» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2002:115 koski käräjäoikeuden puheenjohtajaa, joka oli hovioikeuden antaman tuomion jälkeen korjannut A:lle annetussa tuomiossa ollutta korkoa koskevaa lausumaa. Hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Täten ratkaistavana oleva kysymys liittyi käräjäoikeuden puheenjohtajan toimivaltaan ja siihen, oliko virhe sellainen kirjoitus- ja laskuvirheeseen rinnastettava selvä virhe, joka oli mahdollista oikaista oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 9 pykälän nojalla.
A kanteli oikaisusta hovioikeuteen ja vaati korjauksen toteamista mitättömäksi tai sen kumoamista. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että käräjäoikeuden puheenjohtajalla oli oikeus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla korjata virhe. Hovioikeuden mukaan virhe oli selvä, sillä A:n vastapuoli B oli vaatinut korkoa kaikille korvausvaatimuksilleen eikä ollut todennäköistä, että käräjäoikeus olisi hyväksynyt korkovaatimuksen vain osalle korvauksia ilman perusteluja. Koska virheen korjaamiselle ei ole laissa asetettu määräaikaa, oli korjaaminen mahdollista vielä senkin jälkeen, kun tuomio oli saanut lainvoiman. Täten hovioikeus hylkäsi A:n kantelun.
A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hovioikeuden päätös ja tehty kirjoitusvirheen oikaisu kumotaan. Korkein oikeus päätyi asiassa samaan lopputulokseen hovioikeuden kanssa. Perusteluinaan korkein oikeus mainitsi sen, ettei hovioikeudessa muutoksenhaun perusteella ollut kysymys siitä, miten vahingonkorvauksille oli määrätty korkoa käräjäoikeudessa. Täten virhe koski hovioikeuden antamasta päätöksestä huolimatta käräjäoikeuden tuomiota. Sen vuoksi käräjäoikeus oli toimivaltainen korjaamaan virheen, jos muut lain edellytykset täyttyivät.
Mitä tulee muiden lain edellytysten täyttymiseen, korkein oikeus otti kantaa ensinnäkin siihen, ettei laamanni ollut varannut asianosaisille tilaisuutta tulla kuulluksi ennen virheen korjaamista. Asiaa ei kuitenkaan ollut syytä palauttaa käräjäoikeuteen tämän vuoksi, sillä A:lla oli tilaisuus ottaa kantaa korjaukseen kantelussaan, hovioikeudelle antamassaan lausumassaan sekä hakiessaan muutosta korkeimmasta oikeudesta. Korjaamisedellytysten olemassaolon osalta korkein oikeus totesi edellytysten täyttyvän. Koska virhe oli johtunut käsillä olevassa tapauksessa siitä, että kirjallinen tuomio ei vastannut sisällöltään julistettua tuomiota, oli virhe ulkopuolisen havaittavissa ja siten selvä.
Korkeimman oikeuden päätöksen perusteella voidaan todeta, että kirjallinen tuomio on mahdollista korjata siinä olevan virheen vuoksi silloin, kun se ei vastaa julistettua tuomiota. Edellytyksenä tällöin on, että asiassa täyttyvät oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 9 pykälässä mainitut edellytykset. Kyseiset edellytykset täyttyvät esimerkiksi silloin, kun virhe on kirjoitus- ja laskuvirheeseen rinnastettava sen vuoksi, että lausuma on kirjallista tuomiota laadittaessa sijoitettu väärään kappaleeseen. Mikäli ulkopuolisen ei kuitenkaan ole tuomiota julistettaessa mahdollista havaita, perustuuko virhe kirjoitus- tai laskuvirheeseen vai harkinnassa tapahtuneeseen virheeseen, ei virhettä voi lain nojalla oikaista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa