatkokäsittelyluvan antamisesta hovioikeudessa. Tapauksessa hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa A:lle, mutta oli päätöksessään todennut, ettei tuomio, joka olisi A:n mielestä pitänyt ottaa huomioon käräjäoikeuden tuomiossa rangaistusta alentavana seikkana, ollut vaikutusta nyt tuomittavaan rangaistukseen. KKO palautti päätöksellään asian ratkaistavaksi hovioikeudessa uudelleen.
Oikeudenkäymiskaaren mukaan jatkokäsittelylupa tulee myöntää, jos ilmenee aihetta epäillä ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Lupaa ei tarvitse siten myöntää yksin sillä perusteella, että ratkaisun perusteluissa olevien puutteita tai sovellettuja lainkohtia oikaistaan, jos ratkaisun lopputulos on oikea. Ratkaisun KKO:2013:14 mukaan jatkokäsittelylupaa koskevassa päätöksessä ei voida tosiasiallisesti muuttaa käräjäoikeuden tuomion perusteluja.
KKO:n mukaan tapauksessa hovioikeus on virheelliseltä osin oikaissut käräjäoikeuden ratkaisun perusteluja ja siten suorittanut rangaistuksen mittaamista koskevan harkinnan uudelleen, koska se tulkitsi käräjäoikeuden perusteluja olla ottamatta huomioon rangaistusta alentavan seikan. Hovioikeus ei siten voinut perustella tällä jatkokäsittelyluvan myöntämisen epäämistä. KKO:n mukaan siten käräjäoikeuden ratkaisussa on sellainen virhe, että jatkokäsittelylupa tulee myöntää. KKO palautti päätöksellään asian hovioikeuteen ratkaistavaksi.
Hovioikeus ei siten voi tehdä asiaratkaisua ilman, että se ottaa asian käsittelyyn. Jatkokäsittelyluvan myöntämisessä tulee vain pohtia, onko jatkokäsittelyluvan myöntämiselle edellytykset. Jos hovioikeuden tulee puuttua käräjäoikeuden ratkaisun perusteluihin, puoltaa tämä jo itsessään hovioikeuskäsittelyn tarpeellisuutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa