» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta, mutta syytteet törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta oli hylätty, koska käräjäoikeuden mukaan huumausaineen myyjä ei lähtökohtaisesti ollut vastuussa käyttäjän kuolemasta.
Molemmat A sekä syyttäjä valittivat käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. A vaati, että hänen syytteensä törkeästä huumausainerikoksesta hylätään ja syyttäjä vaati, että A tulee tuomita myös törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä törkeästä vammantuottamuksesta. Rikosten syyksilukeminen perustui osittain A:n esitutkintalausumiin, joihin oikeudenkäynnissä oli syyttäjän toimesta vedottu A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä.
Kun A:ta oli kuulusteltu epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta, hän oli ollut vangittuna. Ennen kuulusteluja hänelle oli ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa, mutta oikeudesta pysyä vaiti ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen hänelle ei oltu ilmoitettu. A ei ollut keskustellut puolustajansa kanssa ennen kuulusteluja eikä puolustaja ollut niissä läsnä. Poliisilla oli tieto tästä asiasta.
A valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja pyysi valituslupaa, joka hänelle myönnettiin. A:n valitus sisälsi vaatimuksen muun muassa siitä, että KKO:n tulee kieltää niiden esitutkintakertomuksien käyttö todisteena, joita hovioikeus oli käyttänyt.
Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn ja A oli antanut siinä suostumuksensa niiden asianajajien kuulemiseen, jotka olivat toimineet hänen puolustajinaan asiassa. Asiassa on menetelty esitutkinnassa siten, että poliisi on hoitanut A:n kuulustelut englanniksi, mutta kuulustelupöytäkirja on laadittu suomeksi. Kuulustelija on sitten kääntänyt asiakirjan sisällön A:lle englanniksi.
Keskeisen korkeimman oikeuden käsittelemä kysymys asiassa on ollut se, ovatko A:lle kuuluvat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet, tässä asiassa rikoksesta epäillyn oikeus avustajaan ja tulkkiin toteutuneet esitutkinnassa. A:n ja poliisimiesten kertomukset siitä, onko A vaatinut kuulusteluihinsa avustajaa, eroavat toisistaan. Korkein oikeus arvioi, ettei asiassa voida selvittää, miten ja milloin A olisi esittänyt pyynnön avustajasta. Asiassa ei voitu siten KKO:n mukaan päätyä sellaiseen lopputulokseen, että poliisit olisivat estäneet A:ta käyttämästä hänen oikeuttaan avustajan käyttöön.
Ratkaista tuli kuitenkin kysymys siitä, voidaanko A:n todeta pätevästi luopuneen oikeudestaan avustajan käyttöön. Korkein oikeus arvioi, että mikäli esitutkintakertomus on hankittu loukkaamalla epäillyn oikeutta avustajaan, kysymys kyseisen kertomuksen käytettävyydestä liittyy epäillyn puolustautumisoikeuksiin. Mikäli epäillyn henkilön itsekriminointisuojaa olisi tällaisissa tilanteissa loukattu, hänen oikeuksiensa loukkaaminen voidaan välttää vain, mikäli syyllisyyttä tukevia lausumia ei hyödynnetä oikeudenkäynnissä. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti sen hovioikeuden käsiteltäväksi.
Korkein oikeus katsoi, ettei A ollut yksiselitteisesti ja asianmukaisesti tietoisena oikeuksistaan luopunut oikeudestaan käyttää avustajaa esitutkinnassa. Hän ei myöskään ollut KKO:n mukaan tiennyt seurauksista, jotka johtuivat avustajasta luopumisesta. Korkein oikeus totesi, että A:n mahdollisuuksia puolustautumiseen, samoin kuin hänen itsekriminointisuojaansa oli rikottu siten, ettei niitä lausumia, jotka A oli antanut esitutkinnassa, voinut käyttää näyttönä häntä vastaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa