» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2014:66 oli kysymys niin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan lääkärijäsenen kuin vakuutusoikeuden lääkärijäsenen esteellisyydestä. Henkilöllä A oli todettu ammattitautina asbestiplakkitauki. Vakuutuslaitos oli antanut vuonna 1999 päätöksen, jonka mukaan A:lle ei makseta päivärahaa, tapaturmaeläkettä eikä haittarahaa, koska korvatusta ammattitaudista ei ollut aiheutunut vähintään 10 % suuruista työkyvyn alentumaa eikä korvattavaa pysyvää yleistä haittaa.
Vakuutuslaitos oli käsitellyt A:n asian uudelleen vuonna 2005 uuden selvityksen perusteella, mutta ei ollut muuttanut aikaisempaa kantaansa. A:n valitettua asiasta tapaturmalautakunta hylkäsi lokakuussa 2005 antamallaan päätöksellä A:n valituksen. Vakuutusoikeus ei ollut muuttanut lautakunnan päätöstä eikä korkein oikeus myöskään ollut myöntänyt A:lle valituslupaa. Vakuutuslaitokselle oli toimitettu vuosina 2007-2010 uutta selvitystä. Vakuutuslaitos totesi kuitenkin päätöksessään 2.3.2010, ettei toimitettu uusi selvitys aiheuttanut muutosta sen aiemmin vuonna 1999 antamaan päätökseen. A:lla oli todettu astma, mutta koska astma ei ole ammattitautina korvattava sairaus, niin sitä ei voitu ottaa huomioon ammattitaudin aiheuttamaa haittaa arvioitaessa. A:lla ei ollut myöskään todettu asbestoosia. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan hylkäsi valituksen, koska ammattitautina korvattavasta asbestiplakkitaudista ei ollut aiheutunut A:lle korvattavaa työkyvyn alentamaa eikä pysyvää haittaa. Muutoksenhakulautakunta katsoi vakuutuslaitoksen päätöksen tavoin, ettei A:lla todettu astma ollut ammattitautina korvattava sairaus eikä sitä sen vuoksi tullut ottaa huomioon A:n toimintakyvyn rajoituksia arvioitaessa.
A haki muutosta vakuutusoikeudessa. A teki lisäksi esteellisyysväitteen muutoksenhakulautakunnan ratkaisukokoonpanoon osallistuneesta lääkärijäsenestä X:stä, koska tämä oli aiemmin osallistunut A:n ammattitautiasian ratkaisemiseen tapaturmalautakunnassa. Vakuutusoikeus hylkäsi kuitenkin X:stä tehdyn esteellisyysväitteen sekä myös A:n pääasiaa koskevan valituksen.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A toisti vakuutusoikeudessa tekemänsä esteellisyysväitteen ja teki lisäksi toisen esteellisyysväitteen vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanoon osallistuneesta lääkärijäsen Y:stä, koska tämä oli ollut aiemmin hänen hoitavana lääkärinään. Tapaturmavakuutuslain 53 §:n 2 momentin mukaan muutoksenhakulautakunnan jäsen toimii tuomarin vastuulla. Saman lain 4 momentin mukaan asian käsittelyyn muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Taas hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentin mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa. Tuomari on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Korkein oikeus arvioi nimenomaisesti mitä säännöksen sanamuodot ”samassa tuomioistuimessa” sekä ”samassa asiassa” tapauksessa tarkoitti. Korkein oikeus totesi, että tapaturmalautakunta sekä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ovat oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu sama tuomioistuin. Korkein oikeus totesi niin ikään, että muutoksenhakulautakunnassa oli ollut vuonna 2010 kysymys samasta asiasta kuin tapaturmalautakunnassa vuonna 2005.
Ennakkoasenteen suhteen korkein oikeus antoi painoarvoa lain esitöille sekä edellä käsitellyn perustein lain sanamuodolle. Näin ollen pelkästään se, että tuomari on käsitellyt samaa asiaa koskevan aikaisemman hakemuksen, ei tee tuomaria esteelliseksi käsittelemään uutta hakemusta vaan jääviys edellyttää erityistä syytä. Oikeuskirjallisuuden mukaan asian arvioinnissa tulee huomioida muun muassa aikaisemman hakemuksen käsittelystä kulunut aika sekä se, kuinka paljon uusia vaatimuksia ja todisteita uudessa hakemuksessa esitetään.
Korkein oikeus totesi, että muutoksenhakulautakunnassa oli ollut nimenomaisesti kysymys lääketieteellisen selvityksen pohjalta tehtävästä näytön arvioinnista ja näin ollen olennaiseksi muodostui se, mikä merkitys uudelle lääketieteelliselle selvitykselle annetaan. Uudelle selvitykselle annettiin suuri painoarvo ja siitä, kun X oli edellisen kerran asian käsittelystä, oli kulunut yli viisi vuotta. Näin ollen asiassa ei ollut ilmennyt eritysitä syytä, jonka johdosta olisi ollut perusteltua aihetta epäillä X:llä olleen A:n asiaan ennakkokäsitys.
Taas vakuutusoikeuden lääkärijäsenen esteellisyyteen liittyen, korkein oikeus arvioi, oliko lääkärijäsen ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan esteellinen. Säännöksen mukaan tuomari on esteellinen, mikäli tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Korkein oikeus painotti lain esitöitä ja säännöksen tarkoitusta. Lain esitöissä ei ole nimenomaisesti käsiteltyä potilaan ja häntä hoitavan lääkärin tai muun terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvan välistä suhdetta. Korkein oikeus katsoi, että A:n ja häntä lääkärinä hoitaneen Y:n hoitosuhde sekä sen liittyminen vakuutusoikeudessa käsiteltävään asiaan antoivat perustellun aiheen epäillä Y:n puolueettomuutta, kun hän oli käsitellyt A:n asiaa vakuutusoikeudessa. Vaikutukselliseksi muodostui nimenomaan arviointi siitä, kuinka kauan ennen lainkäyttöasian käsittelyä hoitosuhde oli päättynyt. Korkein oikeus näin ollen kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi vakuutusoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa