» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:72 oli kysymys ensinnäkin siitä, estikö hovioikeuden lainvoimainen tuomio uuden kanteen tutkimisen. Toiseksi kysymys oli A:n asiamiehenä ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toimineen asianajajan vahingonkorvausvastuun vanhentumisesta. A:lle oli liikenneonnettomuudessa aiheutunut niskan retkahdusvamma. Hän oli vaatinut 3.2.1997 vireille tulleella kanteella vakuutusyhtiö Pohjolalta korvausta työkyvyttömyydestä johtuvasta ansionmenetyksestä 15 prosenttia ansionmenetyksen määrästä 1.3.1995 alkaen. Käräjäoikeus oli hylännyt kanteen, mutta hovioikeus oli 15.3.2000 antamallaan lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla hyväksynyt kanteen ja velvoittanut vakuutusyhtiön suorittamaan A:n vaatiman korvauksen.
Myöhemmin A oli vaatinut uudella kanteella vakuutusyhtiöltä täysimääräistä korvausta ansionmenetyksestään samasta ajankohdasta lukien. Toissijaisesti A oli vaatinut hänen asiamiehenään aikaisemmissa oikeudenkäynneissä toimineen asianajajan ja asianajotoimiston velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena sanottu ansionmenetyksen määrä kokonaan tai siltä osin kuin vakuutusyhtiötä ei velvoiteta sitä korvaamaan. Asianajajaan ja asianajotoimistoon kohdistettujen vaatimusten osalta käräjäoikeus totesi, että vahingonkorvausvaatimus oli vanhentunut. Vakuutusyhtiöön kohdistetun kanteen osalta käräjäoikeus katsoi, ettei ollut oikeudellista perustetta jättää kannetta tutkimatta siltä osin kuin asia ei ollut ollut aikaisemmin oikeudenkäynnin kohteena. Näin ollen käräjäoikeus vahvisti vakuutusyhtiön olevan velvollinen suorittamaan A:lle hänen vaatimuksensa mukaisen ansionmenetyskorvauksen. Sen sijaan hovioikeus hylkäsi kanteen vakuutusyhtiön osalta vanhentuneena. Hovioikeus katsoi myös asianajajan ja asianajotoimiston osalta kanneoikeuden vanhentuneen.
Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Korkein oikeus totesi, ettei oikeusvoimasta eli tuomion sitovasta vaikutuksesta ole laissa säännöksiä. Oikeusvoiman negatiivisella vaikutuksella on kuitenkin Korkeimman oikeuden mukaan vakiintuneesti tarkoitettu sitä, että lainvoimaisella tuomiolla ratkaistussa asiassa nostettua uutta, samaan perusteeseen nojautuvaa ja samaa oikeusseuraamusta koskevaa kannetta ei voida tutkia. Toisaalta Korkein oikeus huomautti henkilövahingosta johtuvien korvausvaatimusten osalta olevan mahdollista esittää korvausvaatimuksia myös peräkkäisissä kanteissa esimerkiksi silloin, kun samasta vahinkotapahtumasta aiheutuvat kaikki eri vahingot eivät ole olleet tiedossa tai selvitettävissä vielä ensimmäisen kanteen vireillepanohetkellä. Lisäksi Korkeimman oikeuden mukaan oikeusvoiman ulottuvuutta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota kantajan oikeuteen muuttaa kannetta sen vireillepanon jälkeen. Korkein oikeus katsoi aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutuksen ulottuvan yleensä sellaisiin uusiin vaatimuksiin, jotka kanteenmuutoskiellon estämättä olisi voitu tutkia jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Asiassa ei Korkeimman oikeuden mukaan ollut ilmennyt, että A:lla olisi ollut mitään perusteltua syytä olla esittämättä nyt kysymyksessä olevassa asiassa esittämäänsä korvausvaatimusta ansionmenetyksestä jo samojen asianosaisten välillä käydyssä ensimmäisessä oikeudenkäynnissä. Korkein oikeus katsoi siten hovioikeuden lainvoimaisen tuomion estävän uudessa kanteessa vakuutusyhtiöön kohdistetun vaatimuksen tutkimisen.
Vanhentumislain mukaan velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa vanhentumislain nojalla kulua asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita. Vanhentumislaissa on lisäksi vahingonkorvaustyyppisille veloille säädetty enimmäisaika korvauksen vaatimiselle. Vahingonkorvauksen vanhentuminen on nimittäin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Korkein katsoi, että asianajajaan ja asianajotoimistoon kohdistetun korvausvaatimuksen perusteena oleva vahinkoon johtanut tapahtuma oli ollut vakuutusyhtiöön kohdistetun kanteen vireilletulohetki eli 3.2.1997. Koska vanhentuminen oli katkaistu vasta 16.10.2007 eli yli kymmenen vuoden kuluttua vahinkoon johtaneesta tapahtumasta, korvausvaatimus oli vanhentunut. Korkein oikeus siis kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot vakuutusyhtiöön kohdistetun ansionmenetyskorvausta koskevan vaatimuksen osalta. Muilta osin Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Kyseessä oli äänestysratkaisu, ja yksi tuomareista esitti eriävän mielipiteensä. Eriävän kannan esittänyt tuomari katsoi, ettei A:n asianajajaan ja asianajotoimistoon kohdistama vahingonkorvausvaatimus ollut vanhentunut. Eriävän mielipiteen esittäneen tuomarin mukaan vahingonkorvausta koskevan kanteen käsittelyä olisi siten jatkettava käräjäoikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa