» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:43 oli kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt toimittaa pääkäsittely lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Käräjäoikeus oli muuttanut aikaisemmin annettua päätöstä lapsen yhteishuollosta ja asumisesta. Käräjäoikeus määräsi lapsen yksin isän huoltoon ja asumaan tämän luona. Käräjäoikeudessa oli kuultu äitiä, isää ja viittä todistajaa. Lisäksi oli esitetty sosiaalilautakunnan selvitys.
Äiti valitti hovioikeuteen ja vaati pääkäsittelyn toimittamista hänen itsensä ja todistajien kuulemiseksi. Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että käräjäoikeuden ratkaisu oli perustunut riidattomiin seikkoihin, olosuhdeselvitykseen ja päätökseen kirjattuihin todistajankertomuksiin. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut siten jäädä oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä eikä asiassa tarvinnut ottaa vastaan suullista todistelua. Lopuksi hovioikeus totesi, että pääkäsittelyn toimittaminen oli muutoinkin selvästi tarpeetonta. Näin ollen hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön. Sen sijaan pääasian osalta hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun sellaisenaan.
Korkein oikeus myönsi äidille valitusluvan. Korkeimmassa oikeudessa oli ensisijaisesti kysymys siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Mainittuja säännöksiä on noudatettava myös hakemusasiassa tehtyä valitusta käsiteltäessä.
Korkeimman oikeuden mukaan lähtökohta voimassa olevassa sääntelyssä on se, että pääkäsittely toimitetaan vain asianosaisen vaatimuksesta. Sen sijaan pääkäsittelyn toimittamista ei ole enää suoraan sidottu siihen, että hovioikeudessa olisi kysymys suullisen todistelun uskottavuutta koskevasta arvioinnista. Korkein oikeus totesi, että pääkäsittelyn toimittamatta jättäminen tulisi siten kysymykseen vain selvissä tapauksissa. Korkein oikeus viittasi perusteluissaan lain esitöihin, jossa lapsen huoltoon ja asumiseen liittyvät asiat on mainittu esimerkkinä asioista, jotka laatunsa ja luonteensa puolesta usein edellyttävät asianosaisen vaatiman pääkäsittelyn toimittamista. Korkeimman oikeuden mukaan onkin selvää, että asialla oli laatunsa perusteella ja etenkin käräjäoikeuden ratkaisun sisällön vuoksi äidille erityistä merkitystä. Lisäksi hovioikeuden ratkaistavana olleet kysymykset ovat sisältönsä ja laatunsa puolesta olleet myös sellaisia, että niiden asianmukainen arvioiminen on edellyttänyt asianosaisten henkilökohtaista kuulemista hovioikeudessa.
Näin ollen Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa ole perusteltua päätyä sellaiseen näkemykseen, ettei käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta voi jäädä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Hovioikeus on siis menetellyt virheellisesti jättäessään A:n vaatiman pääkäsittelyn toimittamatta, sillä sen olisi pitänyt toimittaa pääkäsittely myös suullisen todistelun vastaanottamiseksi. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian Turun hovioikeuteen, jonka on otettava äidin valitus omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti meneteltävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa