» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa käräjäoikeus oli tuominnut A:n useista rikoksista rangaistukseen. Tapauksen edetessä oikeusasteissa tuomioistuimet olivat sitä mieltä, että A oli hankkinut henkilöauton rikosten tekemistä varten ja myös käyttänyt autoa rikosten tekemiseen. Tämän perusteella käräjäoikeus katsoi, että sitä oli käytetty rikoksissa rikoksentekovälineenä, minkä johdosta se tuomitsi sen valtiolle menetetyksi. A:n vaatimukset ylemmissä oikeusasteissa perustuivat tämän menettämisseuraamuksen kumoamiseen. Tapauksessa tuli näin ollen juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko käräjäoikeuden ollut mahdollista tuomita auto valtiolle menetetyksi, vaikka se ei ollut kuullut A:ta asian osalta.
Rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi tuomita rikoksen tekemiseen käytetyn esineen valtiolle menetetyksi, vaikka virallinen syyttäjä ei olisikaan vaatinut esineen menettämistä valtiolle.
Hovioikeus otti asian käsittelyssä huomioon, että A:n auto oli takavarikoitu jo ennen käräjäoikeuden pääasian osalta toimittamaa käsittelyä, jolloin A:lla olisi ollut mahdollisuus ilmaista näkemyksensä auton takavarikkoon tai menettämiseen liittyen. Hovioikeus kiinnitti huomionsa myös siihen, että A oli siellä toimitetussa käsittelyssä ilmaissut kantansa auton menettämistä koskien. Näiden seikkojen lisäksi menettämisseuraamuksen tuomitsemista puolsi hovioikeuden mukaan se, että A oli hankkinut auton pääasiassa rikosten tekemistä varten ja myös käyttänyt sitä tätä tarkoitusta varten. Näin ollen hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden antamaa tuomiota menettämisseuraamusta koskeneen asian osalta.
Korkein oikeus lausui edellä mainittuun säännökseen viitaten, että menettämisseuraamuksen harkinta oli lain esitöiden mukaan jätetty tuomioistuimen vastuulle siten, että tuomioistuimen tuli pohtia, oliko seuraamus kohtuullinen kyseisessä tapauksessa vai ei. Korkeimman oikeuden mukaan vastaajaa tulisi kuulla ennen menettämisseuraamuksen määräämistä sekä yleisten lainkäyttömme periaatteiden että edellä mainitun kohtuullisuusharkinnan suorittamisen vuoksi.
Edellä mainittujen seikkojen valossa ja huomioiden, ettei virallinen syyttäjä ollut vaatinut menettämisseuraamuksen määräämistä korkein oikeus totesi, että käräjäoikeuden olisi tullut kuulla A:ta hänen kannastaan auton menettämiseen valtiolle ennen menettämisseuraamuksen määräämistä. Näin ollen korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden tuomiot siltä osin kuin ne koskivat kyseistä seuraamusta ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa