» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli huitaissut B:tä perhosveitsellä jalkaan, minkä seurauksena virallinen syyttäjä ja hänen syytteeseensä yhtynyt asianomistaja B olivat vaatineet A:lle rangaistusta pahoinpitelystä. B:lle oli A:n menettelyn seurauksena aiheutunut haava reiteen, joka oli kuitenkin luonnehdittavissa pinnalliseksi. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi suorittamansa harkinnan jälkeen, ettei sille oltu esitetty riittävää näyttöä siitä, että A olisi tahallisesti pahoinpidellyt B:tä. Kun rangaistusta oli syyttäjän ja B:n taholta vaadittu ainoastaan pahoinpitelystä, käräjäoikeus päätyi hylkäämään syytteen.
Hovioikeuteen toimittamassaan valituksessa syyttäjä ja B vaativat ensinnäkin A:n tuomitsemista rangaistukseen pahoinpitelystä. Vaihtoehtoisena vaatimuksena he esittivät, että A tulisi tuomita rangaistukseen vammantuottamuksesta. Hovioikeus oli pahoinpitelyä koskeneen vaatimuksen osalta käräjäoikeuden kanssa yhtä mieltä. Vammantuottamukseen liittyneen vaihtoehtoisen vaatimuksen osalta hovioikeus katsoi, ettei rangaistuksen vaatiminen pahoinpitelystä pitänyt sisällään vaatimusta tuomita A rangaistukseen vammantuottamuksesta. Toisin sanoen, pahoinpitelyn ja vammantuottamuksen tunnusmerkistöt erosivat toisistaan hovioikeuden mukaan niin merkittävällä tavalla, että rangaistuksen vaatiminen vammantuottamuksesta vasta hovioikeudessa oli tulkittavissa kielletyksi syytteen muuttamiseksi. Näin ollen hovioikeus jätti tämän rangaistusvaatimuksen kokonaan tutkimatta.
Korkeimman oikeuden tuomio asiassa perustui sen arvioimiseen, olisiko hovioikeuden tullut ottaa vammantuottamusta koskenut rangaistusvaatimus tutkittavakseen vai ei. Korkeimman oikeuden mukaan teko kyseisen rangaistusvaatimuksen taustalla oli ollut sama kuin mistä oli alun perin vaadittu rangaistusta pahoinpitelyn perusteella. Pahoinpitelyn ja vammantuottamuksen tunnusmerkistöjen eroavaisuudet ja niiden täyttämiseksi vedotut seikat eivät korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan myöskään muuttaneet alkuperäisessä syytteessä kuvattua tekoa toisenlaiseksi.
Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei vaatimusten taustalla olleen teon rikosoikeudellisen luonteen muuttaminen hovioikeudessa johtanut tässä tapauksessa kiellettyyn syytteen muuttamiseen. Näin ollen hovioikeuden olisi tullut ottaa syyttäjän ja B:n esittämä vaatimus A:n tuomitsemisesta rangaistukseen vammantuottamuksesta tutkittavakseen sen jälkeen, kun se oli ratkaissut kysymyksen siitä, oliko A:n menettelyn katsottava täyttäneen pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden asiassa antaman tuomion vammantuottamusta koskeneen osan ja palautti sen hovioikeuteen uudelleen arvioitavaksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa