» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys vuokrasopimuksesta, joka oli ehdon mukaan voimassa kolme vuotta. Tämän jälkeen vuokrasopimus jatkuisi toistaiseksi voimassa olevana sopimuksena, jonka irtisanomisaika oli kuusi kuukautta. Vuokranantajan vaatimus oli, että vuokralainen maksaisi vuokrat määräaikaisen vuokrasopimuksen jälkeiseltä irtisanomisajalta. Vuokralainen kuitenkin vastusti vaatimusta, koska hän oli ilmoittanut ennen määräaikaisen sopimuksen päättymistä, että hän aikoo päättää vuokrasopimuksen määräajan mukaisesti.
Käräjäoikeus päätyi asiassa velvoittamaan vuokralaisen maksamaan vuokrat irtisanomisajalta. Käräjäoikeus linjasi, että kyseessä oli yksi sopimus eikä se rauennut itsestään määräajan päättyessä vaan se vaati irtisanomisen. Hovioikeus ei myöntänyt vuokralaiselle jatkokäsittelylupaa. Kuitenkin korkein oikeus oli sitä mieltä, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää asiassa jatkokäsittely lupa. Jatkokäsittelylupa olisi pitänyt myöntää muutos- ja ennakkoratkaisuperusteella.
Lain mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä muutosperusteella, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Hovioikeuden tulee myös myöntää lupa ennakkoratkaisuperusteella, jos asian jatkokäsittely on tärkeätä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa.
Korkein oikeus päätyi siispä kumoamaan hovioikeuden päätöksen ja myönsi vuokralaiselle jatkokäsittelyluvan hovioikeuteen. Jatkokäsittelylupaa ei tarvitse myöntää muutosperusteella ainoastaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Tapauksessa vuokralaisen valitus ei kuitenkaan perustunut yksinomaan näytön arvioinnin riitauttamiseen. Laki ei sisällä säännöstä siitä, miten tulisi arvioida sellaisen sopimuksen kestoa ja päättymistä, jossa on sovittu alkuun määräaikaisesta jaksosta ja joka sen jälkeen jatkuu toistaiseksi voimassa olevana. Kysymystä ei ole myöskään käsitelty lain esitöissä.
Laissa ei siten löydy selvää tilanteeseen soveltuvaa säännöstä, eikä sitä koskien ole vakiintunutta oikeuskäytäntöäkään. Tämän takia korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta on ollut aihetta epäillä. Kysymyksellä on myös yleisempää merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa, joten jatkokäsittelyluvan myöntäminen on ollut tärkeää myös tällä perusteella. Näin ollen hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa sekä muutos- että ennakkoratkaisuperusteella.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa