» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A, B ja C olivat tuoneet lääkeaineita Venäjältä ja Virosta tavalla, joka oli vastoin tuontia koskeneita säännöksiä. He olivat myöskin vieneet lääkeaineita myöhemmin Ruotsiin ja Norjaan. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, olivatko A, B ja C näin toimimalla syyllistyneet sekä lääkeaineiden tuonnin että niiden viennin osalta salakuljetukseen. Toisaalta tapauksessa tuli myös arvioitavaksi, tuliko näiden lääkeaineiden arvo tuomita valtiolle menetetyksi, mikäli he olivat syyllistyneet salakuljetukseen.
Lääkelain 99 §:n 1 momentin mukaan vastoin lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä maahantuotu lääke tai sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että A, B ja C olivat menetelleet vastoin annettuja säännöksiä sekä lääkeaineiden tuonnin että niiden viennin osalta. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi heidät rangaistuksiin salakuljetuksesta molempien tekojen osalta. Tämän lisäksi käräjäoikeus tuomitsi sekä A:n ja B:n yhteisvastuullisesti että B:n ja C:n samoin yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle neljäsosan kyseisten lääkeaineiden arvosta.
Hovioikeus puolestaan katsoi, ettei salakuljetuksen tunnusmerkistö täyttynyt lääkeaineiden viennin osalta. Lääkeaineiden arvon tuomitsemisesta menetetyksi valtiolle osalta hovioikeus käytti tulkinta-apuna lääkelain voimaantuloa edeltänyttä lainsäädäntöä, jonka mukaan menettämisseuraamus olisi ollut mahdollista tuomita tällaisissa olosuhteissa vain, jos aine olisi kätketty tai hävitetty menettämisseuraamuksen välttämistarkoituksessa. Vaikka tällaista ehtoa ei sisältynyt lääkelakiin, hovioikeus katsoi tällaisen tarkoituksen olleen yhä lainsäädännön taustatarkoituksena. Tämän johdosta hovioikeus vapautti A:n, B:n ja C:n menettämisseuraamuksista ja muutti käräjäoikeuden tuomiota myös siten, että se jätti heidät tuomitsematta salakuljetuksesta rangaistukseen lääkeaineiden viennin osalta.
Korkeimman oikeuden arviointi keskittyi pelkästään edellä kuvatun menettämisseuraamuksen tuomitsemisen harkintaan. Korkein oikeus huomioi hovioikeuden mainitseman lääkelakia edeltäneen lainsäädännön, mutta ei katsonut sitä indikaatioksi siitä, että lääkelainkin voimassa ollessa menettämisseuraamus olisi mahdollista tuomita vain, jos aine olisi kätketty tai hävitetty menettämisseuraamuksen välttämistarkoituksessa. Näin ollen korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, että lääkeaineiden arvo oli mahdollista tuomita valtiolle menetetyksi, mutta se katsoi kuitenkin, että tämä oli olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista vain tietyissä rajoissa. Tästä johtuen korkein oikeus katsoi kohtuulliseksi, että A ja B tuomittiin yhteisvastuullisesti menettämään 500 000 markkaa maahantuotujen lääkeaineiden arvosta ja B ja C samoin yhteisvastuullisesti menettämään 2 500 000 markkaa näiden lääkeiaineiden arvosta. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomion lopputulosta tällä tavalla jättäen muun osan kyseisestä tuomiosta voimaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa