» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:31 käräjäoikeus oli tuominnut henkilön A rangaistukseen huumausainerikoksesta. Käräjäoikeuden mukaan A oli viljellyt tai ainakin yrittänyt viljellä kannabista huumausainekäyttötarkoitukseen. A oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, joka ei myöntänyt valitukselle jatkokäsittelylupaa. A valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja jatkokäsittelyluvan myöntämistä.
Korkein oikeus hylkäsi A:n valituksen eikä muuttanut hovioikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkeimman oikeuden mukaan A:n esittämien väitteiden perusteella ei ollut aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta eikä käräjäoikeuden ratkaisu ollut siten puutteellinen, ettei sen lopputuloksen oikeellisuutta olisi ollut mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Se seikka, että käräjäoikeus ei ollut ottanut kantaa kasvatetun kannabiksen lajiketta, sukupuolta ja huumausainepitoisuutta koskeviin väitteisiin, ei merkinnyt sitä, että näyttö täytyisi arvioida uudelleen hovioikeudessa. Hovioikeudella oli siten ollut oikeus olla myöntämättä jatkokäsittelylupaa asiassa.
Korkeimman oikeuden yksi tuomari ja asian esittelijä olivat ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä enemmistön kanssa. Heidän mukaansa korkeimman oikeuden olisi tullut kumota hovioikeuden päätös, myöntää jatkokäsittelylupa ja palauttaa asia hovioikeuden käsiteltäväksi, sillä asiassa olisi tullut riittävästi selvittää viljeltyjen kasvien hyödynnettävyys huumausainekäytössä, mitä käräjäoikeus ei ollut tehnyt.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa