» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse kommandiittiyhtiöstä ja sen vastuunalaisesta yhtiömies A:sta. A ja kommandiittiyhtiö oli velvoitettu lainvoiman saaneella yksipuolisella tuomiolla yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille sen saatava. Käräjäoikeus oli päätynyt yksipuoliseen tuomioon, koska kommandiittiyhtiö ja A eivät olleet vastanneet kanteeseen. Pankki oli myöhemmin vireille tulleen rikosasian yhteydessä vaatinut A:lta vahingonkorvauksena mainitun saatavan määrää sillä perusteella, että A oli ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut kommandiittiyhtiön omaisuutta ja siten aiheuttanut sen maksukyvyttömäksi tulemisen.
Syyttäjä vaati siispä A:lle rangaistusta kommandiittiyhtiössä tehdyistä törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Pankki vaati myös A:lta veloitettavaksi korvausta aiheuttamastaan vahingosta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteenmukaisesta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä, mutta katsoi, ettei pankilla ollut enää oikeussuojan tarvetta vahingonkorvausvaatimuksen osalta, koska se oli jo ratkaistu aiemmin lainvoimaisella yksipuolisella tuomiolla. Näin ollen käräjäoikeus jätti pankin vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Yksi hovioikeuden neuvos oli asiassa eri mieltä ja totesi, että pankilla oli oikeussuojan tarve saada A:n rikolliseen menettelyyn perustuva vahingonkorvausvaatimus tutkituksi ja vahingonkorvaus tuomituksi myös rikosperusteisena.
Pankki vaati korkeimmassa oikeudessa, että heidän vaatimus tutkitaan ja A velvoitetaan suorittamaan pankille korvaukseksi rikoksella aiheuttamasta vahingosta. Korkein oikeus päätyy kumoamaan hovioikeuden tuomion ja palauttaa asian käräjäoikeuteen. Korkein oikeus katsoi, että aiemmin annettu yksipuolinen tuomio ei estä pankin tässä asiassa esittämän vahingonkorvausvaatimuksen tutkimista eivätkä alemmat oikeudet olisi siten saaneet jättää vatimusta tutkimatta.
Korkein oikeus toteaa perusteluiksi, että oikeussuojan tarve on oikeuskäytännössä vakiintunut ehdoton oikeudenkäynnin edellytys, josta ei ole laissa säännöksiä. Oikeussuojan tarve tarkoittaa, että kantajalla on riittävä oikeudellinen intressi asiassa. Korkein oikeus katsoi, että velkojan oikeutta saada ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika jatkumaan, kun velallinen on toiminut moitittavasti, on pidetty niin tärkeänä, että laissa on säädetty mahdollisuudesta erillisellä kanteella vaatia määräajan jatkamista. Velkojalla voi aikaisemmasta suoritustuomiosta huolimatta olla ulosottoperusteen määräaikaisuuteen liittyen tarve vaatia velalliselta kanteella vahingonkorvausta sen kaltaisesta velkojan maksunsaantia vaikeuttavasta menettelystä kuin mihin A:n on katsottu syyllistyneen. Näin ollen yksipuolinen tuomio ei estä pankin tässä asiassa esittämän vahingonkorvausvaatimuksen tutkimista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa