» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse osinkosaatavien vanhentumisesta. Tapauksessa K oli vaatinut käräjäoikeudessa, että yritys C velvoitetaan suorittamaan hänelle vuosina 2007, 2008, 2009 ja 2010 nostettavissa olleet osingot ja yritys T vuosina 2008, 2009, 2010 ja 2011 nostettavissa olleet osingot. Yhtiöt kiistivät väitteeet muun muassa väittämällä osan saatavista vanhentuneen.
Käräjäoikeus katsoi, etteivät yhtiöt voineet menestyksekkäästi vedota saatavien vanhentumiseen perustuen muun muassa siihen, että osinkovelat olivat ilmenneet yhtiöiden kirjanpidosta tai siihen, että toimitusjohtaja oli yhtiöiden edustajana allekirjoittanut osakkeiden kauppakirjat. Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti yhtiöt suorittamaan K:lle kanteessa vaaditut osinkosaatavat. Yhtiöt valittivat hovioikeuteen ja vaativat tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä lukuunottamatta C:n vuoden 2010 sekä T:n 2010 ja 2011 vuoden osinkoja. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus oli tapauksessa perustanut ratkaisunsa riidattomana seikkaan, joka tosiasiassa oli riitainen ja vaikka pelkästään kyseisen seikkaan perustuen ei kysymystä velan vanhentumisesta voitu ratkaista. Hovioikeus oli myös jättänyt lausumatta vanhentumiskysymyksen arvioinnin kannalta merkityksellisistä seikoista. Tapauksessa korkein oikeus poisti ratkaisun menettelyvirheen vuoksi ja palautti asian takaisin hovioikeuteen uudelleen ratkaistavaksi.
Hovioikeus ei ollut käsitellyt sitä, onko K katkaissut vanhentumisen väitetyillä toimenpiteillään, joiden oikeudellisen merkityksen T ja C olivat kiistäneet. Hovioikeus ei ollut myöskään lausunut seikasta, jonka mukaan käräjäoikeus oli perustanut ratkaisunsa seikkaan, johon K ei ollut vedonnut, eli siihen onko vanhentuminen katkennut K:n allekirjoittaessa osakkeiden kauppakirjat.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa