Minilex - Lakipuhelin

Hovioikeuden velvollisuus toimittaa pääkäsittely vastaajien vaatimuksesta - KKO:2016:54


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Oikeudenkäyntimenettely
    Pääkäsittely hovioikeudessa
    Kavallus
    Törkeä kavallus

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:54 oli kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely vastaajien vaatimuksesta asiassa, joka koski törkeää kavallusta. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n, B:n, C:n ja D:n yhdessä törkeästä kavalluksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä yhteisvastuullisesti suorittamaan T Oy:lle vahingonkorvausta 27 200 euroa. Vastaajat olivat olleet T Oy:n hallituksen jäseniä ja ilman yhtiön suostumusta myyneet yhtiön hallinnassa ollutta käyttöomaisuutta, vaikka liikkeenluovutussopimuksen perusteella ne olivat kuuluneet vielä T Oy:lle.

Vastaajat valittivat hovioikeuteen vatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Vastaajat katsoivat heidän menettelystään puutuvan kavalluksen tunnusmerkistöön kuuluva tahallisuus eikä kukaan ollut saanut myynnistä itselleen taloudellista etua. Lisäksi liikkeenluovutussopimuksen käyttöomaisuuden omistuksenpidätysehto ei ollut selvä eikä yksiselitteinen. Vastaajat pyysivät pääkäsittelyn toimittamista näytön uudelleen arvioimiseksi. Vastaajien mukaan käräjäoikeus oli arvioinut näytön väärin tai arvion oikeellisuudesta jäi ainakin varteenotettava epäily. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön. Hovioikeuden mukaan vastaajien hovioikeudelle esittämät perusteet eivät olleet horjuttaneet käräjäoikeuden näytön oikeellisuuta. Näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä kirjallisen aineiston perusteella kokonaisuutena arvostellen varteenotettavaa epäilystä.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Pääkäsittelyä ei kuitenkaan saman lain 2 momentin mukaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioiden erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta.

Korkein oikeus viittasi oikeudenkäymiskaaren esitöihin, jonka mukaan pääsääntöisesti pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua ja silloinkin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioiden asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Esitöiden mukaan asian merkitystä asianosaiselle arvioitaessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa rikoksen törkeys, rangaistuksen ankaruus ja sen olennaiset muutokset sekä se, onko henkilöä aikaisemmin tuomittu rangaistukseen. Selvästi tarpeettomana taas asian laadun perusteella voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kysymyksessä on yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia.

Hovioikeuden hylätessä vastaajien vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta, hovioikeus oli lausunut käräjäoikeuden arvioineen tuomionsa perusteluissa vastaajien kertomuksiaan sekä verranneen niitä asianomistajan edustajan kertomukseen ja asiassa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ollut tuonut esiin poikkeavia kohtia kertomuksissa eikä näin ollen ole voinut tehdä perusteltua vertailua kertomusten uskottavuuden välillä. Hovioikeus ei myöskään ollut lausunut liikkeenluovutussopimuksen omistuksenpidätysehdon tulkinnanvaraisuudesta eikä tahallisuuden puutumista koskevista kysymyksistä. Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta oli näin ollen jäänyt oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu varteenotettava epäilys. Lisäksi asian merkitys asianosaisille sekä rikoksen törkeys sekä ankaruus puolsivat korkeimman oikeuden käsitystä siitä, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely hovioikeudessa. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi.  

Aiheeseen liittyvät tapaukset

 

Selaa lakitietoa