Milloin takaus vanhenee?

Takaus on sitoumus, jolla takaaja ottaa vastatakseen toisen henkilön velvoitteista. Takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkaa, mikäli takaus ehtii vanhentua. Takauksen vanhentumista koskee muutama eri vanhentumisaika. Ensinnäkin takaus vanhenee kolmen vuoden kuluttua päävelan erääntymisestä, jollei takausta ole sitä ennen katkaistu. Tämän lisäksi takaussitoumus vanhenee kymmenen vuoden kuluttua sitoumuksen antamisesta ilman katkaisutoimea. Takaus on voitu myös antaa määräaikaisena, jolloin velkoja menettää oikeutensa takaajaa kohtaan, jos hän ei vaadi takaajalta suoritusta ennen määräajan päättymistä. Lisäksi takausta koskee lopullinen vanhentumisaika, jota ei voi katkaisutoimin pidentää. Jäljempänä on käsitelty jokaista vanhentumisaikaa yksityiskohtaisemmin. Samoin on kerrottu siitä, miten vanhentuminen on mahdollista katkaista.

Kolmen vuoden vanhentumisaika

Takaajan vastuu velkojaa kohtaan vanhentuu kolmen vuoden kuluttua päävelan erääntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Tämän jälkeen velkojalla ei ole enää oikeutta vaatia takaajalta suoritusta.

Esimerkki:

A on ottanut lainan, joka tulee maksaa takaisin viimeistään 01.07.2017. B on suostunut toissijaiseksi takaajaksi kyseiseen lainaan. A ei ole saanut lainaa kokonaan maksetuksi ja hänet on todettu maksukyvyttömäksi. Velkojalla olisi näin ollen oikeus saada takaajalta suoritus. Jos velkoja ei kuitenkaan katkaise vanhentumista kolmen vuoden kuluessa velan erääntymisestä, takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkaa. Näin ollen velkojan tulee katkaista vanhentuminen ennen 01.07.2020, jotta hänen oikeutensa takaukseen jatkuu. Jos katkaisutoimi suoritetaan tätä ennen, velkojan oikeus takaukseen jatkuu, vaikka velan erääntymisestä olisikin yli kolme vuotta. Jos taas katkaisua ei tehdä, takaaja vapautuu vastuusta.

Milloin määräajaksi annettu takaus vanhenee?

Jos takaus on annettu voimassaololtaan määrätyksi ajaksi, velkoja menettää oikeutensa takaajaa kohtaan, jos hän ei vaadi takaajalta suoritusta ennen kyseisen ajan päättymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos takaus on voimassa esimerkiksi 01.09.2020 saakka, velkojan tulee vaatia takaajalta suoritusta ennen tätä ajankohtaa. Jos velkoja ei näin tee, hän menettää oikeutensa saada takaajalta suoritus.

Korkeimman oikeuden käsittelyssä on ollut eräs tapaus koskien määräaikaisesti annetun takauksen vanhentumista. Tapauksessa takaaja oli antanut velan maksamisesta omavelkaisen takaussitoumuksen. Sitoumuksessa oli mainittu, että sitoumus oli voimassa 31.12.1992 saakka. Päivämäärä oli täten sama kuin se, johon mennessä velallisen tuli hoitaa velvoitteensa. Korkein oikeus totesi, ettei tapauksessa tullut esitetyksi, että takaussitoumuksen voimassaoloaikaa olisi tarkoitettu rajoittaa muulla kuin sitoumuksessa määrätyllä tavalla. Myöskään mitään estettä sille, että takaussitoumukseen perustuva vaatimus olisi esitetty ennen takauksen päättymistä, ei ollut. Takaajan konkurssi oli alkanut jo 13.10.1992 eli yli kaksi kuukautta ennen määräpäivää. Velkoja valvoi takaukseen perustuvan saatavansa konkurssissa vasta 17.02.1993. Näin ollen valvominen tapahtui vasta voimassaoloajan jälkeen. Korkein oikeus katsoi tämän vuoksi takaajan vapautuneen vastuustaan.

Milloin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa?

Yllä mainittujen vanhentumisaikojen lisäksi takaussitoumus vanhenee kymmenen vuoden kuluttua sitoumuksen antamisesta. Yleensä vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jolloin sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Aina eräpäivästä ei kuitenkaan ole ennalta määrätty. Velka voi olla myös toistaiseksi myönnetty tai ehdollisesti syntyvä. Näissä tilanteissa velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Kuitenkin jos tällainen velka erääntyy maksettavaksi velkojan vaatimuksen tai muun syyn johdosta, sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa.

Myös kymmenen vuoden vanhentumisaikaa koskien löytyy tapaus, joka havainnollistaa vanhentumisajan laskemista käytännössä. Tapauksessa kauppias oli ollut pitkäaikaisessa tavaraluottosuhteessa tukkuliikkeeseen. Kaksi takaajaa olivat antaneet omavelkaiset takaukset kauppiaan kaikkien tavara- ja rahaluottojen maksamisesta. Takaussitoumukset oli annettu 21.06.1978 ja se oli sittemmin uusittu 23.05.1988. Takaajat olivat saaneet haasteet koskien velan takaisinmaksua 20.10.1992 ja 27.10.1992. Tapauksessa oli riidanalaista se, soveltuiko kymmenen vuoden vanhentumisaika. Jos kymmenen vuoden vanhentumisaika soveltuu, laskeminen aloitetaan takaussitoumuksen antamisesta. Tässä tapauksessa, koska takaussitoumus oli uusittu, aika laskettaisiin jälkimmäisen sitoumuksen antamisesta. Kymmenen vuoden vanhentumisaika ei soveltuisi, jos vanhentumisaika laskettaisiinkin yhtiön lähettämistä, eri tavaraeriä koskevista laskuista ja niihin merkityistä eräpäivistä. Korkeimman oikeuden mukaan näitä laskuihin merkittyjä eräpäiviä ei kuitenkaan voitu pitää velan erääntymismääräyksinä. Näin ollen tapaukseen ei sovellu lyhyempi vanhentumisaika, vaan kymmenen vuoden vanhentumisaika. Haasteet oli täten annettu tämän 10 vuoden määräajan sisällä eivätkä takaajat tästä johtuen olleet vapautuneet takausvastuustaan. 

Miten takauksen vanhentuminen on mahdollista katkaista?

Velan vanhentuminen katkeaa, jos siihen kohdistetaan jokin katkaisutoimi. Katkaisutoimesta alkaa uusi, entisen mittainen vanhentumisaika. 

Esimerkki:

A on antanut B:n velkaan takauksen. Velan eräpäivä on 01.02.2017. Takaukseen sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Näin ollen A:n antama takaus vanhenee vuonna 2020. Velkoja on kohdistanut takaukseen katkaisutoimen 31.07.2019. Katkaisutoimi on tehty ajoissa ja näin ollen velkojan oikeus takaukseen pysyy voimassa. Tuosta katkaisutoimen päivämäärästä alkaa kulua uusi vanhentumisaika. Takaus vanhenee näin ollen vuonna 2022, jollei vanhentumista sitä ennen jälleen katkaista.

Katkaisutoimia on kahdenlaisia. Katkaisutoimi voi olla joko vapaamuotoinen tai oikeudellinen. Velka tulee yksilöidä katkaisutoimessa, jotta velka tulisi katkaistuksi. Vapaamuotoiset katkaisutoimet ovat:

• Osapuolet sopivat maksujen järjestelystä.
• Osapuolet sopivat vakuudesta.
• Osapuolet sopivat velan ehtojen muutoksesta.
• Osapuolet sopivat siitä, että vanhentuminen on katkaistu.
• Velallinen suorittaa velkaa.
• Velallinen tunnustaa velan velkojalle.
• Velkoja vaatii velalliselta suoritusta.
• Velkoja muistuttaa velallista velasta.

Oikeudelliset katkaisutoimet puolestaan ovat:

• Velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan.
• Velkoja esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa.
• Velkoja esittää saatavaa koskevan vaatimuksen kuluttajariitalautakunnassa.
• Velkoja esittää saatavaa koskevan vaatimuksen laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus.
• Velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta.
• Velkoja ilmoittaa saatavan velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä.
• Velka otetaan muutoin huomioon velallisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.
• Velkoja panee vireille ulosottoasian.
• Velka otetaan muutoin huomioon ulosottomenettelyssä.
• Saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa.
• Saatava otetaan käsiteltäväksi sellaisessa muussa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi.

Vanhentuminen keskeytyy tällaisten menettelyjen ajaksi. Vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely on muutoin päättynyt. Lainvoimainen on tuomio, johon ei voi enää hakea muutosta. Jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely muuten päättyy eikä velalliselle ole toimitettu asiasta tiedoksiantoa, joka olisi pitänyt toimittaa, vanhentumisajan ei katsota katkenneen. Tällaisissa tilanteissa velka vanhentuu kuitenkin aikaisintaan vuoden kuluttua menettelyn päättymisestä. Näin ollen menettely voi tosiasiassa pidentää vanhentumisaikaa. Tätä varten on säädetty, että vanhentumisaika voi pidentyä tällä tavoin vain kerran.

Vanhentumisaika on viisi vuotta sen jälkeen, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka on mahdollista panna täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin. Jos lainvoimainen tuomio tai päätös sen sijaan puretaan, velan ei katsota vanhentuneen kyseisen tuomion antamisen jälkeen kuluneena aikana. Jos suoritusperuste alkaa vasta ulosottoperusteen antamisen jälkeen, vanhentumisaika lasketaan suoritusvelvollisuuden alkamisesta.

Lopullinen vanhentuminen

Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään 20 vuoden kuluessa velan erääntymisestä. Luonnollisella henkilöllä tarkoitetaan yksityishenkilöä, ei siis esimerkiksi yritystä. Jos velkojana toimii luonnollinen henkilö, lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta. Näitä vanhentumisaikoja ei ole mahdollista katkaista.

Takauksen joko kolmen vuoden tai kymmenen vuoden vanhentuminenhan olisi mahdollista katkaista periaatteessa loputtomasti. Tämä sääntö koskien lopullista vanhentumista kuitenkin estää sen. Vaikka rahoituslaitos velkojana olisi katkaissut takaajan kymmenen vuoden vanhentumisajan useaan kertaan, ei velkojalla ole 20 vuoden ylittyessä enää oikeutta saatavaan takaajalta. Esimerkiksi, jos takaus on annettu vuonna 2000 ja sitä koskee 10 vuoden vanhentumisaika, ei ole väliä sillä, että velkoja olisi katkaissut velan vanhentumisen vuosina 2009 ja 2018. Viimeisen katkaisun perusteella saatava vanhenisi vuonna 2028. Näin ei kuitenkaan ole 20 vuoden lopullisen vanhentumissäännön vuoksi. Näin ollen takaus vanhenee lopullisesti vuonna 2020.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Mitä jos takaaja kuolee?

Vaikka takaaja kuolisi, velkojan oikeus takaukseen ei lakkaa. Tällaisessa tapauksessa velkojan tulisi sopia kuolinpesän kanssa siitä, miten velka hoidetaan.

2. Miten takaus vanhenee silloin, kun takaajia on useita?

Jos takaajia on useita, vanhentumisaika lasketaan jokaisen takaajan osalta erikseen. Velan vanhentuminen katkeaa vain sen takaajan osalta, jonka nimissä katkaisutoimi tehdään tai johon katkaisutoimi kohdistetaan.

3. Kuka kelpaa takaajaksi?

Takaaja voi olla niin luonnollinen henkilö kuin oikeushenkilökin. Tämä tarkoittaa sitä, että takaaja voi olla ihan tavallinen yksityishenkilö, mutta myös yritys, yhdistys tai säätiö. Sille, kuka takaajaksi kelpaa, ei ole asetettu laissa mitään yleisiä ehtoja. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että takaajan voidaan olettaa selviytyvän takaamansa summan maksamisesta. Takaajan maksukyvyn varmistaakseen pankit saattavat edellyttää takaajalta erilaisia asioita. Saattaa olla, että pankki haluaa, ettei takaajalla ole esimerkiksi maksuhäiriömerkintää.

Laissa ei ole asetettu mitään ikärajaa sille, kuka voi toimia takaajana. Periaatteessa takaajana voisi toimia näin ollen yhtä hyvin 15-vuotias kuin 45-vuotias. Käytännössä iällä saattaa kuitenkin olla suurikin merkitys. Pankki todennäköisesti pitää 45-vuotiasta, vakituisesti töissä käyvää aikuista luotettavampana takaajana kuin alaikäistä ilman vakituista tulonlähdettä. Pankin intressinä on kuitenkin turvata oma etunsa eli se, miten pankki saa rahansa varmimmin takaisin.

Koska laina on pankin ja lainanottajan välinen sopimus, on pankilla oikeus määrätä niistä ehdoista, joilla se on valmis tämän sopimuksen tekemään. Tästä johtuen pankkien ehdot saattavat poiketa toisistaan myös sen suhteen, kenet he kelpuuttavat takaajaksi. Tutustuthan juuri sinun pankkisi asettamiin ehtoihin.

4. Millaisia oikeuksia takaajalla on?

Takaajalla on paljon erilaisia oikeuksia. Takaajalla on muun muassa tiedonsaantioikeus ennen takauksen antamista ja sen aikana. Takaajalla on myös oikeus saada velalliselta takaisin takauksen perusteella suorittamansa velan määrä. Tämän lisäksi tietyissä tapauksissa takaajalla on irtisanomisoikeus. Takaaja saa myös maksaa velan alkuperäisten ehtojen mukaisesti eikä ilman takaajan suostumusta voida muuttaa sopimuksen ehtoa takaajalle epäedulliseksi. Lisäksi takaajalla on kuittausoikeus, yhtäläinen oikeus velkojan kanssa vakuuteen ja oikeus ennenaikaiseen velan suoritukseen samoin edellytyksin kuin velallisella. Takaajan asemaa turvaa myös se, että takaajan vastuuta on tietyissä tilanteissa mahdollisuus sovitella.