- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ositus on toimitus, joka voidaan suorittaa vaatimuksesta sen jälkeen, kun ositusperuste on syntynyt. Ositus toimitetaan tavallisimmin joko puolisoiden väliseen avioeroon tai toisen puolison kuolemaan liittyvän ositusperusteen nojalla. Ositusperusteen syntyhetkenä pidetään avioeron vireilletultua toimitettavassa avioero-osituksessa vireilletulon hetkeä ja toisen puolison kuoltua toimitettavassa jäämistöosituksessa toisen puolison kuolinhetkeä. Ositus voidaan toimittaa myös, jos puolisot on tuomittu asumuseroon vieraassa valtiossa niin, että heidän varallisuussuhteisiinsa tulee soveltaa Suomen lakia. Puolisoiden omistussuhteet ja omaisuus saavat merkittävästi painoarvoa, kun erilaiset omaisuutta koskevat kysymykset ajankohtaistuvat ositusperusteen synnyttyä ja ositusta toimitettaessa. Artikkelin edetessä pyritäänkin tutustumaan siihen, mitä puolisoiden omaisuudelle yleensä osituksen aikana tapahtuu.
Osituksen tarkoituksena on yleisesti ottaen saada purettua puolisoiden välillä avioliiton aikana vallinnut aviovarallisuussuhde ja ratkaistua kyseiseen suhteeseen liittyvät kysymykset lopullisesti. Jos puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, pidetään osituksessa noudatettavana pääsääntönä, että kumpikin puoliso on ositusta toimitettaessa oikeutettu saamaan puolet puolisoiden avio-oikeuden alaan kuuluvan netto-omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä. Toisaalta, jos avio-oikeutta ei puolisoiden välillä lainkaan ole, voi osituksen sijaan tulla toimitettavaksi omaisuuden erottelu. Puolisoille yhdessä tai yksin kuuluva omaisuus on kummassakin toimituksessa olennaisella sijalla, kun pyritään määrittelemään, mitä puolisoille avioliiton purkautuessa tulee kuulumaan. Omaisuuteen liittyvät kysymykset paikantuvat osituksen yhteydessä avio-oikeuden alaan kuuluvan ja avio-oikeudesta vapaan omaisuuden määrittämisen lisäksi myös esimerkiksi omaisuuden arvostamiseen, tasingon maksamiseen ja puolisoille yleisesti ottaen osoitettuihin velvollisuuksiin. Omaisuuden ositusta koskevilla säännöksillä on katsottu pyrittävän puolisoiden osalta oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Aviovarallisuusjärjestelmään liittyykin epäoikeudenmukaisen lopputuloksen välttämiseksi esimerkiksi vastikesäännöstöä ja mahdollisuus osituksen sovitteluvaatimuksen esittämiseen.
Puolisoiden omaisuus avioliiton kestäessä
Omaisuus kuuluu yleensä sille henkilölle, jolla on siihen laillinen saanto, kuten kauppa, vaihto tai lahja. Omistajanvaihdoksen on katsottu voivan perustua myös ositukseen, perintöön taikka testamenttiin. Omaisuuden omistajaa ratkaistaessa tulee noudatettavaksi usein nimiperiaate, eli ajatus, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille henkilölle, jonka nimissä se on. Puolisoilla voi olla kuitenkin myös yhteistä omaisuutta, johon liittyvän yhteisomistussuhteen purkamista voidaan vaatia osituksen yhteydessä. Yhteiseksi omaisuudeksi luetaan pääsääntöisesti myös sellainen irtain omaisuus, jonka ei voida näyttää kuuluvan yksin toiselle.
Kun puolisot solmivat keskenään avioliiton, omistavat he edelleen nimissään olevan omaisuuden itse, minkä lisäksi heidän avioliittonsa aikana saama omaisuus kuuluu heille itselleen. Puolisot vastaavat pääsääntöisesti yksin myös omista veloistaan. Varojen ja velkojen erillisyyteen perustuvasta periaatteesta huolimatta on puolisoilla kuitenkin avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jos sitä ei ole nimenomaisesti suljettu pois. Avio-oikeus toteutetaan periaatteessa vasta sitten, kun ositusperuste on syntynyt ja puolisoiden tai puolison ja kuolleen puolison perillisten välillä toimitetaan ositus. Kuten artikkelin aikana on jo mainittu, on tällöin kummallakin osapuolella oikeus puoleen omaisuuden säästöstä, kun noudatetaan osituksen toimittamista koskevia pääsääntöjä. Avio-oikeus omaisuuteen voidaan sulkea pois avioehtosopimuksin tai lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä niin määräämällä, jolloin avio-oikeutta ei ole myöskään omaisuuteen, joka on tullut avio-oikeudesta vapaan omaisuuden sijaan. Myös omaisuuden tuottoon liittyvä avio-oikeus on mahdollista nimenomaisesti määräämällä sulkea avio-oikeudesta pois.
Omaisuuden osalta huomioitavia asioita
Kummallakin puolisolla on yleinen velvollisuus huolehtia omasta avio-oikeuden alaan kuuluvasta omaisuudestaan niin, ettei se pääse vähenemään aiheettomalla tavalla toisen puolison vahingoksi. Lisäksi esimerkiksi puolisoiden yhteisenä kotina käytetystä omaisuudesta säännellään niin, ettei toisella puolisolla ole oikeutta kyseisen omaisuuden luovuttamiseen ilman toisenkin puolison kirjallista suostumusta. Luovuttamiskielto voi ulottua kiinteän omaisuuden lisäksi esimerkiksi osakeyhtiön osakkeisiin, vuokraoikeuksiin tai muihin oikeuksiin, jotka oikeuttavat puolisoiden kotina käytetyn huoneiston hallitsemiseen, yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon, toisen puolison tarpeellisiin työvälineisiin ja irtaimeen omaisuuteen, jonka käyttötarkoitus on olla toisen puolison tai lasten henkilökohtaisessa käytössä. Tietyissä, laissa määritellyissä tilanteissa, toisen puolison suostumusta luovuttamiselle ei aina kuitenkaan tarvita.
Puolisoiden omaisuuden osalta on hyvä huomioida, että myös toisen puolison tekemä lahjoitus tai sen arvo voidaan määrätä palautettavaksi, jos lahjansaaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää lahjoituksen toista puolisoa loukkaavasta luonteesta. Palauttaminen voidaan tehdä, jos puoliso ei ole huomioinut asianmukaisesti toisen puolison avio-oikeutta ja on antanut lahjaksi niin sanottujen vallinnanrajoitusten alaiseen omaisuuteen kuulumatonta omaisuutta, aiheuttaen omaisuutensa olennaisen vähentymisen sillä tavalla, ettei ositusta toimitettaessa toisen puolison ole toimen vuoksi mahdollista saada täyttä vastiketta. Palauttamista on tällöin vaadittava kanteella vuoden kuluessa osituksen toimittamisesta tai viimeistään kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun lahjoitus on täytetty.
Mitä puolisoiden omaisuudelle tapahtuu, kun ositus toimitetaan?
Omaisuuden ositus jaetaan laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Laskennallinen vaihe toimitetaan ensimmäisenä ja sen aikana pyritään niin luetteloimaan puolisoiden varat ja velat kuin selvittämään niiden avulla puolisoiden avio-oikeuden alaisen netto-omaisuuden yhteenlaskettu säästö, määrittämään puolisoiden avio-osat kyseinen säästö puolittamalla ja avio-osien avulla selvittämään, kuinka paljon enemmän omistavan puolison tulee mahdollisesti suorittaa tasinkoa toiselle puolisolle. Jotta avio-osa voidaan määrittää, tulee myös velat kattaa, yhteisestä velasta antaa vakuus ja mahdollisten vastikkeiden huomioon ottamisesta huolehtia. Puolisoilla on mahdollisuus erottaa osituksen ajankohtaistuessa itselleen omia vaatteitaan ja muita yksinomaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja esineitä kohtuullisena pidettävä määrä. Laskennallisen vaiheen osalta tärkeä instrumentti on osituslaskelma, johon edellä esitellyt toimet sisältyvät. Osituslaskelman tekemiselle on välttämätöntä, että puolisoiden avio-oikeuden alaan kuuluva ja siihen kuulumaton omaisuus on arvostettu ja puolisoiden omaisuus- ja velkasuhteet selvitetty. Ositus kattaa avio-oikeuden alaisen omaisuuden, jonka puolisot omistavat ositusperusteen syntyessä, eli niin ennen avioliittoa kuin avioliiton aikana ennen ositusperusteen syntymistä saadun ja hankitun omaisuuden.
Osituksen reaalisessa vaiheessa keskitytään muun muassa laskennallisessa vaiheessa määritellyn tasingon yksilöimiseen ja maksamiseen puolisolle, jolle se osituksen myötä tulee kuuluvaksi. Pääsäännön mukaan tasingonmaksuvelvollisen osapuolen on mahdollista päättää itse, mitä haluaa suorittaa tasinkona toiselle osapuolelle. Tasingonluovuttamisvelvollisuudesta on poikettu lesken hyväksi lesken tasinkoprivilegiksi kutsutulla säännöllä, jonka mukaan leski ei ole velvollinen suorittamaan tasinkoa kuolleen puolison perillisille.
Osituksen toteuttamistapana voi olla joko osapuolten väliselle sopimiselle perustuva sopimusositus tai toimitusositus, jonka toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakaja. Osituksen toteuttamistapoihin ei ole mahdollista perehtyä tarkemmin tämän artikkelin puitteissa ja niistä voi halutessaan lukea lisää esimerkiksi artikkelista ”Toimitus- tai sopimusositus”. Osituksen kannalta merkittävä sääntely jakautuu avioliittolain ja perintökaaren kesken.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Jos aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, konkretisoituu se tavallisesti silloin, kun ositusperuste on syntynyt ja osituksen toimittamiseen voidaan toimittamista koskevan vaatimuksen nojalla ryhtyä.
- Kummallakin puolisolla on velvollisuus huolehtia avio-oikeuden alaan kuuluvasta omaisuudestaan niin, ettei se vähene aiheettomasti toisen puolison vahingoksi.
Varoitukset
- Omaisuuteen liittyy osituksen osalta monia oikeudellisesti haastavia kysymyksiä, joiden ajankohtaistuessa saattaa olla suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa