- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoitto tulee verotettavaksi eri tavalla kuin tavallisesti luovutettaessa omaisuutta. Osituksella on tarkoitettu yleensä joko avioliiton purkautumisesta tai toisen puolison kuolemasta johtuen järjestettävää toimitusta, jonka tarkoituksena on purkaa puolisoiden välillä avioliiton aikana vallinnut aviovarallisuussuhde. Ositus on harvinaisemmin voitu järjestää myös silloin, kun puolisot on tuomittu vieraassa valtiossa asumuseroon ja heidän varallisuussuhteisiinsa sovelletaan Suomen lakia. Ositusperusteen syntyhetkenä on avioliiton purkautumisen nojalla järjestettävän osituksen tilanteessa pidetty avioeron vireilletuloa. Avioeron vireilletulon ajankohtana on puolestaan pidetty sitä, kun toinen tai molemmat puolisot yhdessä toimittavat avioeroa koskevan hakemuksen käräjäoikeudelle. Toisen puolison kuoltua järjestettävän osituksen tilanteessa ositusperusteen syntyhetkenä on pidetty toisen puolison kuolinhetkeä. Ositus on mahdollista vaatia toimitettavaksi silloin, kun ositusperuste on olemassa.
Osituksen sijaan voidaan toimittaa omaisuuden erottelu, jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tuloverolaissa säännellään erikseen osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoiton verotusta ja ositussaannon osalta on yleisesti ottaen katsottu, ettei sitä tule pitää verotusta tehtäessä niin sanottuna yleisseuraantona. Luovutusvoiton verotus ei tavallisesti kohdistu vastikkeettomiin luovutuksiin, jollaisena myös ositusta on perinnön ja lahjan lisäksi pidetty. Jos kyse on toisaalta edes osittain vastikkeellisesta saannosta, on verotus mahdollista kohdistaa siihen osaan luovutuksesta, joka on vastikkeellinen. Tarkasteltaessa osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoittoa, on arviointi mielekästä siirtää omaisuuden luovuttamiseen, joka tapahtuu silloin, kun ositus on jo toimitettu eli ei itse ositukseen vaan toimeen, jossa osituksessa omaisuutta saanut puoliso luovuttaa kyseisen omaisuuden edelleen.
Mitä luovutusvoitolla tai luovutustappiolla tarkoitetaan?
Luovutusvoittoa on katsottu syntyvän silloin, kun omaisuus myydään tai vaihdetaan korkeammalla hinnalla kuin millä se on aiemmin hankittu. Toisin sanoen myyntihinnan on tällöin ylitettävä sekä omaisuuden hankintameno että ne menot, joita on aiheutunut saadun voiton hankkimisesta. Luovutusvoitolla tarkoitetaan sitä osaa omaisuuden myyntihinnasta, joka tulee verotettavaksi. Luovutusvoittoa on kutsuttu paikoin myös myyntivoitoksi. Yleisesti ottaen kaikki omaisuuden luovuttamisesta saatavat voitot ovat veronalaisia. Laissa on kuitenkin määritelty erikseen tilanteita, jolloin verovapaus voi ajankohtaistua.
Kun omaisuus luovutetaan myyntihinnalla, joka alittaa sekä omaisuuden hankintamenon että voiton hankkimisen aiheuttamat menot, on kyse luovutustappiosta. Luovutusvoiton tai luovutustappion on katsottu voivan syntyä luovutuksissa, joita pidetään vastikkeellisina. Vastike voi tällöin olla laadultaan millainen tahansa edellyttäen kuitenkin, että kyse on rahanarvoisesta etuudesta. Luovutusvoiton veronalaisuuden ei ole katsottu riippuvan luovuttajan omistusajasta eikä myöskään sillä ole väliä, millä tavoin omaisuus on aiemmin hankittu. Tämä merkitsee sitä, että omaisuus on ennen luovuttamista voitu saada myös vastikkeettomasti, kuten perinnöllä, lahjalla tai osituksen toimittamisen myötä.
Luovutusvoiton verotuksen kannalta merkitystä ei ole sillä, mihin omaisuuslajiin luovutettava omaisuus kuuluu. Sekä kiinteä että irtain omaisuus ovat siis verotuksen piirissä, mutta niiden erottelulla voi olla merkitystä esimerkiksi luovutuksen sisältäessä osittain verovapaita luovutusvoittoja. Kiinteänä omaisuutena pidetään kiinteistötietojärjestelmään kirjattavia kiinteistöjä, kuten maa- ja metsätiloja, tontteja ja muita maa-alueita. Irtainta omaisuutta ovat puolestaan esimerkiksi irtaimet esineet, osakkeet, osuudet avoimissa yhtiöissä ja sijoitusrahaston rahasto-osuudet.
Luovutusvoiton laskeminen, kun kyse on osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoitosta
Luovutusvoittoon liittyvä verotus kohdistuu siihen henkilöön, joka omistaa luovutettavan hyödykkeen. Omistajan määrittämiseen sovelletaan nimiperiaatetta, eli omaisuuden omistajana pidetään sitä, jonka nimissä omaisuus on perustuen lailliseen saantoon. Jos puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, on sillä puolisolla, jonka avio-oikeuden alainen omaisuus on osituslaskelman teon tuloksena pienempi, oikeus saada enemmän omistavalta puolisolta tasinkoa. Tasingolla pyritään saamaan puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet yhtä suuriksi. Osituksen myötä voidaan purkaa tarvittaessa myös puolisoiden välillä vallinnut yhteisomistussuhde.
Kuten artikkelin alkupuolella on ilmaistu, on osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoiton verotus tavallisesta poikkeavaa. Poikkeavia piirteitä ovat esimerkiksi, että luovutettaessa osituksessa saatua omaisuutta, tulee omistusaika ja hankintameno laskea jo ositussaantoa edeltäneestä saannosta. Käytännössä katsoen tämä tarkoittaa, että puolison saadessa toiselta puolisolta osituksen yhteydessä ja avio-oikeuden nojalla omaisuutta, voidaan omaisuutta luovuttaneen puolison hankintamenon katsoa siirtyvän omaisuutta saavalle puolisolle osituksessa sellaisenaan. Omistusajan osalta merkittäväksi muodostuu se ajankohta, jona omaisuutta osituksessa luovuttava puoliso on saanut omaisuuden itselleen.
Osituksen osalta on huomionarvoista, että itse osituksessa omaisuutta luovuttavan luovutus ei pääsääntöisesti ole veronalainen. Luovutusvoiton verotusta koskevat säännöt kohdistuvat yleensä siis tilanteeseen, jossa ositus on jo toimitettu ja omaisuus myydään omaisuutta osituksessa saaneen puolison toimesta eteenpäin.
Esimerkki luovutusvoiton laskemisesta osituksessa saadun omaisuuden tapauksessa
Esimerkkinä voitaisiin esitellä tilanne, jossa A:n ja B:n avioliitto purkautuu. A ja B toimittavat avioerohakemuksen puolisoiden kotipaikan käräjäoikeudelle ja avioero tulee vireille. Ositusperusteen synnyttyä, vaatii B osituksen toimittamista. Ositus toimitetaan vuonna 2013 toimitusosituksena, johon tuomioistuin määrää pesänjakajan. A:n ja B:n välillä ei ole solmittu avioehtosopimusta ja heillä on molemmilla tavalliseen tapaan avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Osituslaskelmaa tehtäessä käy ilmi, että A:n omaisuuteen kuuluu 70.000 euron arvoinen osakehuoneisto ja 20.000 euron arvosta osakkeita. Osakkeet on hankittu vuonna 2000, jolloin niiden hankintameno on ollut 5.000 euroa. Osakkeita on hankittu 100 kappaletta, jolloin yhden hankintameno on ollut 50 euroa. B:n avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluu kesämökkikiinteistö, jonka arvo on 50.000 euroa.
Puolisoilla ei ole heidän omasta omaisuudestaan vähennettäviä velkoja ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on yhteenlaskettuna 140.000 euroa. A omistaa määrästä 90.000 euron arvosta omaisuutta ja B puolestaan 50.000 euron arvosta omaisuutta. Kummallakin on avio-oikeuden nojalla oikeus puoleen yhteenlasketusta säästöstä, eli 70.000 euroon. Enemmän omistavana puolisona A:n tulee näin ollen maksaa B:lle tasinkoa. A suorittaa velvollisuuden luovuttamalla B:lle omistamansa 20.000 euron arvoiset osakkeet.
Kun B osituksen toimittamisen jälkeen vuonna 2016 haluaa myydä osakkeet eteenpäin, on osakkeiden arvo ja näin ollen myyntihinta noussut 30.000 euroon. B on saanut osakkeet osituksessa, joten luovutusvoiton laskeminen sujuu niin, että vuoden 2016 luovutushinnasta 30.000 euroa tulee vähentää A:n osakkeista vuonna 2000 suorittama hankintahinta, eli 5.000 euroa. B:n osituksessa saaman omaisuuden luovutusvoitto on näin ollen 25.000 euroa (30.000 euroa – 5.000 euroa = 25.000 euroa).
Sääntönä on pidetty lisäksi sitä, että jos osituksessa omaisuutta luovuttanut puoliso on saanut omaisuuden aiemmin vastikkeettomasti, voidaan hankintamenon laskennassa hyödyntää tuolloin perintö- tai lahjaverotuksen yhteydessä käytettyä verotusarvoa. Toisaalta myöskään hankintameno-olettaman käyttöä ei ole kielletty. Omistusaika olettaman käytön tilanteessa lasketaan osituksessa omaisuutta luovuttaneen puolison saannosta. Edellä esitellystä esimerkistä voidaan huomata, että omaisuuden luovutushinnan selvittäminen on luovutusvoiton onnistuneen laskemisen mahdollistamiseksi välttämätöntä. Luovutusvoittoa käsitellään yleisesti ottaen luovuttavan henkilön verotettavana pääomatulona.
Miten kohdellaan osituksessa käytettyjä avio-oikeuden ulkopuolisia varoja?
Osituksen kannalta on huomionarvoista, että toisen puolison saadessa omaisuutta osituksessa avio-oikeutensa ylittävän määrän ja maksaen samalla omaisuudesta luovuttavalle puolisolle vastiketta ulkopuolisin varoin, on kyse tavanomaisesta kaupasta, vaikka suoritus tehtäisiin tasingon nimellä. Tavallisessa kaupassa myyjä voi siis saada luovutusvoittoa ja omaisuuden saajalle voi näin ollen aiheutua hankintamenoa. Avio-oikeuden ulkopuolisina varoina on voitu pitää kaikkea avio-oikeudesta esimerkiksi avioehtosopimuksin, lahjakirjalla tai testamentilla vapautettua omaisuutta. Avio-oikeuden alaan kuulumattomia ovat lisäksi avioeron vireille tulon jälkeen kertyneet omaisuudet ja otetut lainat.
Tarkasteltavaksi voi käytännössä katsoen tulla useita erilaisia tapauksia, joiden suhteen tulee pohtia saannon mahdollista vastikkeettomuutta tai toisaalta luovutusvoiton veronalaisuutta. Jos puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, eivät sovellettavaksi tule ositussaantoa koskevat erityiset säännökset. Mikäli puolisolta toiselle siirretään omaisuuden erottelun yhteydessä avio-oikeuden alaan kuulumatonta omaisuutta, pidetään siirtoa vastikkeellisena, kuten myös maksettaessa tasinkoa aviovarallisuuteen kuulumattomilla varoilla.
Osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoittoon liittyvien epäselvien kysymysten osalta on suositeltavaa ottaa yhteyttä asiantuntevaan lakimieheen.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Osituksessa saadun omaisuuden luovutusvoittoon liittyy verotuksellisesti joitakin erityispiirteitä.
- Luovutusvoiton verotus kohdistetaan tavallisesti siihen henkilöön, jota voidaan pitää luovutettavan omaisuuden omistajana.
Varoitukset
- Jos osituksessa suoritettua omistajanvaihdosta voidaan pitää vastikkeellisena saantona ja näin ollen vastikkeellisena luovutuksena, on luovutusvoitto veronalaista.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Selaa lakitietoa