» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli alun perin kyse A:n ja B:n välisestä riita-asiasta heidän lastensa yhteishuoltajuuteen liittyen. Päästyään jo sopimukseen yhteishuoltajuudesta B vaati myöhemmin käräjäoikeudessa yksinhuoltajuutta ja A:n tapaamisoikeutta aiempaa rajoitetummaksi. Toisaalta A vastasi vaatimalla yhteishuollon voimassa pitämistä ja kaikkien lasten tai ainakin kahden heistä määräämistä asumaan hänen luonaan. Käräjäoikeuden käsittelyn aikana he nimesivät molemmat useita todistajia, joita kuultiin asiaan liittyen. Käräjäoikeus teki asiassa päätöksen, josta A valitti hovioikeuteen vaatien hovioikeutta toimittamaan pääkäsittelyn. B esitti vastavaatimuksensa, joiden lisäksi hän vaati myös hovioikeutta suorittamaan pääkäsittelyn.
Molemmat heistä halusivat myöskin käräjäoikeudessa todistaneet todistajat uudelleen hovioikeuden pääkäsittelyn yhteydessä kuultaviksi. Hovioikeus kuitenkin päätti toimittaa pääkäsittelyn vain A:n ja B.n kuulemiseksi ja hylkäsi asianosaisten vaatimukset käräjäoikeudessa kuultujen todistajien kuulemisesta myös hovioikeuden pääkäsittelyssä. Hovioikeus perusteli tätä ratkaisuaan sillä, että A ei ollut hovioikeuteen toimittamassaan valituksessa riitauttanut A:n ja B:n todistajien kertomuksia keskenään, vaan ainoastaan todennut kertomusten olleen erilaisia. Hovioikeus ei nähnyt syytä hyväksyä pyyntöjä myöskään B:n esittämien perusteluiden pohjalta. Tapauksen arviointi korkeimmassa oikeudessa perustui näin ollen siihen, oliko hovioikeus menetellyt pääkäsittelylle annettujen vaatimusten mukaisesti toimiessaan edellä kuvatulla tavalla.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu on otettava uudelleen vastaan, jollei estettä ole. Korkein oikeus perusti tapauksen arvioinnin osin mainitun pykälän varaan todeten, että saman suullisen todistelun vastaanottaminen sekä käräjä- että hovioikeudessa on sen vuoksi tärkeää, että hovioikeudella on tällöin mahdollisuus saada kaikki se sama informaatio asian arvioimiseksi kuin mitä käräjäoikeuskin on kyseisen todistelun kautta saanut. Korkein oikeus totesi myös, että käräjäoikeuden ratkaisusta käy ilmi, että se on perustunut kirjallisten todisteiden lisäksi suullisesta todistelusta saatuun tietoon. Tällöin hovioikeus ei olisi korkeimman oikeuden mukaan voinut pitää samojen todistajien kuulemista uudelleen hovioikeudessa merkityksettömänä ottaen huomioon vielä senkin, että A oli esittänyt vaatimustensa tueksi väitteen, joka koski todistajien uskottavuutta.
Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely kuullen asianosaisten lisäksi myös niitä todistajia, joita oli kuultu käräjäoikeuden käsittelyssä. Näin ollen korkein oikeus totesi, ettei hovioikeuden menettely ollut täyttänyt pääkäsittelylle asetettuja vaatimuksia ja kumosi hovioikeuden päätöksen palauttaakseen sen sille uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa