» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käräjäoikeus oli muuntanut A:lle tuomitun yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevan 54 tunnin osan 54 päivän vankeudeksi, koska A oli rikkonut törkeästi yhdyskuntapalveluun tuomitun velvollisuuksia. A oli valittanut hovioikeuteen vaatien yhdyskuntapalvelun muuttamista ehdottoman vankeuden sijasta valvontarangaistukseksi. A oli vedonnut valituksessaan siihen, että hänet oli tuomittu toisessa rikosasiassa valvontarangaistukseen sen jälkeen, kun käräjäoikeuden tuomio oli annettu. Toisen rikosasian yhteydessä A:sta oli laadittu myönteinen soveltuvuusselvitys. Asiassa oli kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä, lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa tai luvan myöntämiseen on muu painava syy. Korkeimman oikeuden mukaan jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevaa kysymystä oli arvioitava ensin oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittaman muutosperusteen osalta. Lain esitöiden (HE 105/2009 vp s. 60) mukaan oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa käytetyn sanamuodon ”ilmenee aihetta epäillä” on katsottu viittaavan matalaan lupakynnykseen, jonka vuoksi luvan myöntämisen tulisi tapahtua jo silloin, kun epäily ratkaisun oikeellisuudesta syntyy. Lisäksi lupa tulisi pääsääntöisesti myöntää tapauksissa, joissa harkinta kohdistuu oikeuskysymykseen, jonka osalta ei ole olemassa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. Korkeimman oikeuden mukaan muutosperusteen kannalta asiassa oli kysymys siitä, oliko ollut selvää, että A:ta ei ollut voitu tuomita valvontarangaistukseen ehdottoman vankeuden sijasta, kun hänen yhdyskuntapalvelu muunnettiin vankeudeksi. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaan, jos tuomioistuin katsoo palveluehtoja rikotun törkeästi, sen on muunnettava yhdyskuntapalvelun suorittamatta oleva osa ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, jonka vähimmäisaika on neljä päivää. Korkeimman oikeuden mukaan rikoslain 6 luvun 11 a § on ollut sovellettavissa silloin, kun A:n muuntoasiaa on ratkaistu käräjä- ja hovioikeudessa. Rikoslain 6 luvun 11 a §:n mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen, jos rikoksentekijää ei voida 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun esteen vuoksi tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun edellytyksen puuttumisen vuoksi tuomita yhdyskuntapalveluun, valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottava olevan aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista eikä kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä ja valvontarangaistuksen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi tai edistämiseksi. Lain esitöissä (HE 17/2010 vp s. 31) on katsottu, että valvontarangaistukseen voisi olla mahdollista tuomita henkilö, joka on tuomittu yhdyskuntapalveluun ja jonka palvelu täytyisi muuntaa vankeudeksi palvelun ehtojen rikkomisen vuoksi. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ollut selvää, että muunnettaessa A:n yhdyskuntapalvelua vankeudeksi hänelle ei olisi voitu tuomita valvontarangaistusta ehdottoman vankeuden sijasta. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella, koska A:n valituksen johdosta oli ollut aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Korkein oikeus arvioi ratkaisussaan lisäksi oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ennakkoratkaisuperusteen edellytysten täyttymistä. Korkein oikeus viittasi lain esitöihin (HE 105/2009 vp s. 33), jonka mukaan jatkokäsittelylupa tulisi myöntää oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 kohdan tarkoitetulla ennakkoratkaisuperusteella silloin, kun kyse on ennakkotapausluonteisista asioista. Korkein oikeus totesi kysymyksen olevan tällöin tavallisesti siitä, että laki ei anna selvää vastausta ongelmaan, jonka vuoksi hovioikeuden ratkaisulla voitaisiin antaa oikeusohje vastaavanlaisia oikeusriitoja varten. Korkein oikeus totesi hovioikeuden tehtävänä olevan myös lainkäytön yhtenäisyyden valvominen ja laintulkinnan ohjaaminen. Korkeimman oikeuden mukaan yhdyskuntapalvelua tai valvontarangaistusta koskevassa sääntelyssä ei ole olemassa erillistä säännöstä valvontarangaistuksen tuomitsemisesta yhdyskuntapalvelua vankeudeksi muunnettaessa, jonka vuoksi säännökset ovat tältä osin tulkinnanvaraisia. Korkein oikeus totesi kysymyksen olleen lisäksi rangaistusjärjestelmään säädetyn uudenlaisen seuraamuksen arvioinnista tilanteessa, jossa ei ole lainkäyttöä ohjaavaa ratkaisukäytäntöä. Korkeimman oikeuden mukaan ratkaistavana oleva kysymys toistuu sen arvion mukaan käytännössä melko usein. Näin ollen Korkein oikeus katsoi kysymyksen olleen ennakkotapausluonteisesta asiasta, jonka vuoksi hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa myös ennakkoratkaisuperusteella. Korkein oikeus päätti, että A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Korkein oikeus palautti asian hovioikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan jatkaa A:n valituksen käsittelyä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa