- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Mitä ositus tarkoittaa avioerossa?
Ositus on toimitus, jossa puolisoiden omaisuus jaetaan. Omaisuuden jakamistarpeeseen voi johtaa joko avioero tai toisen puolison kuolema. Avioerotilanteessa ositus on mahdollista toimittaa sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Ositustoimitus käynnistyy sen jälkeen, kun toinen puolisoista on esittänyt vaatimuksensa omaisuuden jakamisesta. Ositus on mahdollista toimittaa kuitenkin vain niissä tilanteissa, joissa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Jos kummallakaan puolisolla ei ole lainkaan avio-oikeutta toisen omaisuuteen, osituksen sijaan toimitetaan ainoastaan omaisuuden erottelu. Pääsäännön mukaan avioeron perusteella toimitettavassa osituksessa puolisoiden omaisuus jaetaan tasan heidän välillään. Tästä on kuitenkin olemassa poikkeuksia esimerkiksi avioehdon vuoksi. Puolisot voivat toimittaa osituksen itse jakamalla omaisuutensa keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Vaihtoehtoisesti osituksen voi myös toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja.
Omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta on omaisuus, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi sekä sellainen omaisuus, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva asia on tullut vireille.
Milloin ositukseen voidaan avioerotilanteessa ryhtyä?
Ositus on mahdollista toimittaa sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka avioeroa koskee kuuden kuukauden harkinta-aika, osituksen osalta tätä harkinta-ajan kulumista ei tarvitse jäädä odottamaan. Ositus voidaan täten toimittaa heti asian tullessa vireille eikä asiassa tarvitse odottaa virallista avioerotuomiota. Ositustoimituksen käynnistyminen edellyttää, että toinen puolisoista sitä vaatii.
Esimerkki:
A ja B ovat päättäneet erota. He jättävät yhdessä avioeroa koskevan hakemuksen tuomioistuimelle. Ositus on mahdollista toimittaa A:n ja B:n välillä sen jälkeen, kun tuomioistuin on antanut päätöksensä avioeron harkinta-ajan alkamisesta. Päätöksen jälkeen A tai B tai he yhdessä voivat vaatia ositusta, minkä seurauksena ositustoimitus käynnistyy.
Miten omaisuus jaetaan osituksessa?
Pääsäännön mukaan puolisoiden koko omaisuus jaetaan avioeron perusteella toimitettavassa osituksessa puolisoiden välillä tasan. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan sitten niin, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta itselleen puolet. Käytännössä omaisuus jaetaan niin, että enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle. Tasinko on mahdollista maksaa rahana tai luovuttamalla toiselle puolisolle jotakin omaisuutta. Tasingon luovuttajalla on vapaus päättää, missä muodossa hän tasingon suorittaa. Omaisuus voidaan osituksessa jakaa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
A ja B ovat päätyneet eroon. A on jättänyt avioeroa koskevan hakemuksen tuomioistuimelle. Harkinta-ajan alettua A on vaatinut omaisuuden ositusta. A:n omaisuuden arvo on 350 000 euroa ja B:n 150 000 euroa. Puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden arvo on täten 500 000 euroa. Kun omaisuus ositetaan pääsäännön mukaan siten, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta puolet, tulee molemmille puolisoille osituksen myötä 250 000 euroa. A:n tulee näin ollen maksaa B:lle tasinkoa 100 000 euroa.
Omaisuuden ositusta ei kuitenkaan aina toimiteta pääsäännön mukaan puoliksi jakamalla. Ositus voidaan toimittaa pääsäännöstä poiketen silloin, kun puolisot ovat solmineet avioehtosopimuksen. Lisäksi ositusta voidaan sovitella kohtuusnäkökohtien nojalla, jolloin ositusta ei välttämättä myöskään toimiteta pääsäännön mukaisesti.
Avioehtosopimuksen vaikutus ositukseen
Avioehtosopimus vaikuttaa olennaisesti siihen, miten omaisuus tullaan osituksessa jakamaan. Avioehtosopimus on voitu määrätä koskemaan molempien puolisoiden koko omaisuutta. Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta lainkaan toistensa omaisuuteen, osituksen sijaan toimitetaan omaisuuden erottelu. Erottelussa omaisuutta ei lasketa yhteen ja jaeta tämän jälkeen tasan puolisoiden välillä, vaan kumpikin puoliso pitää itsellään oman omaisuutensa.
Esimerkki:
A ja B ovat eronneet. He ovat avioliittonsa alkaessa tehneet avioehtosopimuksen, jonka mukaan kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen miltään osin. A:n omaisuuden arvo on 600 000 euroa ja B:n 400 000 euroa. A:n ja B:n välillä ei toimiteta ositusta, vaan omaisuus erotellaan. Erottelun myötä A saa pitää oman omaisuutensa arvoltaan 600 000 euroa ja B omansa, 400 000 euroa.
Avioehtosopimuksessa puolisoiden avio-oikeuden ulkopuolelle on voitu rajata vain jokin tietty omaisuus. Tällöin puolisoiden välillä toimitetaan ositus, jossa kaikki muu omaisuus jaetaan puolisoiden kesken tasan paitsi avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus. Tämä omaisuus jätetään laskelmien ja jaon ulkopuolelle.
Esimerkki:
A:n ja B:n eron myötä on aika toimittaa omaisuuden ositus. A ja B ovat tehneet avioehtosopimuksen, jonka mukaan avio-oikeuden ulkopuolelle rajataan ainoastaan A:n perintönä saatu mökki. A:n omaisuuden arvo on 500 000 euroa. Tähän ei ole laskettu mökin arvoa, joka on 250 000 euroa. B:n omaisuuden arvo puolestaan on 300 000 euroa. Osituksessa A:n ja B:n omaisuus lasketaan yhteen, mutta mökin arvo jätetään laskennan ulkopuolelle. Näin ollen osituksessa huomioitava puolisoiden omaisuuden yhteenlaskettu arvo on 800 000 euroa, josta molemmille puolisoille kuuluu 400 000 euroa. Näin ollen sekä B että A saavat kummatkin 400 000 euroa. Tämän lisäksi A saa pitää 250 000 euron arvoisen mökkinsä.
Vaikka puolisot olisivatkin tehneet keskenään avioehtosopimuksen, se ei aina tarkoita, että ositus toimitettaisiin ehdottomasti avioehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Määräyksistä voidaan tarvittaessa poiketa tai sopimus voidaan jopa jättää kokonaan huomiotta, jos sopimuksen perusteella toimitettava omaisuuden jako johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Milloin ositusta voidaan sovitella?
Joissakin yksittäistapauksissa omaisuuden ositusta on mahdollista sovitella. Sovittelu tarkoittaa, että ositus toimitetaan niistä säännöistä poiketen, joita osituksessa tulisi muutoin soveltaa. Tämä tarkoittaa, että sovittelu ei menekään pääsäännön tai solmitun avioehtosopimuksen mukaisesti. Sovittelu on mahdollista silloin, jos omaisuuden ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelu perustuu kohtuusharkintaan, jossa otetaan huomioon erityisesti seuraavat asiat:
- Miten kauan avioliitto on kestänyt?
- Miten puolisot ovat toimineet yhteisen talouden hyväksi, omaisuuden säilyttämiseksi sekä sen kartuttamiseksi?
- Muut näihin verrattavat taloudelliset seikat.
Harkinta perustuu aina siihen, mikä on juuri kyseisessä yksittäistapauksessa kohtuullista. Näin ollen ei ole mahdollista asettaa tiettyjä yleisiä sääntöjä sille, milloin ja miten ositusta voitaisiin sovitella. Jos sovittelu katsotaan osituksessa aiheelliseksi, voidaan ositusta kohtuullistaa siten, että määrätään, ettei puoliso saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka avio-oikeutta rajoitetaan. Mahdollista on myös, että jokin tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on joko kokonaan tai osittain sellaista omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta. Lisäksi voidaan määrätä, että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio-oikeutta, on omaisuuden osituksessa tästä huolimatta kokonaan tai osittain omaisuutta, johon toisella puolisolla on sittenkin avio-oikeus.
Tyypillisesti sovittelua harkitaan ensinnäkin niissä tilanteissa, joissa avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen ajan eikä puolisoilla ole lapsia eikä avioehtosopimusta. Toinen tyypillinen sovittelutilanne on sovittelu avioeron vuoksi niissä tilanteissa, joissa avioliitto on kestänyt pitkään, mutta puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, jonka johdosta kummallakaan puolisolla ei ole lainkaan avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen.
Esimerkkitapaus lyhytaikaisen avioliiton sovittelusta:
A ja B tapasivat keväällä 2019 ja kesähäitä vietettiin jo samaisen vuoden kesänä. B tuli kuitenkin talven aikana toisiin ajatuksiin avioliiton suhteen ja päätti hakea avioeroa jo tammikuussa 2020. A:n omaisuuden arvo oli 800 000 euroa ja B:n 200 000 euroa. Puolisot eivät olleet tehneet avioehtosopimusta. Pääsäännön mukaisesti puolisoiden avio-oikeuden alainen yhteenlaskettu omaisuus, eli tässä tapauksessa miljoona euroa, tulisi jakaa puolisoiden kesken tasan. A:n tulisi siis maksaa B:lle tasinkoa 300 000 euroa, jotta molempien avio-osuus olisi miljoonasta eurosta puolet eli 500 000 euroa. Tämä tilanne voisi muodostua kuitenkin kohtuuttomaksi A:n kannalta, kun otetaan huomioon avioliiton lyhyt kesto ja puolisoiden lapsettomuus. Näin ollen ositusta olisi mahdollista sovitella, jotta B:lle ei tulisi avioliiton johdosta perusteetonta etua. Sovittelussa voitaisiin esimerkiksi päättää, että kumpikin saa pitää oman omaisuutensa. Näin ollen A:lle jäisi yhä omistamansa 800 000 euroa ja B:lle oma omaisuutensa, 200 000 euroa.
Esimerkkitapaus pitkäaikaisen avioliiton ja avioehtosopimuksen sovittelusta:
A:n ja B:n avioliitto päättyy 25 yhteisen vuoden jälkeen. A:lle ja B:lle ehti avioliiton aikana syntyä kolme lasta, jotka ovat kaikki yhä alaikäisiä. A on ollut ansiotyössä ja tällä hetkellä hänen kuukausitulonsa ovat 8 000 euroa. B on ollut ensimmäisen lapsen syntymästä saakka kotona hoitamassa lapsia eli jo yli 15 vuoden ajan. Puolisoiden ainoa kiinteä omaisuus on heidän kotinaan käytössä ollut 650 000 euron arvoinen talo, joka on A:n nimissä. A:n ja B:n avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Jos ositus toimitettaisiin avioehtosopimuksen mukaisesti eli osituksen sijaan toimitettaisiin omaisuuden erottelu, jossa kumpikin saisi pitää oman omaisuutensa, A saisi pitää nimissään olevan talon, mutta B ei saisi omaisuutta ollenkaan. Tämän avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen B:n kannalta, kun otetaan huomioon avioliiton pitkä kesto, puolisoiden taloudellinen asema sekä B:n kotityön arvo. Tästä syystä osituksen sovittelua koskevat säännökset voisivat tulla sovellettavaksi ja omaisuus olisi mahdollista avioehtosopimuksesta huolimatta jakaa pääsäännön mukaan tasan. Näin ollen kumpikin saisi puolet omaisuuden arvosta, joka on 650 000 euroa. A:n osuus olisi siispä 325 000 euroa ja samoin B:lle kuuluisi yhtä suuri osuus, 325 000 euroa.
Miten ositus toimitetaan?
Puolisoilla on mahdollisuus toimittaa ositus keskenään. Tätä kutsutaan sopimusositukseksi. Sopimusosituksessa puolisot jakavat omaisuutensa keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Sopimusosituksessa on mahdollista käyttää apuna myös asiamiehiä. Tehdystä osituksesta tulee laatia asiakirja, jota kutsutaan osituskirjaksi. Osituskirja tulee allekirjoittaa ja siihen tulee merkitä osituksen päivämäärä. Lisäksi kahden esteettömän henkilön tulee todistaa osituskirja oikeaksi.
Toinen vaihtoehto osituksen toimittamiselle on toimitusositus. Toimitusosituksessa tuomioistuin voi hakemuksen perusteella määrätä pesänjakajan toimittamaan osituksen. Tällaisista osituksista tulee myös laatia asiakirja, mutta toimitusosituksessa ainoastaan pesänjakajan tulee se allekirjoittaa.
Yhteenveto
- Ositus on toimitus, jossa puolisoiden omaisuus jaetaan.
- Ositus on mahdollista toimittaa sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille toisen puolistoista sitä vaatiessa.
- Avioehtosopimus vaikuttaa olennaisesti siihen, miten omaisuus tullaan osituksessa jakamaan riippuen mitä sopimuksessa on sovittu.
- Omaisuuden ositusta on mahdollista sovitella, joka tarkoittaa sitä, että ositus toimitetaan niistä säännöistä poiketen, joita osituksessa tulisi muutoin soveltaa. '
- Ositusta kutsutaan sopimusositukseksi, kun puolisot tekevät sen keskenään.
Summary
- Property division is a procedure in which the property of spouses is divided.
- Property division can be carried out after the divorce matter has been initiated in a district court, upon the request of one of the spouses.
- A prenuptial agreement significantly affects how the property will be divided in the property division, depending on what has been agreed upon in the agreement.
- Property division can be adjusted, which means that it is conducted differently from the rules that would otherwise apply in the division.
- When spouses carry out the property division among themselves, it is referred to as a negotiated division.
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Onko ositusta pakko tehdä avioerossa?
Ositusprosessin käynnistyminen edellyttää, että toinen puolisoista sitä vaatii. Näin ollen, jos kumpikaan puolisoista ei vaatimusta esitä, ositusta ei toimiteta. Vaatimusta ei ole mikään pakko esittää. Tekemättä jätetty ositus voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia myöhemmin esimerkiksi toisen puolison kuollessa. Tällöin entisestä puolisosta tulee kuolinpesän osakas ja hän säilyttää asemansa aina siihen asti, kunnes ositus on toimitettu. Osakkaana entinen puoliso saa kutsun perunkirjoitukseen ja hänen suostumustaan edellytetään kaikissa oikeustoimissa, joihin kuolinpesä on ryhtymässä. Tämän vuoksi ositus olisi hyvä suorittaa avioeron yhteydessä ja niissäkin tilanteissa, joissa omaisuutta ei juurikaan ole. Näin vältytään epäselvyyksiltä ja vaivalta tulevaisuudessa.
Mikäli puolisot eivät syystä tai toisesta millään halua toimittaa ositusta lainkaan, on myös mahdollista, että he sitovasti luopuvat osituksen vaatimisesta. Luopuminen tulee tehdä nimenomaisesti. Luopuminen on tyypillistä sellaisissa tilanteissa, joissa avioliitto on kestänyt vain lyhyen ajan eikä puolisoilla ole yhteistä omaisuutta.
2. Onko osituksen vaatimiselle määräaikaa?
Ositusvaatimuksen esittämiselle ei ole säädetty laissa tiettyä määräaikaa. Kuitenkin, jos puolisot ovat pitkään pysytelleet passiivisina osituksen tekemisen suhteen, voidaan joissain tilanteissa puolisoiden tämän vuoksi katsoa luopuneen oikeudestaan vaatia ositusta. Tästä syystä ositus olisi suositeltavaa tehdä pian eron jälkeen.
3. Miten velat vaikuttavat ositukseen?
Avioliitossa vallitseva periaate varojen erillisyydestä koskee myös puolisoiden velkoja. Tämä tarkoittaa, että puolisot vastaavat itsenäisesti omista veloistaan ja voivat myös itsenäisesti velkasitoumuksia tehdä. Miten tämä periaate sitten vaikuttaa ositukseen? Osituksessa selvitetään puolisoiden varat ja velat. Lisäksi osituksessa käydään läpi, mikä omaisuus kuuluu avio-oikeuden alaan ja mikä ei. Lopuksi lasketaan puolisoiden osuuksien suuruudet. Avio-osuus lasketaan puolisoiden nettovarallisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että varojen laskemisen jälkeen tästä summasta tulee vähentää omaisuutta rasittavat velat. Velat vähennetään sen puolison omaisuudesta, kenen velasta on kyse. Jos kyseessä on puolisoiden yhteinen velka, velan määrä vähennetään puolison omaisuudesta siinä suhteessa, jossa hän oli velasta vastuussa. Vasta näiden vähennysten jälkeen tuloksiksi saadaan molempien puolisoiden netto-omaisuudet, jotka lasketaan yhteen ja tästä yhteenlasketusta summasta lasketaan puolisoiden avio-osuudet.
4. Saanko pitää omat henkilökohtaiset tavarani, vaikka omaisuus jaetaan osituksen myötä?
Lähtökohtaisesti puolisoilla on osituksessa oikeus erottaa itselleen kuuluvia vaatteita ja muita sellaisia esineitä, jotka on tarkoitettu yksinomaan omaa henkilökohtaista käyttöä varten. Tämä oikeus puolisoilla on kuitenkin vain siltä osin, kuin omien henkilökohtaisten esineiden erottaminen katsotaan kohtuulliseksi.
5. Entinen puolisoni on toiminnallaan alentanut merkittävästi omaisuuden arvoa, johon minulla olisi avio-oikeus. Voiko asialle tehdä mitään?
Mikäli puoliso on huolimattomalla tai muuten asiaan soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut sellaisen omaisuuden olennaisen vähenemisen, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, on toinen puoliso oikeutettu saamaan vastiketta. Vastikkeen tulee vastata menettelystä johtunutta omaisuuden säästön vähentymisen määrää. Puoliso on oikeutettu vastikkeeseen myös silloin, jos puoliso on käyttänyt omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, sellaisen omaisuuden hankkimiseen tai parantamiseen, johon puolisolla ei ole avio-oikeutta. Sama pätee myös eräiden velkojen maksamiseen avio-oikeuden alaisella omaisuudella.
6. Mitä, jos omaisuuden erottelussa ei olla varmoja siitä, kumman puolison omaisuutta jokin esine on?
Mikäli puolisoiden omaisuutta eroteltaessa jonkin esineen omistajasta ei saada selvyyttä eikä omistussuhdetta saada näytetyksi toteen, esine katsotaan puolisoiden yhteiseksi yhtäläisin oikeuksin.
7. Miten ositettava omaisuus arvostetaan?
Omaisuus arvostetaan osituksessa osituksen toimittamishetken mukaiseen käypään arvoon.
8. Kuuluuko avioerohakemuksen jälkeen tullut omaisuus osituksen piiriin?
Osituksen piiriin kuuluvan omaisuuden määrittää ositusperusteen syntyhetki eli avioerohakemuksen vireille tulo. Näin ollen avioerohakemuksen jälkeen hankittu omaisuus ei kuulu osituksessa jaettavaksi.
Aiheesta muualla
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Avioero-ositus on mahdollista toimittaa avioeron tultua vireille.
- Puolisot voivat sopia osituksen toimittamisesta keskenään tai vaatia, että ositusta suorittamaan määrätään pesänjakaja. Myös pesänjakajan tavoitteena on kuitenkin saada aikaiseksi puolisoiden välinen sovinto.
Varoitukset
- Vaikka osituksen vaatimiselle ei ole asetettu määräaikaa, voi puolisoiden pitkään jatkunut passiivisuus johtaa osituksen vaatimista koskevan oikeuden vanhenemiseen.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Selaa lakitietoa