» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO 2014:92 kysymys tuomarin esteellisyydestä. A oli tuomittu hovioikeuden tuomiolla vankeuteen törkeästä veropetoksesta. A oli valittanut tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka ei ollut myöntänyt valituslupaa. Sittemmin A oli hakenut kahdesti tuomion purkua korkeimmasta oikeudesta, mutta korkein oikeus ei ollut hyväksynyt A:n hakemuksia. Näiden purkuhakemusten jälkeen A haki korkeimmasta oikeudesta uudelleen tuomion purkamista ja poistamista. A teki hakemuksensa jättämisen jälkeen väitteen eräiden korkeimman oikeuden jäsenten esteellisyydestä. A:n mukaan esteellisyys käsitellä hakemus perustui siihen, että nämä olivat aikaisemmin osallistuneet muun muassa hovioikeuden tuomiota koskevien valituslupahakemuksen ja purkuhakemusten ratkaisemiseen.
Korkein oikeus hylkäsi A:n hakemuksen. Hovioikeuden tuomio jäi voimaan. Korkeimman oikeuden mukaan tuomarit eivät olleet jäävejä käsittelemään A:n hakemusta pelkästään sillä perusteella, että he olivat aiemmin käsitelleet asioita, joissa A oli ollut asianosaisena. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että valituslupahakemuksessa ei ollut vielä kyse oikeudellisten kysymysten ratkaisemisesta, sillä siinä arvioitiin ainoastaan sitä, onko valituksella edellytyksiä tulla korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Myöskään aiempien purkuhakemusten käsittely ei aiheuttanut esteellisyyttä, koska ratkaistut kysymykset edellyttivät sellaisten prosessuaalisten sääntöjen soveltamista, joihin ei sisältynyt yksittäistapauksen tosiseikoista tai olosuhteista riippuvia harkinnanvaraisia tekijöitä. Tuomareiden väitetyllä ennakkokäsityksellä ei siten ollut voinut olla vaikutusta asian ratkaisuun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa