- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Puolisoiden, jotka eivät enää halua jatkaa avioliittoaan, tulee tehdä avioeroa koskeva hakemus käräjäoikeudelle kirjallisesti joko yhdessä tai yksin. Avioero tarkoittaa sitä, että avioliitto puretaan tuomioistuimen päätöksellä. Avioeron saaminen on yleensä mahdollista vasta erolle asetetun harkinta-ajan jälkeen, mikä kestää kuusi kuukautta, mutta kyseisestä pääsäännöstä on myös poikkeuksia.
Omaisuuden ositus tulee avioeron kannalta kyseeseen silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista sitä vaativat ja kun avioeroa koskeva asia on vireillä tai avioliitto on jo purkautunut, eli avioeron jälkeen. Avioeron ei siis tarvitse olla vielä lopullinen, jotta ositus voidaan toimittaa. Osituksessa puolisoiden välillä vallinnut aviovarallisuussuhde puretaan.
Avioehtosopimuksella puolisot voivat rajata omaisuutta avio-oikeuden ulkopuolelle osittain tai kokonaan. Jos aviopuolisot eivät kuitenkaan ole tehnee avioehtosopimusta, niin ositus toimitetaan avioliittolain säännöksien mukaisesti. Tällöin puolisoilla on siis avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja tämä oikeus konkretisoituu osituksessa. Ilman avioehtosopimusta toimitettavassa osituksessa kumpikin puolisoista saa lähtökohtaisesti puolet puolisoiden omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä avio-oikeuden nojalla.
Mikä on avioehto?
Avioehdolla tarkoitetaan avioehtosopimusta, eli sellaista sopimusta, jolla puolisot sopivat keskenään, ettei heillä esimerkiksi ole ollenkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Jos puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, jonka perusteella kummallakaan ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen omaisuuteen (avio-oikeuden täydellisesti poissulkeva ehto), niin eron sattuessa toimitetaan omaisuuden erottelu eikä ositusta. Avioehtosopimus voi olla myös sellainen, jossa sovitaan, ettei puolisoilla ole oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (osittainen avioehto), jolloin avio-oikeutta ei ole suljettu pois kokonaan kaiken omaisuuden osalta. Avioehtosopimus voi olla myös yksipuolinen siten, että sen perusteella vain toiselta puolisolta poistetaan avio-oikeus toisen omaisuuteen.
Puolisot voivat siis tehdä avioehtosopimuksen, jos he haluavat poiketa avioliittolain lähtökohdasta, jonka perusteella osituksessa puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöt puolitetaan ja varakkaampi puoliso joutuu suorittamaan vähemmän omistavalle tasinkoa. Avioehtosopimus vaikuttaa siis osituksen toimittamiseen olennaisesti.
Tässä artikkelissa käsitellään kuitenkin tilannetta, jossa avioehtosopimusta ei ole tehty.
Avio-oikeuden vaikutus omistukseen
Avioliiton solmiminen ei vaikuta siihen, kuka omaisuuden omistaa. Molemmat puolisoista siis edelleen omistavat sen omaisuuden, minkä he omistivat ennen avioliittoa sekä sen, minkä he avioliiton aikana saavat. Avioliiton solmiminen ei siis perusta yhteisomistussuhdetta puolisoiden välillä. Samoin puolisot vastaavat itse tekemistään veloista.
Avio-oikeus konkretisoituu vasta eron tai toisen puolison kuoleman yhteydessä. Avio-oikeus ei itsessään vaikuta omistajuuteen avioliiton kestäessä.
Toisaalta, jos jonkin irtaimen esineen suhteen ei käy olosuhteista selville eikä myöskään voida näyttää, kumman puolison omaisuuteen se kuuluu, on puolisoiden katsottava saaneen se yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Tämä on siis lähtökohta silloin, jos omaisuuden omistuksesta on kiistaa eikä omistajaa voida luotettavasti selvittää.
Avio-oikeuden laajuus – Mikä omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin?
Jos avioehtosopimusta ei tehdä, niin puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden piiriä on pidetty laajana, sillä tavoin, että se kattaa puolisoiden kaiken omaisuuden. Se sisältää myös sen omaisuuden, mikä on saatu tai ansaittu ennen avioliittoa. Lähtökohtaisesti myös saadut lahjat ja perinnöt kuuluvat avio-oikeuden alaan, ellei niitä ole nimenomaisesti määrätty avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi testamentin määräyksellä.
Avio-oikeuden alaista omaisuutta on myös jonkin tietyn omaisuuden sijaan tullut omaisuus ja omaisuuden tuotto (esimerkiksi sijoitusasunnon vuokratulot). Avio-oikeuden alaista omaisuutta on siis lähtökohtaisesti kaikki puolison omistama ja saama omaisuus, ellei erikseen ole muuta määrätty.
Omaisuus, johon toisella puolisolla ei ole oikeutta on sellainen omaisuus jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi tai omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva asia on tullut vireille.
Osituksen toimittaminen ilman avioehtoa
Kaikkien ositustilanteiden kannalta on huomioitava, että ositus on mahdollista vain silloin, kun on olemassa ositusperuste. Avioero on yksi ositusperuste ja ositus voidaan toimittaa, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Kummallakin puolisolla on itsenäinen oikeus vaatia ositusta.
Ositus voidaan toimittaa joko sopimus- tai toimitusosituksena. Sopimusosituksessa puolisot päättävät toimenpiteen käynnistämisestä yhdessä ja osituksen toimittaminen tapahtuu tällöin puolisoiden omasta toimesta. Tuomioistuin voi myös määrätä puolison vaatimuksesta pesänjakajan suorittamaan ositusta, jolloin puhutaan toimitusosituksesta.
Osituksessa puolisoiden omaisuus- ja velkasuhteet selvitetään sekä määritetään avio-oikeuden alaan kuuluva (tai siitä vapaa) omaisuus. Silloin, kun puolisot eivät ole tehneet avioehtosopimusta, niin heillä on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tällöin molemmat puolisoista saavat puolet yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Omaisuus siis jaetaan puoliksi. Tarkoituksena on, että puolisot saavat arvomääräisesti saman verran omaisuutta, jolloin se puoliso, jonka avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on suurempi, on velvollinen suorittamaan toiselle tasinkoa, eli erotuksen suuruisen määrän.
Esimerkki: Puolisot A ja B hakivat avioeroa. Heillä ei ole avioehtosopimusta. A:lla on omaisuutta 200 000 euron arvosta ja B:llä 100 000 euron arvosta. Osituksessa heidän varallisuutensa lasketaan yhteen ja jaetaan heidän kesken tasan. Tällöin molempien puolisoiden tulee saada 150 000 euron arvosta omaisuutta. A:n on siis suoritettava tasinkoa B:lle 50 000 euroa.
Kannattaa huomioida se, että ositusta on myös mahdollista sovitella. Sovittelu on kuitenkin tarkoitettu poikkeukselliseksi tilanteeksi ja sen edellytyksenä on muun muassa se, että osituksen lopputulos olisi kohtuuton tai toinen puolisoista saisi osituksessa perusteetonta taloudellista etua. Avioliittolaissa säädetään tarkemmin osituksen sovittelusta. Lisäksi ositus voidaan peräyttää tietyissä tilanteissa, jos puoliso on joutunut suorittamaan toiselle puolisolle tasinkoa huomattavasti enemmän kuin hän olisi ollut velvollinen luovuttamaan.
Osituksen toimittaminen toisen puolison kuoleman jälkeen
Kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta, niin samoin ositus tulee toimittaa silloin, kun elossa oleva puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Puolison kuolema on siis myös ositusperuste.
Se seikka kannattaa huomioida, ettei avioehtosopimus vaikuta puolison perintöoikeuteen. Lisäksi avioehtosopimuksella on perintöverotuksellisia vaikutuksia siten, että osituksessa saatu omaisuus on verovapaata, mutta perintönä saatu omaisuus on puolestaan perintöverotettavaa.
Avio-oikeuden ulkopuolinen omaisuus
Aivan kaikki omaisuus ei kuitenkaan kuulu avio-oikeuden alaan. Esimerkiksi sellainen omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut perintönä tai lahjana avioliiton jo purkauduttua toisen puolison kuolemaan tai avioeroa koskevan asian vireille tulon jälkeen (siis ennen, kuin puolisot ovat virallisesti tuomittu avioeroon), ei kuulu avio-oikeuden alaan. Tällainen omaisuus jää siis avio-oikeuden ulkopuolelle, eikä sitä oteta huomioon osituksessa.
Avioeron ja osituksen yhteydessä on suositeltavaa olla yhteydessä lakimieheen. Lisätietoja aiheesta saat asiantuntevilta lakimiehiltämme.
Yhteenveto
- Omaisuuden ositus tulee avioeron kannalta kyseeseen silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista sitä vaativat ja kun avioeroa koskeva asia on vireillä tai avioliitto on jo purkautunut, eli avioeron jälkeen. Avioeron ei siis tarvitse olla vielä lopullinen, jotta ositus voidaan toimittaa.
- Ilman avioehtosopimusta toimitettavassa osituksessa kumpikin puolisoista saa lähtökohtaisesti puolet puolisoiden omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä avio-oikeuden nojalla.
- Avioehdolla tarkoitetaan avioehtosopimusta, eli sellaista sopimusta, jolla puolisot sopivat keskenään, ettei heillä esimerkiksi ole ollenkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
- Jos avioehtosopimusta ei tehdä, niin puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen.
- Kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta, niin samoin ositus tulee toimittaa silloin, kun elossa oleva puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Puolison kuolema on siis myös ositusperuste.
Summary in English
- Property division becomes relevant in the context of divorce when one or both spouses request it and when the divorce matter is pending or the marriage has already been dissolved, i.e., after the divorce. The divorce does not have to be final for property division to take place.
- In the absence of a prenuptial agreement, in the division of property, each spouse generally receives half of the combined savings of the spouses based on the right to property.
- A prenuptial agreement refers to a contractual agreement in which spouses mutually agree, for example, to waive their rights to each other's property.
- If no prenuptial agreement is made, spouses have the right to each other's property based on the right to property.
- When the marriage is dissolved due to the death of one spouse, property division should also be carried out when the surviving spouse or the deceased spouse's heir requests it. The death of a spouse is also a basis for property division.
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Miten omaisuus jaetaan, jos ei ole tehty avioehtoa?
Puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästö jaetaan heidän kesken puoliksi. Toisin sanoen puolisoiden omaisuudet lasketaan yhteen ja sen jälkeen ne puolitetaa
2. Vaikuttaako avioliitto omistussuhteisiin?
Avioliitto ei vaikuta siihen, kuka tietyn esineen omistaa. Puolisot omistavat edelleen sen omaisuuden, minkä aiemminkin avioliitosta huolimatta.
3. Onko ositus pakko toimittaa?
Ositusta ei ole pakko toimittaa, eikä sille ole myöskään tiettyä aikarajaa, minkä kuluessa se tulisi suorittaa. Osituksen toimittaminen mahdollisimman äkkiä ositusperusteen synnyttyä on kuitenkin suoriteltavaa.
4. Mikä omaisuus on avio-oikeuden alaista?
Lähtökohtaisesti kaikki omaisuus on avio-oikeuden alaista, ellei muuta ole esimerkiksi testamentissa määrätty.
5. Voiko ositusta sovitella?
Ositusta voidaan sovitella tietyin edellytyksin. Se on kuitenkin tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi.
Aiheesta muualla
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa