- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kun ositusperuste syntyy ja ositus ajankohtaistuu, asuvat puolisot tai toinen puoliso tavallisesti puolisoiden yhteisessä asunnossa, josta on muodostunut perheelle avioliiton kestäessä koti. Ositusperuste liittyy tavallisesti joko avioliiton purkautumiseen tai toisen puolison kuolemaan. Toisaalta myös vieraassa valtiossa tuomittu asumusero voi olla peruste osituksen toimittamiselle, jos puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan Suomen lakia. Puolisoiden välillä vallitsee varojen ja velkojen erillisyydestä huolimatta toistensa omaisuuteen kohdistuva avio-oikeus, jollei sitä ole nimenomaisesti avioehtosopimuksin tai muin määräyksin suljettu pois. Haasteita voikin muodostua, jos yhteisessä käytössä ollut asunto on esimerkiksi vain toisen puolison nimissä ja asuntoon liittyvä avio-oikeus on suljettu toiselta puolisolta pois. Avio-oikeuden olemassaolo konkretisoituu korostetusti ositusperusteen synnyttyä, kun osituksen toimittamisen vaatiminen tulee mahdolliseksi. Ositusperusteen syntyhetkenä on pidetty joko avioeron vireilletulohetkeä tai toisen puolison kuolemaa. Ositustahoina pidetään avioeron vireille tultua tehtävässä avioero-osituksessa puolisoja ja toisen puolison kuoltua järjestettävässä jäämistöosituksessa eloonjäänyttä puolisoa sekä kuolleen puolison oikeudenomistajia.
Puolisoiden avio-oikeus kattaa pääsääntöisesti kaiken omaisuuden, jonka he ovat hankkineet tai saaneet ennen avioliiton solmimista tai avioliiton aikana ennen ositusperusteen syntyhetkeä. Osituksen toimittamisen tarkoituksena on pidetty puolisoiden välisen aviovarallisuussuhteen purkamista ja siihen liittyvien kysymysten lopullista selvittämistä. Selvitettäviksi tulevat kysymykset voivat hyvinkin liittyä asunto-osakkeiden tai kiinteistöjen omistussuhteisiin tai muihin puolisoiden välillä tehtävän osituksen kannalta olennaisiin seikkoihin.
Toisen puolison oikeus asua asunnossa ennen osituksen toimittamista
Tuomioistuimen on mahdollista päättää joko toisen tai molempien puolisoiden hakemuksesta siitä, kumpi puolisoista saa avioeron vireille tultua jäädä asumaan yhteisenä kotina käytössä olleeseen asuntoon. Tuomioistuin voi tällöin velvoittaa toisen puolisoista muuttamaan asunnosta pois. Päätös tai velvoitus tehdään yleensä toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta kuitenkin niin, että raukeaminen tapahtuu osituksen tai omaisuuden erottelun tultua toimitetuksi ja lainvoimaiseksi. Lisäksi raukeamisen on katsottu tapahtuvan viimeistään kahden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, huolimatta siitä, onko ositusta tai omaisuuden erottelua toimitettu. Päätöksen osalta arviointi kohdistetaan siihen, kumpi puolisoista on enemmän asunnon tarpeessa, eikä asumismuodolla tai omistussuhteilla ole merkitystä. Osituksen kannalta huomionarvoista on se, että asunnon omistajalla on kuitenkin ositusta toimitettaessa oikeus kohtuulliseen korvaukseen asunnon käytöstä ajalta, joka sijoittuu osituspäivän ja avioeron lainvoimaiseksi tulon välille.
Osituksen kulusta lyhyesti
Ositus jakautuu kulkunsa osalta laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Asuntoon liittyvät kysymykset voivat tulla huomioitaviksi molempien aikana, kun tarkastellaan esimerkiksi asuntoon liittyviä omistussuhteita tai tasingon maksamista. Puolisoiden varallisuussuhteiden selvittäminen varojen ja velkojen luetteloinnin avulla on välttämätöntä osituksen laskennallisen vaiheen sujuvuuden vuoksi ja puolisoiden yhteinen asunto muodostuu usein jopa merkittävimmäksi varallisuuseräksi. Laskennallisessa vaiheessa ajankohtaistuu myös asunnon tai siihen liittyvien oikeuksien arvostaminen. Asunto-osakkeita arvostettaessa apua on voitu hakea toteutuneiden asuntokauppojen hintoihin liittyvästä, ympäristöministeriön ylläpitämästä, rekisteristä. Osituksen laskennallisen vaiheen aikana pyritään puolisoiden varojen ja velkojen selvittämisen sekä omaisuuden arvostamisen lisäksi laskemaan puolisoiden avio-osat niin, että toisen puolison maksettavaksi tulevan tasingon määrittäminen on mahdollista. Osituslaskelman avulla puolisoiden avio-oikeuden alaiset netto-varallisuudet yhdistetään, minkä jälkeen säästö jaetaan pääsääntöisesti puolisoiden kesken puoliksi.
Osituksen sovittelun vaatiminen on suositeltavaa, jos ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan tai toiselle puolisolle perusteettomasti taloudellista etua tuovaan lopputulokseen. Puolisoiden välillä on voitu tehdä esimerkiksi avioehtosopimus, jonka mukaan toisella puolisolla ei ole lainkaan avio-oikeutta toisen omistamaan asuntoon, mikä voi tilanteesta riippuen johtaa siihen, että osituksen sovittelun vaatiminen on kannattavaa. Osituksen reaalinen vaihe keskittyy pääosin mahdollisesti toisen puolison maksettavaksi tulevan tasingon yksilöintiin ja siirtämiseen puolisolle, jolle se osituksen myötä tulee kuuluvaksi.
Tasingon suorittamisesta asuntoon liittyvien kysymysten osalta
Toisen puolison maksettavaksi tulevaa tasinkoa yksilöitäessä ei toisen puolison ole mahdollista vaatia esinekohtaisesti itselleen osuutta kiinteistöön tai asunto-osakkeisiin, jotka oikeuttavat perheen käytössä olleen asunnon hallintaan. Tasinkoa yksilöitäessä ei ole yleisesti ottaen tarkoitus arvioida, tarvitseeko toinen puolisoista asuntoa enemmän. Asumisoikeusasunnon osalta on kuitenkin katsottu, että tasinkoon oikeutetun puolison on paikoin mahdollista vaatia itselleen toiselle puolisolle kuuluva asumisoikeus. Näin voi olla silloin, kun toinen puoliso tarvitsee asuntoa enemmän ja asuntoa on käytetty perheen kotina. Kyse on kuitenkin poikkeuksesta pääsääntöön, joka esiteltiin edellä. Yleensä tasinkoa pidetään toisin sanoen arvomääräisenä oikeutena, jonka maksaminen rahalla on tasingon suorittamiseen velvolliselle aina mahdollista.
Puolisoiden kesken sovitaan yhteisomistustilanteiden osalta osituksen yhteydessä usein niin, että toinen puoliso jää asumaan perheen käytössä olleeseen asuntoon ja ostaa itselleen asunnosta myös toiselle puolisolle kuuluvan osan. Jos tasingonmaksuvelvollisuutta ei lainkaan ole puolisoiden välillä, voidaan suoritusta pitää kokonaisuudessaan vastikkeena kiinteistön omistusoikeudesta, jolloin varainsiirtoverovelvollisuuden voidaan katsoa syntyvän. Omistajanvaihdoksista ja varainsiirtoverotuksesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa ”Osituksen yhteydessä tapahtuvien omistajanvaihdosten varainsiirtoverotuksesta”.
Puolisoiden yhteisessä omistuksessa oleva asunto
Jos asunto on puolisoiden yhteisomistuksessa, on jo avioliiton kestäessä määrätty, ettei asuntoa voida myydä pelkästään toisen puolison velkojen maksamiseksi ilman, että myös toisen puolison suostumus myyntiin on saatu. Tällöin asunnon on oltava perheen kotina, muttei siltä vaadita avio-oikeuden alaan kuulumista. Ulosottomiehen on toisaalta mahdollista aloittaa yhteisomistussuhteen purkamiseen tähtäävä menettely, jos suostumusta ei toiselta puolisolta saada. Kun arvioitavana on kiinteä omaisuus, on käyttötarkoituksen oltava nimenomaisesti perheen kotina oleminen. Rajoitusten alaan voivat avioliiton kestäessä kuulua myös osakeyhtiön osakkeet, vuokraoikeudet tai muut oikeudet, jotka oikeuttavat yhteisenä kotina käytettävän huoneiston hallintaan.
Yhteisomistuksen suhteen on pidetty yleisesti ottaen mahdollisena yhteisomistuksessa olevan omaisuuden jakamisen vaatimista omaisuuden osituksen tai erottelun yhteydessä. Purkaminen voidaan tehdä esimerkiksi jo artikkelin aikana sivutun tasingon maksamisen myötä tai toisaalta pesänjakajan avulla, hyödyntäen hänelle osoitettuja jakovaltuuksia. Puolisot voivat toisaalta sopia myös keskenään yhdessä omistamansa asunnon myymisestä ja siitä saatavien varojen jakamisesta osituksessa.
Asuntoon liittyvät lesken erityiset oikeudet
Asuntoon liittyy joitakin erityiskysymyksiä osituksen osalta myös silloin, kun kyse on jäämistöosituksesta. Asunnon myymiseen ei voida antaa lainkaan lupaa jäämistöosituksen yhteydessä silloin, jos leskellä on oikeus asunnon käyttöönsä saamiseen. Leskelle on annettu oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä tai jäämistöön kuuluvaa asuntoa ja asuntoirtaimistoa silloin, kun asunto sijaitsee Suomessa. Näin on silloinkin, kun ositukseen tulee sovellettavaksi vieraan valtion laki, mikäli lesken oikeus on kohtuullinen, kun huomioidaan puolisolle kuuluva ja hänen osituksessa, testamentin myötä tai perintönä saamansa omaisuus.
Leskelle osoitetun, edellä esitellyn, oikeuden suhteen on katsottu, etteivät edes rintaperillisten jakovaatimukset tai testamentinsaajan oikeudet estä leskeä pitämästä hallussaan asuntoa, joka on ollut puolisoiden yhteisenä kotina tai kuuluu jäämistöön muutoin ja on lesken asumiskäyttöön soveltuva.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Tuomioistuin voi tarvittaessa tehdä päätöksen siitä, kumpi puolisoista saa jäädä asumaan perheen käytössä olleeseen asuntoon ennen osituksen toimittamista.
- Kun ositus toimitetaan toisen puolison kuoltua, voi eloonjääneellä puolisolla olla joitakin erityisiä oikeuksia liittyen puolisoiden asuinkäytössä olleeseen tai kuolinpesässä muutoin olevaan asuntoon.
Varoitukset
- Puolisoiden kotina käytetty asunto on usein puolisoiden yhteisomistuksessa, mikä voi aiheuttaa ositusta toimitettaessa oikeudellisesti haastavia tilanteita. Epäselvien kysymysten osalta on suositeltavaa olla yhteydessä aiheeseen perehtyneeseen lakimieheen.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa