» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Syyttäjä oli syyttänyt A:ta ajanjaksolla 1.12.1992-18.3.1994 tehdyistä 36 petoksesta, kolmesta lievästä petoksesta ja lisäksi B:tä avunannosta mainittuihin rikoksiin 1.1.1994 lähtien. Syyttäjä on edelleen syyttänyt A:ta 10.8.1993-3.3.1994 tehdyistä kolmesta petoksesta ja yhdestä lievästä petoksesta.
Alemmat oikeusasteet olivat tuominneet A:n ja B:n syytevaatimusten mukaisesti, sillä niitä ei oltu todettu hylätyiksi miltään osin.
Korkein oikeus totesi asian arvioinnissa, että A:n ei ole katsottu syyllistyneen kaikkiin tekoihin, joita syytteessä on hänen syykseen luettu, vaan ainoastaan suurempaan osaan noista teoista. Perusteluista ei korkeimman oikeuden mukaan käynyt ilmi, mitä tekoja kyseiseen osaan sisältyy. B:n osalta KKO totesi, että hänen on katsottu tahallaan toiminnallaan edistäneen A:n syyksi luettuja tekoja. Alemmat oikeusasteet ovat toimineet näin, vaikka B:tä ei ole edes syytetty kaikkien A:n syyksi luettujen rikosten edistämisestä. Tuomioiden perusteluista ei ilmene oikeudenkäymiskaaressa edellytetyllä tavalla niitä pääasiallisia syitä, joihin tuomitseminen on perustunut.
Alemmat oikeudet ovat katsoneet edellä tarkoitetut A:n syyksi luetut teot mainitsemillaan perusteilla yhdeksi petosrikokseksi ja B:n syyksi 1.1. - 18.3.1994 tapahtuneeksi luetun toiminnan avunannoksi A:n petokseen. Vaikka kyseessä olisikin yksi rikoskokonaisuus, se ei vapauttanut tuomioistuinta velvollisuudesta eritellä perusteluissa, miltä osin ja mistä syistä syytettyjen katsotaan menetelleen syytteessä väitetyllä tavalla.
Korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden tuomiot ja palautti asian käräjäoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa