- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Osituksen yhteydessä tapahtuvien omistajanvaihdosten varainsiirtoverotuksesta keskusteltaessa on olennaista huomioida, että kiinteistöt ja arvopaperit vaihtavat osituksen toimittamisen myötä usein omistajaa. Omistusoikeuden luovutuksensaajan tulee suorittaa kiinteistöstä tai arvopaperista yleisesti ottaen valtiolle varainsiirtoveroa laissa tarkemmin säännellyin tavoin. Osituksen osalta veronmaksuvelvollisuus koskee omistajanvaihdosten yhteydessä sitä osaa omaisuudesta, jonka hankkimiseen on käytetty vastikkeena jotain muuta kuin jaettavana olevaa avio-oikeuden alaista varallisuutta. Ositusta voidaan kuvailla toimitukseksi, joka järjestetään vaadittaessa ja useimmiten johtuen joko avioliiton purkautumisesta tai toisen puolison menehtymisestä. Kun ositus toimitetaan avioeron vireille tultua, on kyse avioero-osituksesta ja toisen puolison kuoltua puolestaan jäämistöosituksesta. Kolmantena osituksen toimittamisen mahdollistavana tilanteena on pidetty puolisoiden asumuseroon tuomitsemista vieraassa valtiossa silloin, kun heidän varallisuussuhteisiinsa sovelletaan Suomen lakia.
Osituksen tarkoituksena on aviopuolisoiden välillä avioliiton aikana vallinneen aviovarallisuussuhteen purkaminen ja jollei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, voidaan osituksen sijaan toimittaa omaisuuden erottelu. Artikkelin myötä käsiteltäväksi tulevat pääsääntöisesti ositusta toimitettaessa ajankohtaistuvat omistajanvaihdos- ja varainsiirtoverotuskysymykset.
Puolisoiden omistussuhteet
Aviovarallisuusjärjestelmä rakentuu Suomessa niin, että sovellettavaksi tulee puolisoiden välisen avioliiton aikana ajatus varojen ja velkojen erillisyydestä. Kummankin puolison on toisin sanoen vastattava avioliiton aikana itse omien velkojensa maksusta, mutta toisaalta puolisot myös omistavat itsenäisesti omaisuutensa. Puolisoilla on varojen ja velkojen erillisyydestä huolimatta avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jollei asiasta ole muuta sovittu tai määrätty. Avio-oikeuden vaikutusten on katsottu alkavan puolisoiden vihkimisestä ja päättyvän siihen, kun ositusperuste syntyy. Ositusperusteen syntyhetkenä on avioliiton purkautumisen tilanteessa pidetty avioerohakemuksen vireilletuloa ja toisen puolison menehtyessä puolison kuolinhetkeä. Avio-oikeus kattaa periaatteessa puolisoiden kaiken omaisuuden niin että sen piiriin tulevat ennen avioliittoa ansaitut tulot, lahjat, perinnöt ja niiden tuotto sekä testamentit. Toisaalta on huomioitava, että avio-oikeuden ulkopuolelle voi jäädä lahjakirjan, testamentin tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksen perusteella saatu omaisuus silloin, jos kyseinen omaisuus on saatu sellaisin ehdoin, ettei saajan aviopuolisolla ole siihen oikeutta. Varojen ja velkojen erillisyyden mukaisesti noudatettavaksi tulee avio-oikeudesta huolimatta nimiperiaate, eli ajatus siitä, että tietty omaisuus kuuluu sille henkilölle, jonka nimiin se on hankittu.
Puolisoiden avio-oikeus merkitsee sitä, että avioliiton purkautuessa heillä on kummallakin oikeus puoleen siitä arvosta, joka saadaan, kun lasketaan puolisoiden yhteenlaskettu yhteisen omaisuuden arvo. Avio-oikeus toteutuu ositusta suoritettaessa ja lopulta omaisuuden jaon konkretisoituessa. Osituksen toimittamisen kulun ajatusta voidaan tiivistää niin, että sen jälkeen, kun puolisoiden avio-oikeuden alaiset varat ja velat on huomioitu osituslaskelmassa, vähennetään varoista velat. Mikäli toisen puolison netto-omaisuus on suurempi, tulee hänen suorittaa omasta omaisuudestaan tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle. Osituksessa pääsääntöisesti sovellettavan puolittamisperiaatteen mukaisesti puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlaskettu säästö jaetaan puolisoille tasan. Avio-osien selvittämisen jälkeen on mahdollista määrittää toiselle puolisolle maksettava tasinko. Esiteltyä toimitusta voidaan kutsua osituksen laskennalliseksi vaiheeksi erotuksena reaalisesta vaiheesta, jonka aikana ositus voidaan katsoa laitettavan täytäntöön, kun esimerkiksi pyritään yksilöimään ja siirtämään toiselle puolisolle se omaisuus, joka ilmentää laskennallisessa vaiheessa määriteltyä tasinkoa.
Jotta ositus voitaisiin ylipäätänsä suorittaa, on puolisoiden varat ja velat luetteloitava, jolloin huomio kiinnitetään niihin varoihin ja velkoihin, joita puolisoilla on ollut ositusperusteen syntyhetkellä. Varoja ja velkoja, jotka syntyvät ositusperusteen syntyhetken jälkeen ei pääsääntöisesti osituksessa huomioida. Osituksen aikana tehtävästä omaisuuden arvostamisesta kerrotaan lisää artikkelissa ”Omaisuuden arvostaminen osituksessa”.
Omistajanvaihdokset
Puolisoiden välisten omistajanvaihdosten suhteen on huomioitava, että avioliiton aikana tapahtuneiden vastikkeellisten luovutusten katsotaan kuuluvan tavalliseen tapaan varainsiirtoverotuksen piiriin. Artikkelissa on edellä mainittu nimiperiaatteen soveltaminen puolisoiden omistamaan omaisuuteen ja sen osalta voidaan korostaa, ettei pääsääntöisesti edes hankitun omaisuuden rahoittaminen saa aikaan sitä, että omistusoikeus kuuluisi myös toiselle puolisolle. Omalaatuisena tapauksena voidaan mainita tilanne, jossa avioliiton aikana rakennetaan rakennus toisen puolison omistamalle maapohjalle. Tällöin rakennuksen omistusoikeutta on pidetty maapohjan omistusoikeudesta itsenäisenä, jos puoliso kykenee esittämään selvityksen rahoituksesta.
Ositukseen liittyvien omistajanvaihdosten voidaan katsoa paikantuvan korostetusti osituksen reaaliseen vaiheeseen. Puolisot voivat osituksessa sopia keskenään myös siitä, millä tavalla he haluavat suorittaa keskinäisiä omistajanvaihdoksiaan.
Varainsiirtoverotus
Varainsiirtoveron maksuvelvollisuus voi osituksen yhteydessä ajankohtaistua silloin, kun kiinteistön tai arvopaperin omistajuus vaihtuu ja osituksessa käytetään sellaisia varoja, jotka eivät kuulu avio-oikeuden alaan ja suoritusta voidaan pitää luonteeltaan vastikkeena. Arvioitavaksi tulee näin ollen se, voidaanko kiinteistöstä tai arvopaperista suoritetun vastikkeen tietyssä tilanteessa katsoa tulevan varainsiirtoverovelvollisuuden alaiseksi.
Milloin varainsiirtoverovelvollisuutta ei synny?
Jos toimitetaan pelkästään omaisuuden erottelu ja puolisot pitävät heille kuuluvan omaisuuden, ei varainsiirtoveroa luonnollisesti tarvitse suorittaa. Varainsiirtoveroa ei tarvitse suorittaa myöskään silloin, jos kiinteistö tai arvopaperi vaihtaa omistajaa, mutta osituksen ulkopuolisia varoja ei käytetä omistajanvaihdoksessa. Varainsiirtoverovelvollisuuden ei katsota syntyvän, jos avio-oikeuden alaan, eli ositusvarallisuuteen, kuulumattomia varoja käytetään osituksessa, mutta kiinteistön tai arvopaperin omistajanvaihdosta ei tapahdu. Tällaisena tilanteena voidaan pitää sitä, että toinen puolisoista haluaa esimerkiksi pitää itsellään ja omistuksessaan jotain muuta sellaista omaisuutta, joka on jo hänen omistamansa.
Jos puoliso on ottanut lainaa sen jälkeen, kun ositusperuste on syntynyt, ei lainan katsota kuuluvan ositusvarallisuuteen. Toisaalta ennen ositusperusteen syntyhetkeä otettu laina voi tulla tietyissä tilanteissa arvioitavaksi veronkiertosäännösten näkökulmasta. Ositusvarallisuuteen ei kuulu luonnollisesti myöskään avio-oikeuden alasta nimenomaisesti avioehtosopimuksella poisrajattu omaisuus.
Varainsiirtoveroa ei tarvitse suorittaa tasingosta, joka osituksen laskennallisen vaiheen nojalla tulee toisen puolison suoritettavaksi. Silloin, kun osituskirjasta on selvitettävissä, että tasingonmaksuvelvollisen puolison tulee luovuttaa arvopaperi tai kiinteistö, pidetään vastikkeena saadusta omaisuudesta pelkästään sitä määrää, joka ylittää laskennallisen tasinkovelvoitteen. Elatusmaksun kertamaksun on katsottu vastikkeena käytettäessä olevan verovapaata.
Milloin varainsiirtoverovelvollisuus syntyy?
Silloin, kun laskennallisen tasingon maksaminen toteutetaan luovuttamalla arvopaperi tai kiinteistö, joka ei kuulu avio-oikeuden alaan, syntyy saajalle varainsiirtoverovelvollisuus, vaikka omaisuuden arvo olisikin enintään maksettavan tasinkovelvoitteen määrä. Luovutusta voidaan pitää vastikkeellisena sen vuoksi, että luovutusta käytetään tällöin tasinkosaatavan kuittaamiseen. Huomioitavaa on myös se, että mikäli tilanteessa ei ole osituksen laskennallisessa osassa syntynyt lainkaan tasingonsuorittamisvelvollisuutta, voidaan osituksen yhteydessä tapahtuvaa suoritusta pitää kokonaisuudessaan vastikkeena saadusta omaisuudesta. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa puolisot omistavat yhdessä kiinteistön, eikä tasingonmaksuvelvollisuutta osituksen laskennallisen vaiheen mukaan synny. Tällöin voi olla niin, että puolisot haluavat sopia keskenään siitä, että toinen puolisoista jää asumaan asuntoon ja ostaa asunnon kokonaan omaan omistukseensa maksamalla toiselle puolisolle hänen omistamansa osan suuruisen määrän rahana. Tällöin maksettua suoritusta voidaan pitää kokonaisuudessaan vastikkeena luovutetusta kiinteistön omistusoikeudesta ja syntyy varainsiirtoverovelvollisuus. Arvioitavaksi voi varainsiirtoverotuksen osalta tulla myös tilanne, jossa osituksen aikana tehty osituslaskelma on puutteellinen tai sitä ei ole lainkaan. Tällöin on pidetty pääsääntönä sitä, että jos jokin suoritus tehdään ositusvarallisuuteen kuulumattomilla varoilla, on se kokonaan varainsiirtoverovelvollisuuden alaan kuuluvaa.
Osituksen yhteydessä tapahtuvaan omistajanvaihdosten varainsiirtoverotukseen liittyy oikeudellisesti haastavia kysymyksiä ja tapauskohtaisesti huomioon otettavia seikkoja, joiden yksityiskohtainen käsittely ei artikkelin puitteissa ole mahdollista. Arvioitaessa omistajanvaihdokseen liittyvän varainsiirtoverovelvollisuuden ajankohtaistumista tietyssä tilanteessa on suositeltavaa ottaa yhteyttä osaavaan lakimieheen.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Varainsiirtoveron maksaminen ajankohtaistuu pääsääntöisesti silloin, kun kiinteistön tai arvopaperin omistusoikeus siirtyy henkilöltä toiselle.
- Osituksen osalta arvioitavaksi voi tulla se, voidaanko kiinteistöstä tai arvopaperista suoritettua vastiketta tietyssä tilanteessa pitää varainsiirtoverovelvollisuuden alaisena.
Varoitukset
- Omistajanvaihdosten varainsiirtoverotukseen liittyy osituksen kannalta hankalia kysymyksiä, joiden hahmottaminen vaatii tilannekohtaisen arvion oikeaoppista tekemistä ja oikeudellista osaamista.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa