- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ositus on joissain tilanteissa mahdollista toimittaa itse, eli toisin sanoen puolisoiden tai eloonjääneen puolison ja kuolleen puolison oikeudenomistajien kesken sopimalla. Ositus voidaan toimittaa silloin, kun sille on olemassa ositusperuste. Ositusperuste voi liittyä pääsääntöisesti joko avioliiton purkautumiseen tai toisen puolison kuolemaan. Kolmantena mahdollisuutena osituksen toimittamiselle on pidetty selkeästi harvinaisempaa tilannetta, jossa puolisot on tuomittu vieraassa valtiossa asumuseroon, mutta heidän aviovarallisuussuhteisiinsa sovelletaan Suomen lakia. Avioeron vireille tultua toimitettavaa ositusta on kutsuttu avioero-ositukseksi ja toisen puolison kuoltua toimitettavaa ositusta jäämistöositukseksi. Osituksen tarkoituksena voidaan pitää puolisoiden aviovarallisuussuhteen purkamista, kyseiseen suhteeseen liittyvien kysymysten lopullista ratkaisemista, puolisoiden omaisuus- ja velkasuhteiden selvittämistä sekä avio-oikeuden toteuttamista. Osituksen aikana kummallekin kuuluva avio-oikeuden alainen omaisuus vahvistetaan sitovasti, minkä lisäksi kyseinen omaisuus osituksen edetessä yksilöidään. Osituksen toimittamisen lopuksi avio-oikeus toteutetaan tarvittaessa varallisuudensiirroin.
Ositus toimitetaan vaadittaessa ja vaatimuksen voivat esittää ositustahot. Ositustahoja ovat avioero-osituksessa puolisot ja jäämistöosituksessa leski ja kuolleen puolison oikeudenomistajat. Jos puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, voidaan omaisuuden osituksen sijaan toimittaa omaisuuden erottelu. Sekä omaisuuden ositus että erottelu voidaan tehdä periaatteessa ositustahojen keskinäisin sopimuksin. Artikkelin aikana perehdytään niihin seikkoihin, jotka tulevat huomioitaviksi silloin, kun puolisot ovat halukkaita toimittamaan osituksen ilman ulkopuolisia tahoja. Tämän artikkelin puitteissa ei ole mahdollista tarkastella osituksen varsinaista kulkua ja sisältöä.
Puolisoiden välisestä aviovarallisuussuhteesta lyhyesti
Puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan erillisomistuksen periaatetta niin, että puolisoiden varat pidetään avioliiton kestäessä toisistaan erillään. Jos puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, on heillä lähtökohtaisesti kuitenkin oikeus saada arvomääräisesti puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisesta netto-omaisuudesta silloin, kun ositusperusteen syntyminen mahdollistaa osituksen toimittamisen. Enemmän omistava puoliso joutuu tällöin suorittamaan vähemmän omistavalle tasinkoa niin, että lopputulos ilmentää puolisoiden välistä omaisuuden tasajakoa. Toisen puolison kuoltua oikeus puoleen edellä mainitusta omaisuudesta on perillistahoilla. Puolisoiden välillä vallitsee erillisomistuksen lisäksi myös erillisvelkavastuu, eivätkä puolisot pääsääntöisesti ole vastuussa toistensa veloista. Ositustahoille ositusperusteen syntymisen myötä tuleva oikeus vaatia osituksen toimittamista vähentää erillisomistuksen tosiasiallista merkitystä. Avio-oikeuden alaan kuuluvat kaikki ennen avioliittoa ja avioliiton aikana hankittu ja saatu omaisuus, jollei sitä ole nimenomaisesti avioehtosopimuksin tai muin määräyksin eritelty avio-oikeuden ulkopuolelle. Avio-oikeuden vaikutus ilmenee korostetusti silloin, kun ositusperuste syntyy, ei niinkään avioliiton kestäessä kuten edellä kerrotusta voidaan huomata.
Sopimusvapaus
Aviopuolisoiden välisten aviovarallisuussuhteiden ja osituksen toimittamisen osalta on huomionarvoista, että puolisoiden välillä vallitsee lähtökohtaisesti tavalliseen tapaan sopimusvapaus. Avioliiton solmimisen ei ole tarkoitus vaikuttaa siihen, miten puolisot voivat keskenään tehdä oikeustoimia. Puolisoilla on näin ollen ainakin tietyssä määrin esimerkiksi vapaus tehdä tai olla tekemättä sopimuksia, valita kenen kanssa sopimuksia tehdään, valita millaiset ehdot sopimuksessa tulevat noudatettaviksi sekä valita missä muodossa ja minkä tyyppinen sopimus tehdään. Aviovarallisuusjärjestelmän suhteen on kuitenkin huomionarvoista myös se, että joitakin sopimusvapauden rajoituksia voi esiintyä liittyen mahdollisesti sopimusten muotomääräyksiin ja siihen, mistä voidaan milloinkin sopia. Esimerkiksi avioehtosopimus vaatii tiukkojen muotomääräysten noudattamista. Avioehtosopimus tulee tehdä kirjallisesti ja niin, että sopimus sisältää päiväyksen, puolisoiden allekirjoitukset sekä lisäksi kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset. Lisäksi sopimuksen pätevyys vaatii sitä, että sopimus rekisteröidään maistraatissa. Myös ositusta toimitettaessa paikoin ajankohtaistuva osituksen sovittelumahdollisuus voi rajoittaa omalta osaltaan puolisoiden täydellistä sopimusvapautta. Puolisoiden sopimusvapautta rajoittavana voidaan pitää edellä mainittujen lisäksi avioliittolain säännöstä, jonka mukaan puolisot eivät saa sopimuksin tehdä omaisuussuhteisiinsa muita kuin nimenomaisesti laissa säänneltyjä poikkeuksia. Puolisot voivat vaikuttaa omaisuussuhteisiinsa lain asettamin säännöksin esimerkiksi avioehtosopimuksen keinoin. Sopimusvapautta voidaan toisin sanoen harvoin pitää täysin ehdottomana, mikä pätee myös aviovarallisuussuhteisiin ja osituksen toimittamiseen liittyvään sopimiseen.
Sopimusvapauden vastapainona on yleisesti ottaen pidetty sopimuksen sitovuutta, eli sitä, että puolisot myös sitoutuvat noudattamaan solmimaansa sopimusta silloin, kun sopimukseen on yhteisymmärryksessä päästy ja sopimus on kaikilta osin pätevä.
Miten sopimusvapaus soveltuu osituksessa?
Keskusteltaessa puhekielessä osituksen toimittamisesta itse, viitataan tällöin todennäköisimmin toiseen osituksen toimittamistavoista, eli sopimusositukseen. Sopimusosituksen sijaan ositus on mahdollista toimittaa toimitusosituksena, johon tuomioistuin ositustahojen vaatimuksesta määrää pesänjakajan. Sopimusosituksessa konkretisoituu suhteellisen selkeästi edellä esitelty sopimusvapaus ja se, että puolisoiden on mahdollista päättää useista ositukseen liittyvistä merkittävistäkin seikoista pätevästi keskenään sopien. Sopimusositus perustuu nimenomaan sille ajatukselle, että puolisot tekevät ositusta koskevan sopimuksen, jossa he sopivat siitä, miten ositus tullaan toimittamaan. Toimituksessa puolisot voivat toimia itse eli joko keskenään tai asiamiehiä käyttäen. Puolisoiden valitessa tietyn henkilön toimittamaan ositusta, toimii kyseinen henkilö pelkästään puolisoilta saamansa toimeksiannon ja valtuutuksen perusteella, eikä saa samoja valtuuksia kuin pesänjakaja toimitusosituksessa. Sopimusositus on mahdollinen lesken ja kuolleen puolison pesän osakkaidenkin välillä, vaikka asetelma aiheuttaakin toimitukseen joitakin erityispiirteitä.
Puolisot eivät osituksesta sopiessaan ole sidottuja noudattamaan avioliittolain säännöksiä avio-osasta tai tasingosta ja voivat solmia keskenään sisällöllisesti omaan tilanteeseensa sopivan ja itse räätälöimänsä sopimuksen. Tilanteessa puolisoiden sopimusvapautta rajoittavana voidaan kuitenkin pitää lain pakottavaa säännöstä, joka ilmenee sopimusta koskevana muotomääräyksenä. Säännöksen mukaan puolisoiden on tehtävä sopimuksestaan osituskirja ja osituskirjan tulee olla sekä puolisoiden että kahden esteettömän todistajan allekirjoittama. Puolisoiden välinen sopimus sitoo sopijapuolia tavalliseen tapaansa silloin, kun sitä voidaan muodollisesti ja muutoinkin pitää pätevänä. Puolisoiden on mahdollista sopia yleisesti ottaen osituksesta myös niin, että pääsäännöistä, kuten puolittamisperiaatteesta, poiketaan ja toinen puolisoista saa vähemmän omaisuutta.
Tilanteessa, jossa puolisoiden aviovarallisuussuhteet ovat sekavat tai välit muutoin riitaisat, voi olla mahdollista, etteivät sopimusositus ja osituksen itse toimittaminen näyttäydy parhaina vaihtoehtoina. Tehtyä sopimusositusta voidaan moittia, jolloin noudatettaviksi tulevat sopimusosituksen yhteydessä yleisesti ottaen oikeustoimen pätemättömyyttä koskevat yleiset oikeusohjeet. Osituksen moittimisesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa ”Osituksen moite”.
Osituksen toimittamiseen ja puolisoiden sopimusvapauden kattavuuteen liittyvien epäselvien kysymysten osalta on suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
Osituksen esisopimus
Artikkelin aikana on esitelty lain säännös, jonka mukaan puolisoiden ei tulisi sopia omistussuhteistaan muin kuin lain määrittelemin keinoin. On kuitenkin pidetty tavallisena, että puolisot solmivat keskenään niin sanotun osituksen esisopimuksen joka tehdään avioeron varalle, eli jo ennen varsinaisen ositussopimuksen tekoa ja osituksen toimittamista. Sopimuksen avulla puolisot sopivat mahdollisesti tulevaisuudessa ajankohtaistuvasta osituksesta. Osituksen esisopimuksen sitovuudesta on kuitenkin poikettu silloin, kun ositus toimitetaan toisen puolison kuoltua, jolloin leski on oikeutettu kaikissa tapauksissa vetoamaan esimerkiksi tasinkoetuoikeuteensa, jonka nojalla hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen puolison perillisille. Osituksen esisopimuksen katsotaan yleensä koskevan sitä, miten puolisoiden omistama omaisuus jaetaan ja esisopimuksella on yleisesti ottaen katsottu voitavan sopia samoista asioista kuin avioehtosopimuksellakin. Periaatteessa puolisot voisivat siis valita tekevätkö avioehtosopimuksen vai osituksen esisopimuksen. Osituksen esisopimus mahdollistaa kuitenkin esinekohtaisen ja konkreettisemman sopimisen osituksen toimittamisesta kuin avioehtosopimus. Avioehtosopimuksesta poiketen puolisot voivat sopia osituksen esisopimuksessa sisällöllisesti vapaasti asioista, kuten puolison oikeudesta käyttää toisen irtainta omaisuutta, oikeudesta asua yhteisessä kodissa ja osituksen toimittamisesta. Osituksen esisopimus voidaan kattaa koskemaan laajalti muitakin osituksen kannalta relevantteja seikkoja, toisin kuin avioehtosopimus, jolla voidaan sopia pelkästään avio-oikeudesta, kyseisen oikeuden antamisesta tai toisaalta sen poistamisesta.
Osituksen esisopimus voidaan tehdä muotomääräysten puuttuessa myös suullisesti, mutta tällöin saattaa aiheutua joitakin todisteluongelmia, jos ositus tahdotaan myöhemmin riitauttaa. Toisaalta kirjallinen osituksen esisopimuskaan ei korvaa itse osituksen toimittamista. Osituksen esisopimusta tulee edelleen siis soveltaa käytännössä joko omaisuuden ositus- tai erottelutoimituksessa. Puolisoiden välisen sopimuksen vaikutukset näkyvät vasta ositusta toimitettaessa ositusperusteen syntyhetken jälkeen. Toimitettavan osituksen on täytettävä vähimmäisvaatimukset niin, että ositustahot ilmoittavat ositussopimuksessa, että haluavat noudattaa aiemmin solmimaansa esisopimusta osituksena. Sopimusositus on tällöin tehtävä jo artikkelin aikana esiteltyjen muotomääräysten mukaisesti. Edunvalvontatilanteet voivat sopimusosituksen osalta edellyttää erityistoimia ja esimerkiksi maistraatin lupaa toimitukselle. Vaikka osituksen esisopimus olisi puolisoiden välillä tehty, voivat he siitä huolimatta hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä, jolloin viime kädessä pesänjakaja päättää osituksen esisopimukselle annettavan arvon. Osituksen esisopimus ei siis itsessään velvoita ositustahoja toimittamaan ositusta sopimiseen perustuvana sopimusosituksena. Kuten omaisuuden ositusta tai erottelua, voidaan myös osituksen esisopimusta kohtuuttomana sovitella. Sovittelu tehdään tällöin yleisen varallisuusoikeudellisen kohtuullistamissäännön mukaan. Osituksen esisopimuksen riitauttaminen on mahdollista muillakin oikeustoimen pätemättömyysperusteilla.
Yhteenveto
- Ositus on joissain tilanteissa mahdollista toimittaa itse, eli toisin sanoen puolisoiden tai eloonjääneen puolison ja kuolleen puolison oikeudenomistajien kesken sopimalla.
- Ositus toimitetaan vaadittaessa ja vaatimuksen voivat esittää ositustahot. Ositustahoja ovat avioero-osituksessa puolisot ja jäämistöosituksessa leski ja kuolleen puolison oikeudenomistajat.
- Puolisot eivät osituksesta sopiessaan ole sidottuja noudattamaan avioliittolain säännöksiä avio-osasta tai tasingosta ja voivat solmia keskenään sisällöllisesti omaan tilanteeseensa sopivan ja itse räätälöimänsä sopimuksen.
- Osituksen esisopimus voidaan tehdä muotomääräysten puuttuessa myös suullisesti, mutta tällöin saattaa aiheutua joitakin todisteluongelmia, jos ositus tahdotaan myöhemmin riitauttaa.
Summary in English
In some situations, it is possible to carry out the division of property (ositus) independently, meaning that the parties involved, namely the spouses or the surviving spouse and the heirs of the deceased spouse, can reach an agreement among themselves.
- The division of property is carried out upon request, and the parties entitled to request it can initiate the process. In the case of divorce, the parties involved are the spouses, and in the case of inheritance, the surviving spouse and the heirs of the deceased spouse.
- When reaching an agreement on the division of property, the spouses are not bound by the provisions of the Marriage Act regarding spousal share or equalization. They can enter into a mutually suitable and individually tailored agreement that suits their own situation.
- In the absence of formal requirements, a preliminary agreement on the division of property can also be made orally. However, in such cases, there may be some evidential challenges if the division of property is later disputed.
Aiheesta muualla
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Aviovarallisuussuhteita ja ositusta koskeva sääntely voi rajoittaa puolisoiden lähtökohtaista sopimusvapautta.
- Puolisoiden välisen osituksen esisopimuksen solmimisen ajankohtaa ei ole rajoitettu.
Varoitukset
- Aviovarallisuussuhteiden ollessa hankalasti avautuvat tai puolisoiden välien muutoin riitaisat, voi sopiminen muodostua mahdottomaksi, jolloin toimitusositus saattaa olla osituksen toimittamistapana sopimusositusta ja osituksen itse toimittamista käyttökelpoisempi vaihtoehto.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa