- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ositus on aviopuolisoiden välisen aviovarallisuussuhteen purkamiseen tähtäävä toimitus, johon ryhdytään useimmiten silloin, kun puolisoiden avioliitto on purkautunut avioeron vuoksi tai toinen puolisoista on kuollut. Tasingon maksu on osituksen toimittamisen kannalta olennainen vaihe, kun jo osituksen laskennalliseksi vaiheeksi kutsutun osan aikana pyritään, ennen maksun tapahtumista, selvittämään puolisoiden avio-osat ja niiden avulla tasingon määrä. Tasingolla tarkoitetaan tarkemmin määriteltynä avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää. Kun puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, sovelletaan osituksessa pääsääntöisesti puolisoiden avio-oikeuden alaisen yhteenlasketun netto-varallisuuden puolittamista ilmentävää periaatetta. Tasingon avulla puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet voidaan tasata niin, että kumpikin puolisoista saa omaisuudesta määrällisesti saman verran. Toisin sanoen tilanteessa, jossa toisen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästön lasketaan olevan suurempi, joutuu kyseinen enemmän omistava puoliso suorittamaan vähemmän omistavalle puolisolle tasinkoa niin, että säästöt saadaan tasoitettua. Osituksella toteutetaan puolisoiden toistensa omaisuuteen kohdistuva avio-oikeus, mutta jos avio-oikeutta ei ole, on osituksen sijaan mahdollista toimittaa omaisuuden erottelu.
Ositus toimitetaan vaadittaessa ja se on mahdollista tehdä, kun ositusperuste on syntynyt. Avioeron vireilletultua toimitettavaa ositusta kutsutaan avioero-ositukseksi ja sen osalta ositusperusteen syntyhetki on nimenomaan avioeron virelletulon hetki. Toisen puolison kuoltua toimitettavaa ositusta kutsutaan puolestaan jäämistöositukseksi ja sen osalta ositusperusteen syntyhetki on puolestaan toisen puolison kuolinhetki. Ositus voidaan toimittaa myös tilanteessa, jossa puolisot tuomitaan vieraassa valtiossa asumuseroon niin, että heidän varallisuussuhteisiinsa sovelletaan Suomen lakia. Osituksen toimittamista voivat vaatia ositustahot, eli avioero-osituksessa puolisot ja jäämistöosituksessa sekä eloonjäänyt puoliso että kuolleen puolison oikeudenomistajat. Ositukseen on katsottu kuuluvan kaksi vaihetta, laskennallinen ja reaalinen. Tasingon osalta jako tarkoittaa sitä, että tasingon arvomääräinen laskeminen sisältyy laskennalliseen vaiheeseen ja tasingon yksilöinti sekä suorittaminen tai maksaminen osituksen reaaliseen vaiheeseen.
Osituksen laskennallinen vaihe ja tasingon määrittäminen
Osituksen laskennallisen vaiheen osalta on olennaista, että saadaan laadittua totuudenmukainen osituslaskelma. Jotta osituslaskelman tekeminen on mahdollista, tulee kuitenkin selvittää puolisoiden omaisuus- ja velkasuhteet sekä arvostaa avio-oikeuden alaan kuuluva sekä siihen kuulumaton omaisuus. Puolisoiden omistussuhteiden selvittämisen osalta puolisoiden varat ja velat tulee luetteloida, mikä hoituu jäämistöosituksen osalta perunkirjoituksen keinoin. Omaisuusluettelon laatiminen on muutoin mahdollista jo ennen ositusperusteen syntymistäkin.
Osituslaskelman katsotaan sisältävän sen, että puolisoiden avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennetään velat, minkä jälkeen puolisoiden avio-oikeuden alaiset säästöt lasketaan yhteen. Osituslaskelmassa huomioidaan myös puolisoiden niin sanottu erottamisetu, eli mahdollisuus erottaa itselleen kuuluvia vaatteita tai muita yksinomaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja esineitä kohtuullinen määrä. Lisäksi osituslaskelmassa otetaan kantaa vastikkeisiin sekä annetaan vakuus puolisoiden yhteisestä velasta. Kun edellä mainituista toimista on huolehdittu, voidaan laskea puolisoiden avio-osat. Avio-osien laskeminen mahdollistaa tasingon määrän selvittämisen, jolloin on mahdollista määrittää, joutuuko jompikumpi puolisoista suorittamaan toiselle tasinkoa. Tasingon määrä selviää vertaamalla puolisoiden laskennallista avio-osaa puolison avio-oikeuden alaiseen reaaliseen säästöön. Kun osituksen laskennallinen vaihe on saatu loppuunsaatettua, voidaan siirtyä kohti osituksen reaalista vaihetta.
Osituksen reaalinen vaihe ja tasingon maksu
Osituksen reaaliseen vaiheeseen sisältyy sekä tasingon yksilöiminen että tasingon maksaminen sille puolisolle, jolle se osituksen myötä tulee kuuluvaksi. Kun tasinko on saatu laskennallisesti määritettyä, on tasinkoon oikeutetulle siis vielä osoitettava se omaisuus, jota hän on tasinkona oikeutettu saamaan. Tasingon maksamisen myötä tasinkoon oikeutettu puoliso saa sen määrän omaisuutta, joka vastaa avio-osaa. Tasingon maksamisen osalta on hyvä huomioida, että joissain tilanteissa toimi voidaan myös estää.
Tasingon maksussa on pidetty lähtökohtaisena ajatuksena sitä, että tasingonmaksuvelvollinen puoliso on oikeutettu päättämään itse siitä, mitä omaisuutta hän haluaa tasinkona toiselle puolisolle luovuttaa. Tasingon osalta on siis katsottu, ettei tasinkoon oikeutetun puolison ole mahdollista vaatia tiettyä osuutta kiinteistöstä tai esimerkiksi asunto-osakkeita, jotka oikeuttavat perheen käytössä olleen asunnon hallintaan. Tasinko ei pääsääntöisesti ilmennä esinekohtaista oikeutta toisen puolison omistamaan omaisuuteen. Poikkeuksena voidaan kuitenkin jossain määrin pitää asumisoikeusasuntoa, jossa puolisot ovat avioliiton kestäessä asuneet. Puolison on mahdollista vaatia tasinkona itselleen toiselle puolisolle kuuluva asumisoikeus, jos huoneistoa, jonka hallintaan se oikeuttaa on käytetty perheen kotina ja tasinkoa saavan puolison katsotaan olevan enemmän asunnon tarpeessa. Kyseistä poikkeustapausta lukuun ottamatta tasinko on aina mahdollista suorittaa rahana, kyseisessä tapauksessa käteissuorituksena, niin haluttaessa.
Pääsääntönä on tasingon maksamisen suhteen pidetty, että luovuttaminen voidaan tehdä pelkästään joko avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta tai rahana. Toisaalta kuitenkin myös avio-oikeudesta vapaata omaisuutta voidaan luovuttaa tasinkona, jos siihen saadaan kummankin osapuolen suostumus. Lisäksi tasingonmaksuvelvolliselle saattaa syntyä oikeus tasingon luovuttamiseen avio-oikeuden alaan kuulumattomasta omaisuudesta, jos puoliso on saanut avio-osaa kasvattaneita vastikkeita niin paljon, ettei tasingonmaksuvelvollisen avio-oikeuden alaan kuuluvasta omaisuudesta ole tasingon suorittamiseen riittävästi. Kuitenkaan edes mainitun kaltaisessa tilanteessa pesänjakajan ei ole mahdollista velvoittaa tasingonmaksuvelvollista osapuolta käyttämään tasingon maksuun avio-oikeuden alaan kuulumatonta omaisuutta.
Ositus voidaan suorittaa toimittamistavan osalta joko ositustahojen sopimiseen perustuvana sopimusosituksena tai toimitusosituksena, johon tuomioistuin määrää pesänjakajan. Jos ositus ei onnistu puolisoiden sopimuksin, eikä tasinkoon oikeutettu puoliso esimerkiksi tyydy toisen puolison valitsemaan tasinkoon, voi pesänjakajan hakeminen ositusta toimittamaan ajankohtaistua. Tasingon maksamiseen velvollisen osapuolen vastuulla on se, että omaisuus, jota hän luovuttaa tasinkona vastaa sitä, mitä on ilmoitettu omaisuutta annettaessa.
Tasingon maksamiseen liittyvien epäselvien kysymysten osalta on suositeltavaa olla yhteydessä aiheeseen perehtyneeseen lakimieheen.
Koron maksaminen ja tasingosta luopuminen
Tasingon maksamisen osalta on olennaista huomioida, että suoritus erääntyy maksettavaksi välittömästi osituksen toimittamisen jälkeen, toisin sanoen sitten, kun ositusta koskeva päätös on annettu. Ositukselta ei siis vaadita lainvoimaisuutta. Pesänjakajan tehtävänä on varata kohtuullinen aika sille, että tasinko suoritetaan, minkä lisäksi hänen tulee määrätä korosta, jota maksamatta olevalle tasingolle tulee suorittaa ja päivästä, josta lukien suorittaminen tulee tehdä.
Tasingon tai sen osan vaatimisesta luopuminen on mahdollista ositusperusteen synnyttyä aina. Jos luopuminen ennen ositusperusteen syntyhetkeä estäisi ositukseen kohdistuvan sovittelun, ei luopuminen välttämättä tällöin ole kyseistä syntyhetkeä aiemmin tehtynä antajaansa sitova.
Onko eloonjäänyt puoliso velvollinen maksamaan tasinkoa?
Eloonjääneen puolison hyväksi on osoitettu erityinen oikeus, jonka mukaan eloonjäänyt puoliso ei ole velvollinen suorittamaan tasinkoa kuolleen puolison perillisille, vaikka hänen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö olisikin suurempi. Eloonjääneen puolison oikeutta kutsutaan ”lesken tasinkoprivilegiksi” ja eloonjäänyt puoliso on oikeutettu oikeutensa käyttämiseen siitäkin huolimatta, kuinka suuri varallisuusero puolisoiden välillä on. Kuolleen puolison perilliset voivat olla velvollisia suorittamaan leskelle tasinkoa tavalliseen tapaan. Jotta tasinko voidaan määrittää, on artikkelin aikana esitellyn osituslaskelman tekeminen aina välttämätöntä.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Mahdollinen tasingonmaksuvelvollisuus ja tasingon määrä selvitetään osituksen laskennallisen vaiheen aikana.
- Lähtökohtana on tasingon maksun suhteen pidetty, että maksuvelvollinen osapuoli saa itse valita omaisuuden, jota haluaa toiselle tasinkona luovuttaa.
Varoitukset
- Vaikka lesken ei tarvitse luovuttaa ensin kuolleen puolison perillisille tasinkoa, on huomionarvoista, ettei samaa sovelleta toisin päin. Kuolleen puolison perilliset ovat siis tasingonmaksuvelvollisia tavalliseen tapaan, jos osituksen laskennallisen vaiheen katsotaan ilmentävän kyseisenlaista lopputulosta.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa