- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ositus on toimitus, jonka myötä pyritään purkamaan aviopuolisoiden välillä avioliiton kestäessä vallinnut aviovarallisuussuhde. Ositusta toimitettaessa tulevat tarkasteltaviksi usein myös puolisoiden omistamaan irtaimistoon liittyvät kysymykset. Osituksen vaatiminen toimitettavaksi ja itse toimitus voidaan tehdä, kun ositusperuste on syntynyt. Ositusperusteet liittyvät pääsääntöisesti joko puolisoiden välisen avioliiton purkautumiseen tai toisen puolison kuolemaan. Ositusta on pidetty mahdollisena myös selkeästi harvinaisemmassa tilanteessa, jossa puolisot on tuomittu asumuseroon vieraassa valtiossa, mutta heidän aviovarallisuussuhteisiinsa sovelletaan Suomen lakia. Ositusperusteen syntyhetkenä on avioeron vireilletulon nojalla järjestettävän avioero-osituksen osalta pidetty nimenomaan avioeron vireilletuloa. Toisen puolison kuoltua vaadittaessa toimitettavan jäämistöosituksen suhteen ositusperusteen syntyhetken osalta merkittävä ajankohta on puolison kuolinhetki.
Osituksen piiriin kuuluvat kaikki puolisoiden irtain ja kiinteä omaisuus, joka on saatu tai hankittu ennen avioliiton solmimista tai avioliiton aikana, ennen ositusperusteen syntyhetkeä. Ositus kattaa näin ollen kaiken puolisoiden omaisuuden, johon liittyvää avio-oikeutta ei ole nimenomaisesti suljettu pois tai rajoitettu avioehtosopimuksin tai muin määräyksin. Irtaimiston, eli irtainten esineiden, ja rahavarojen voidaan katsoa kuuluvan mainittuun irtaimeen omaisuuteen. Artikkelin edetessä keskitytään tarkemmin niihin kysymyksiin, joita irtaimistoon liittyen voi ajankohtaistua ositusta suoritettaessa.
Yleisiä asioita irtaimiston kohtelusta osituksen aikana
Irtaimiston kannalta voidaan huomioida, että puolisoilla on lähtökohtaisesti sopimusvapaus liittyen siihen, miten he haluavat, että ositus suoritetaan. Näin ollen voidaan ajatella, ettei mikään estä puolisoita sopimasta myös siitä, miten irtaimisto heidän keskensä jaetaan. Jos puolisoiden keskinäiselle sopimiselle pohjautuva sopimusositus ei kuitenkaan ole mahdollinen, voivat omaisuuteen liittyvät kysymykset tulla toimitusosituksen myötä tuomioistuimen määräämän pesänjakajan ratkaistaviksi. Irtaimiston osalta voidaan huomioida, että puolisoille on osituksessa annettu mahdollisuus erottaa itselleen kohtuullisena pidettävä määrä niin omia vaatteitaan kuin muita yksinomaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja esineitä. Myös leskelle on jäämistöosituksen yhteydessä annettu oikeus ottaa avio-oikeuden alasta erottamattomasta omaisuudesta itselleen tarpeellista asuinirtaimistoa, työvälineitä sekä muita elinkeinonsa jatkamiseksi tarvitsemiaan irtaimia esineitä silloin, kun ositettavan omaisuuden arvoa on pidetty alhaisena. Lesken on katsottu voivan toimia näin siinäkin tapauksessa, että kuolleen puolison perilliset eivät lesken oikeudesta johtuen voisi saada itselleen omaisuutta, joka heille osituksen mukaan muutoin kuuluisi.
Omaisuusluettelon laatiminen ja irtain omaisuus
Irtaimistoon osituksen aikana liittyvät kysymykset voivat konkretisoitua tilanteessa, jossa puolisot eivät ole laatineet omaisuusluetteloa, josta ilmenisivät vaadittavalla tarkkuudella irtaimen omaisuuden omistussuhteet. Ositus jaetaan kulkunsa osalta laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen, joista varojen ja velkojen selvittäminen ja luettelointi sijoittuvat korostetusti laskennalliseen vaiheeseen. Toisaalta omaisuusluettelon tekeminen on puolisoille mahdollista jo ennen kuin edes ositusperustetta on syntynyt. Varojen ja velkojen luettelointia voidaan puolisoiden omistussuhteiden selvittämisen osalta pitää välttämättömänä. Luetteloinnin pohjaksi voidaan ottaa toisen tai molempien puolisoiden vaatimuksesta laadittu erityinen omaisuusluettelo. Omaisuusluetteloa koskee muotosäännös, jonka mukaan kahden esteettömän henkilön tulee todistaa luettelo oikeaksi.
Puolisoiden omistaman irtaimen omaisuuden osalta luettelointi voi muodostua tärkeäksi. Jos puolisot eivät ole tehneet luetteloa ja heidän välillään vallitsee epäselvyys jonkin irtaimen omaisuuden omistussuhteista, saattaa olla välttämätöntä katsoa puolisoiden omistavan omaisuuden yhdessä ja yhtä suurin osuuksin. Näin joudutaan tekemään silloin, jos muutakaan ei osoiteta tai käy ilmi. Puolison on siis mahdollista myös kumota mainittu yhteisomistusolettama näyttämällä, että esimerkiksi jokin irtain esine kuuluu vaikkapa olosuhteiden, kuten omaisuuden hankintatavan, perusteella hänelle. Yhteisomistusolettaman on katsottu soveltuvan usein puolisoiden koti-irtaimistoon. Olettamaa ei sovelleta kuitenkaan puolison itselleen toisen puolison elatusvelvollisuuden nojalla luovutetuin varoin hankkimiin tarpeellisiin esineisiin.
Puolisoiden välisen yhteisomistuksen purkaminen ja irtaimiston jako osituksen nojalla
Puolisoiden yhteisomistusolettaman esittelystä voidaan siirtyä käsittelemään lyhyesti myös sitä, miten mainittu yhteisomistussuhde puolisoiden välillä voidaan tarvittaessa purkaa. Kun osituksen aikana on tarkoitus saada purettua puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde, voi yhteisomistus tuottaa ongelmia. Puolisoille on avioliittolain sääntelyn avulla annettu mahdollisuus vaatia yhteisomistussuhteen purkamista ja yhteisomistuksessa olevan omaisuuden jakamista omaisuuden osituksen tai erottelun yhteydessä. Puolisot voivat pyrkiä purkamaan yhteisomistussuhteensa itse, mutta myös pesänjakaja voi tarvittaessa ryhtyä toimiin, jotta yhteisomistuksessa oleva omaisuus saadaan jaettua.
Yhteisomistuksen purkaminen on pääsääntöisesti mahdollista joko osituksen sisäisin varallisuussiirroin tai niin, että pesänjakaja käyttää hänelle annettuja jakovaltuuksia. Esimerkiksi tasinkoa, joka voi osituksen laskennallisen vaiheen nojalla tulla enemmän omistavan puolison vähemmän omistavalle puolisolle suoritettavaksi, on pidetty osituksen sisäisenä varallisuudensiirtona. Tasingonmaksuvelvollisuutta hyväksikäyttäen yhteisomistus voidaan purkaa niin, että tasinkokohteeksi osoitetaan puolison osuus yhteisomistuksessa olevasta omaisuudesta, kuten irtaimesta esineestä. Tasingonmaksuvelvollinen puoliso voi kuitenkin olla halukkaampi osoittamaan itse jotain muuta omaisuutta tasinkokohteeksi, mikä voi vaikeuttaa jaon toimittamista. Kun kyse on jaottomista esineistä, ei voida pitää mielekkäänä, että puolisoille jaettaisiin niistä murto-osia. Sen vuoksi sovellettavaksi tulee usein omaisuuslajikohtainen lähestymistapa. Koti-irtaimiston osalta voi muodostua tarkoituksenmukaiseksi, että puolisoille jaetaan yksittäisiä esineitä sen verran, että puoliso saa arvomäärän, joka vastaa hänen omistusosuuttaan. Yksittäisten esineiden toisistaan poikkeavat arvot voivat tosin näyttäytyä jaon osalta haasteellisina. Jakokelvoton omaisuus saattaa olla välttämätöntä antaa toiselle puolisolle niin, että toinen puoliso saa jonkin muun yhteisomistuksessa olevan omaisuuden.
Irtaimiston arvostaminen osituksessa
Irtaimiston osalta voidaan tarkastella vielä toista osituksen laskennalliseen vaiheeseen liittyvää välttämätöntä toimea, eli omaisuuden arvostamista. Jotta laskennalliselle vaiheelle ja koko ositukselle olennainen osituslaskelma saadaan tehtyä, voi olla välttämätöntä arvostaa sekä avio-oikeuden alaan kuuluva että siihen kuulumaton omaisuus täsmälliseen euromääräiseen arvoon. Viime kädessä omaisuuden arvon vahvistaa pesänjakaja. Omaisuudelle määritettävän arvon on katsottu olevan pitkälti riippuvainen arvostamisessa sovellettavista periaatteista, mutta sekä osituksessa että perinnönjaossa on siitä huolimatta katsottu voitavan usein noudattaa samoja sääntöjä ja niin sanottua käyvän arvon periaatetta. Verohallinnon ohjeita seuraten käyvän arvon periaate johtaa useimmiten omaisuuden arvostamiseen todennäköisen myyntihinnan mukaan ja omaisuuden myyntiarvoa onkin pidetty usein arvostamisen lähtökohtana. Näin on tehty myös irtaimen omaisuudelta tapauksessa. Puolisot voivat toisin sanoen tavallisesti vaatia omaisuutensa arvostamista todennäköiseen kauppahintaan vapailla markkinoilla.
Irtaimiston arvostamisen suhteen on merkittävää, että käyvästä arvosta ylöspäin poikkeamista on paikoin pidetty mahdollisena. Näin on ollut esimerkiksi silloin, kun omaisuutta koskevat myyntirajoitukset, alan markkinoiden kehittymättömyys tai jokin muu syy ovat saaneet aikaan sen, että omaisuuden myyntiarvo jää huomattavasti pienemmäksi kuin käyttö- tai hankinta-arvo. Asuinirtaimistoa on pidetty usein tyypillisenä esimerkkinä siitä, että markkina-arvo jää alhaiseksi tehtäessä vertailua hankintakustannuksiin, joita uuden vastaavanlaisen irtaimiston hankkiminen aiheuttaisi. Tällöin myyntiarvo suosii puolisoa, jolle koti-irtaimisto jää. Toisaalta omaisuuden määrällisesti alhainen arvostaminen voi koitua tasinkoa määrättäessä päinvastoin myös omistavan puolison haitaksi silloin, kun tasinko koituu hänen maksettavakseen. Arvostamisen osalta on huomionarvoista, ettei käytetyn koti-irtaimiston vastaavan uuden jälleenhankinta-arvon kanssa samanarvoiseksi arvostaminen ole kaikesta huolimatta tarkoituksenmukaista, joten arvioitavaksi on otettava ainakin jossain määrin omaisuuden kuluminen tai käyttöiän väheneminen ja niistä mahdollisesti aiheutuva vähennys. Omaisuuden arvostamisen osalta on pidetty pääsääntönä arvostamista omaisuuden ositushetken mukaisesti.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Puolisoille on annettu mahdollisuus erottaa itselleen kuuluvia vaatteita tai henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja esineitä osituksessa kohtuullisena pidettävä määrä.
- Irtaimiston arvostaminen voi osituksessa vaatia poikkeamista arvostamista tehtäessä noudatettavista pääsäännöistä.
Varoitukset
- Puolisoiden yhteisesti omistamaan irtaimistoon voi liittyä ositusta toimitettaessa haastavia kysymyksiä ja omaa tilannetta arvioitaessa voi olla suositeltavaa keskustella aiheeseen perehtyneen lakimiehen kanssa.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa