» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2013:80 oli kysymys ulkomaisen tuomion tunnustamisesta ja pääkäsittelystä hovioikeudessa. A oli hakenut B:tä vastaan Norjassa annetun tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa. Haastehakemus oli annettu vastaajalle tiedoksi tavallisella kirjeellä Norjan yritysrekisteriin merkittyyn vastaajan osoitteeseen. Vastaaja väitti, ettei ollut saanut hakemusta tiedokseen, koska hän oli ennen tiedoksiantoa muuttanut Norjasta Suomeen. Myös kantaja oli tiennyt tämän. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, oliko haastehakemus annettu vastaajalle tiedoksi vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan edellyttämällä tavalla.
Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan tuomiota ei saa tunnustaa, jos tuomion tunnustaminen olisi vastoin sen valtion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa kyseiseen tuomioon vedotaan. Saman artiklan 2 kohdan mukaan tuomiota ei saa tunnustaa myöskään, jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Yleissopimuksen 34 artiklan 3 kappaleen ja 29 artiklan mukaan ulkomaalaista tuomiota ei saa ottaa tutkittavaksi sen sisältämän asiaratkaisun osalta.
B:n mukaan tuomion tunnustaminen oli Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista, koska hän ei ollut saanut haastehakemusta ja siitä annettua yksipuolista tuomiota tiedoksi niin, että olisi voinut puolustautua asiassa. Elellä mainittu Luganon yleissopimus sisältää tätä seikkaa koskevan nimenomaisen kieltäytymisperusteen, johon B on vedonnut. Korkeimman oikeuden mukaan yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan arviointia ei voida tehdä sen perusteella, onko käytetty tiedoksisaantitapa ollut kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.
B oli vedonnut myös siihen, että tuomioiden tunnustaminen oli Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen siksi, että kannevaatimukset olivat perusteettomia. Korkein oikeus totesi, että yleissopimuksen mukaan ulkomaista tuomiota ei saa ottaa tutkittavaksi asiaratkaisun osalta. Tämän takia korkein oikeus ei voi tutkia B:n väitettä.
Korkeimmassa oikeudessa esitetyn selvityksen perusteella haastehakemuksen ja yksipuolisen tuomion tiedoksianto oli tapahtunut Norjassa tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Haastehakemus oli lähetetty B:n toiminimen yritysrekisteriin merkittyyn osoitteeseen 14.12.2004. Määräaika vastaukselle oli annettu 12.1.2005 asti. Yksipuolinen tuomio oli katsottu tiedoksiannetuksi 3.2.2005. Tuomioon liitetyn valitusosoituksen mukaan siitä voidaan valittaa tai sitä koskeva hakemus uudistaa kuukauden kuluessa tuomion tiedoksisaannista. Korkeimman oikeuden mukaan tällaisia määräaikoja voidaan tavanomaisissa olosuhteissa pitää riittävinä siihen, että vastaaja on voinut asianmukaisesti vastata hakemukseen ja hakea muutosta tuomioon. Tämän perusteella asiassa ei ole Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaista estettä tuomion täytäntöönpanolle Suomessa.
Luganon yleissopimuksen 34 artiklan 1 kappaleen mukaan sen tuomioistuimen, jolta täytäntöönpanoa haetaan, on annettava päätöksensä viipymättä. Tässä vaiheessa ei siis varata sille, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, mahdollisuutta tulla kuulluksi. Sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhaku tapahtuu noudattaen kontradiktorista oikeudenkäyntiä koskevia menettelysäännöksiä. Hakemuksen riitauttaminen ja mahdollisen selvityksen esittäminen voivat tapahtua siten vasta muutoksenhakuasteessa eli hovioikeudessa.
Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen voimaansaattamista koskevan asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen tuomion täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen käsittelyssä on noudatettava hakemusasioiden käsittelyä koskevia säännöksiä, ellei yleissopimuksessa määrätä toisin.
Käsittely hovioikeudessa rinnastuu menettelyllisesti lähinnä hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemiin riita-asioihin, koska käsittelyn vastavuoroisuus toteutuu vasta hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 27 luvun 2 §:n mukaan niissä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, on toimitettava pääkäsittely, jos se on asianosaisen, todistajan tai asiantuntijan kuulemiseksi taikka muutoin asian selvittämiseksi tarpeen, ja lisäksi 27 luvun 3 §:n pääsäännön mukaan myös silloin, kun asianosainen riita-asiassa on sitä vaatinut.
Korkein oikeus toteaa, että B:n vetoamilla seikoilla voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, onko haastehakemus ja yksipuolinen tuomio annettu B:lle tiedoksi riittävän hyvissä ajoin, jotta hän olisi ehtinyt siihen vastaamaan tai ainakin hakemaan takaisinsaantia asiassa. Lisäksi B oli vaatinut pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Näin ollen hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely.
Korkein oikeus palautti asian takaisin hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa