- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ositus on toimitus, joka tähtää puolisoiden avioliiton aikana vallinneen aviovarallisuussuhteen purkamiseen ja siihen liittyvien kysymysten lopulliseen ratkaisemiseen. Vanheneminen voi tulla kyseeseen useissa ositukseen liittyvissä tilanteissa ja artikkelin aikana huomio kiinnitetään niin siihen, voiko oikeus vaatia osituksen toimittamista vanheta kuin siihen, tuleeko osituksen riitauttamista koskeva toimi tehdä tietyn ajan kuluessa osituksen toimittamisesta.
Ositus toimitetaan tavallisimmin silloin, kun puolisoiden välinen avioliitto purkautuu avioeron vuoksi tai silloin, kun toinen puoliso kuolee. Avioeron vireilletultua toimitettavaa ositusta kutsutaan avioero-ositukseksi ja kyseisen toimituksen ositustahoja ovat kumpikin puoliso. Ositusperusteen syntyhetkenä pidetään tällöin avioeron vireilletulon hetkeä. Toisen puolison kuoltua tehtävää ositusta kutsutaan puolestaan jäämistöositukseksi, jossa ositustahoja ovat eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison oikeudenomistajat. Ositusperusteen syntyhetki on tällöin puolison kuolinhetki. Ositus on mahdollista toimittaa myös tilanteessa, jossa puolisot on tuomittu asumuseroon vieraassa valtiossa, mutta heidän varallisuussuhteisiinsa tulee sovellettavaksi Suomen laki. Osituksen toimittamisen myötä toteutetaan puolisoiden avio-oikeus, joka ilmenee tavallisimmin puolisoiden avio-oikeuden alaisen ja yhteenlasketun nettovarallisuuden kahtia jakamisena puolisoiden kesken. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, esimerkiksi avioehtosopimuksen tai muiden nimenomaisten määräysten vuoksi, on osituksen sijaan mahdollista toimittaa omaisuuden erottelu.
Vanheneeko oikeus vaatia osituksen toimittamista?
Ositustahojen oikeus osituksen vaatimiseen on itsenäinen ja osituksen toimittamista voidaan vaatia heti ositusperusteen synnyttyä. Jäämistöosituksen osalta myös jokainen kuolinpesän osakas on oikeutettu vaatimaan ositusta ilman muiden osakkaiden myötävaikutusta. Ositus ei ole näin ollen toimittamisen vaatimisen osalta lainkaan yhteishallintotoimeksi luokiteltavissa. Ositusvaateen, eli oikeuden vaatia osituksen toimittamista, ei ole lähtökohtaisesti katsottu vanhentuvan ainakaan niin, että noudatettavaksi voitaisiin ottaa yleinen kolmen vuoden vanhentumisaika. Vanhenemiselle ei ole asetettu myöskään muuta määräaikaa, minkä vuoksi asia saattaa näyttäytyä paikoin tulkinnanvaraisena. Yleisesti ottaen on kuitenkin esitetty ajatus, jonka mukaan oikeus osituksen vaatimiseen voisi vanhentua osapuolten passiivisuudesta johtuen. Vaikka osituksen vaatimiselle ei ole asetettu määräaikaa, saattaa vaatiminen olla järkevää tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esimerkiksi omaisuuden arvon muutosten vuoksi.
Oikeuskäytännössä on katsottu jäävän viime kädessä ositukseen mahdollisesti määrätyn pesänjakajan tehtäväksi tulkita, onko osapuoli voinut menettää oikeutensa vaatia ositusta passiivisuudestaan johtuen. Edes pitkän ajan kulumisen ei kaikissa tapauksissa ole katsottu voivan tarkoittaa oikeudesta luopumista, minkä vuoksi tapauskohtaisen arvion tekeminen saa korostettua merkitystä.
Oikeudesta vaatia ositusta on pidetty mahdollisena luopua myös nimenomaisesti. Luopuminen voi tällöin tapahtua joko aktiivisesti tai toisaalta periaatteessa niin, että osapuoli pysyttelee edellä jo mainituin tavoin passiivisena. Osituksesta luopumista on voitu pitää tarkoituksenmukaisena esimerkiksi tilanteessa, jossa puolisoiden avioliitto on ollut kestoltaan lyhyt, heidän omistussuhteensa ovat selkeät ja myös niistä tehdyt kirjaukset vastaavat todellisuutta.
Osituksen vaatimista koskevan oikeuden vanhenemiseen liittyvien epäselvien kysymysten osalta voi olla suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
Lahjan palauttamisen vaatimista koskevan oikeuden vanheneminen
Osituksen osalta voidaan tarkastella joidenkin muiden oikeuksien vanhenemista, vaikka itse osituksen vaatimiselle ei artikkelissa edellä kuvaillun tavoin olekaan asetettu määräaikaa. Lahjan palauttamisen vaatimista on pidetty määräaikaan sidottuna toimena. Lahjan palauttamisen vaatiminen voi ajankohtaistua silloin, jos toinen puoliso on antanut muuta kuin vallinnanrajoitusten alaan kuuluvaa kiinteää omaisuutta lahjaksi niin, että hän on saanut aikaan omaisuutensa vähenemisen olennaisella tavalla. Tällöin on vaadittu myös, että puoliso ei ole huomioinut toisen puolison avio-oikeutta asianmukaisesti ja lahjoitus on saanut aikaan sen, ettei toiselle puolisolle kuuluvaa täyttä vastiketta ole osituksen yhteydessä mahdollista suorittaa. Sille puolisolle, jonka oikeutta lahjoitus on loukannut, on varattu tällöin mahdollisuus vaatia, että lahja tai sen arvo palautetaan siinä määrin kuin se on tarpeellista, jotta hänelle kuuluva oikeus saadaan toteutettua.
Jotta palauttaminen voidaan tehdä, on loukatun osapuolen nostettava palauttamista koskeva kanne. Kanteen nostaminen on sidottu vuoden määräaikaan osituksen toimittamisesta, mutta ehdottomana takarajana kanteen nostamiselle on pidetty kymmenen vuoden kulumista siitä, kun lahjoitus on täytetty. Palauttamista vaativan osapuolen on yksilöitävä haastehakemuksessa arvomääräisesti se lahjoitus, jota hän vaatii palautettavaksi ja omaisuus arvostetaan tällöin lahjoitushetken mukaisesti. Palauttamisen osalta on huomionarvoista, että ositustahojen ei ole mahdollista tehdä sopimusta, joka loukkaa kolmatta tahoa ja lahjansaaneella henkilöllä on useita vaihtoehtoja, joihin hän saattaa pystyä tilanteesta riippuen vetoamaan, jotta lahjan palauttamista ei tarvitsisi tehdä.
Osituksen moittimiselle asetetut määräajat
Ositus voidaan riitauttaa moittimalla ositusta samoja säännöksiä kuin perinnönjaon moittimisessa noudattaen. Ositusta voidaan moittia joko aineellisen tai muodollisen virheen perusteella ja osituksen pätemättömyys vaatii tällöin sitä, että pätemättömyyteen vedotaan moitekanteen avulla. Jos moittimista ei tehdä, voi virhe korjautua itsestään. Kukin ositustaho voi osituksen vaatimisen tavoin myös moittia tehtyä ositusta, mutta toimi on sidottu tiettyihin määräaikoihin. Ositus voidaan toimittaa joko ositustahojen väliselle sopimiselle perustuvana sopimusosituksena tai toimitusosituksena, johon tuomioistuin määrää tehtävään sopivan pesänjakajan. Kun kyse on osituksen muotovirheestä, on osituksen moittimisen katsottu olevan mahdollista kummankin toimittamistavan tapauksessa. Moittiminen on tehtävä muotovirheen perusteella kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ositus on toimitettu.
Kun ositusta moititaan materiaalisella perusteella, soveltuvat sopimus- ja toimitusosituksen suhteen eri säännökset. Sopimusosituksen tilanteessa tulevat noudatettaviksi yleiset oikeustoimen pätevyyttä koskeva oikeusohjeet, jolloin moittiminen tulee tehdä samalla tavalla kuin sopimusten moittiminen yleensäkin. Sopimusosituksen moittiminen ei ole tällöin sidottu määräaikaan, vaan se on tehtävä ”kohtuullisessa” ajassa siitä, kun ositus on toimitettu. Arvioitavaksi tulee jälleen tapauskohtaisesti se, milloin osapuoli on ollut passiivisena toimituksen jälkeen ajan, jota ei voida enää pitää kohtuullisena. Toimitusosituksen moittiminen aineellisen virheen vuoksi tulee tehdä kuuden kuukauden kuluessa pesänjakajan ositusratkaisun tekemisestä. Osituksen aineellisella perusteella moittimista ei ole pidetty mahdollisena, jos pesänjakaja on toimittanut osituksen ositustahojen välisen sopimuksen pohjalta. Tällöinkin sopimukseen voi tosin liittyä jokin pätemättömyysperuste.
Toisinaan osituksen on katsottu voivan olla myös mitätön, jolloin ositusta rasittaa niin merkittävä puute, ettei sitä voida katsoa tehdyksi lainkaan. Mitättömyyttä ei voi saada aikaan moittimalla, koska moittimisen kohteen katsotaan puuttuvan. Jos ositus on mitätön, voivat osituksen vaatimiseen oikeutetut ositustahot mitättömän osituksen estämättä vaatia osituksen uudelleen toimittamista.
Vaikka ositus olisi muutoin toimitettu oikein, voi joissakin tilanteissa niin sanotuksi jälkiseikaksi kutsuttu asia vaikuttaa jo toimitettuun ositukseen niin, että se tulee tehdä ainakin osin uudelleen tai sitä tulee täydentää. Myös esimerkiksi osituksen oikaisu tai sovittelu voi ajankohtaistua tilanteesta riippuen, mutta kyseisiin toimiin ei ole mahdollista perehtyä tarkemmin tämän artikkelin puitteissa.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Osituksen vaatimista ei ole sidottu nimenomaiseen määräaikaan.
- Ositukseen liittyen on asetettu kuitenkin joitakin määräaikoja, jotka ositustahojen on olennaista huomioida, jotta heidän niihin liittyvät oikeudet eivät pääse vanhenemaan.
Varoitukset
- Oikeus osituksen vaatimiseen voi vanhentua osapuolen passiivisuudesta johtuen. Tällöin vanhentumisen mahdollisuutta tulee arvioida tilannekohtaisesti.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Selaa lakitietoa