» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli ollut velvoitettu toimimaan asiassa todistajana, minkä tehosteeksi oli asetettu uhkasakko siltä varalta, ettei hän saapuisi tuomioistuimeen täyttämämään velvollisuuttaan. A ei ollut saapunut tuomioistuimeen, minkä seurauksena käräjäoikeus oli kahdessa eri ratkaisussa tuominnut hänet suorittamaan sanotun uhkasakon. Nämä ratkaisut olivat saaneet lainvoiman, mutta A haki tämän jälkeen korkeimmasta oikeudesta tuomioiden purkamista ja uhkasakkojen poistamista. Nämä vaatimukset hän perusti siihen, että hänellä oli sairautensa vuoksi ollut laillinen este saapua tuomioistuimeen hänelle annettujen määräysten mukaisesti.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on muun muassa sillä, joka sairauden vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen. Edelleen saman lain 17 luvun 36 §:n 1 momentin mukaan jos todistaja jää pois ilman laillista estettä tai poistuu luvatta, todistaja tuomitaan asetettuun uhkasakkoon.
A esitti korkeimmassa oikeudessa vaatimustensa perusteeksi kaksi lääkärinlausuntoa, joissa todettiin, että hän oli ollut istuntojen aikana sairauden vuoksi estynyt saapumaan paikalle, sillä hän oli kärsinyt ihon ja limakalvon tulehdusongelmista. Korkeimman oikeuden mukaan sairaus voidaan todeta lailliseksi esteeksi silloin, kun se estää asianomaisen henkilön saapumisen istuntoon tai hänen läsnäolonsa siellä. Tällöin kyseessä tuli korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan olla laadultaan ja oireiltaan sellainen sairaus, ettei hänen terveydentilaansa voitu katsoa istunnossa turvatuksi, jos hän sinne saapuisi. Näin ollen kaikkia sairauksia ei luokiteltu laillisiksi esteiksi.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n sairaus ei ollut ensinnäkään vaatinut sairaalahoitoa, minkä ohella korkein oikeus katsoi, ettei se nähnyt syytä, miksi iho- ja limakalvo-ongelmat olisivat estäneet A:n saapumisen tai läsnäolon tuomioistuimessa. Lisäksi, kun nimenomaisina oikeudenkäyntipäivinä A:n sairauden ei katsottu erityisesti vakavoituneen, korkein oikeus päätyi siihen, ettei A ollut esittänyt tarvittavia perusteita laillisen esteen soveltumiseen tapauksessa. Näin ollen korkein oikeus oikeus hylkäsi A:n hakemuksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa