Minilex - Lakipuhelin

Takaajan asema

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Millainen on takaajan asema?

Takaus on sitoumus, jolla sitoumuksen antaja eli takaaja ottaa vastatakseen velkojalle toisen henkilön velvoitteesta. Takaaja siis sitoutuu vastaamaan toisen henkilön lainan takaisinmaksusta. Takaus katsotaan yleensä annetuksi vain velan pääomasta eikä sen liitännäiskustannuksista, kuten korosta. Tästä voidaan kuitenkin poiketa nimenomaisesti sopimalla toisin.

Takaajan asema riippuu pitkälti siitä, minkälaisen takaussitoumuksen hän on antanut. Takauksia on olemassa neljää eri muotoa ja niiden tuomat vastuut saattavat vaihdella isoiltakin osin toisistaan. Nämä neljä muotoa ovat toissijainen takaus, omavelkainen takaus, täytetakaus ja yleistakaus.

Toissijaisessa takauksessa takaaja joutuu maksajaksi vain, jos suoritusta ei saada velalliselta. Velkojan täytyy siis ensin yrittää saada maksusuoritus velalliselta ja vasta tämän epäonnistuttua, velkojalla on oikeus vaatia suoritusta takaajalta.

Omavelkaisella takauksella puolestaan tarkoitetaan takausta, jonka mukaan takaaja vastaa päävelasta niin kuin henkilökohtaisesti vastuussa oleva velallinen. Toisin sanoen takaaja vastaa velasta kuin omasta velastaan.

Täytetakauksella takaaja on vastuussa velasta vain silloin, jos suoritusta ei saada velan vakuudeksi annetusta omaisuudesta. Täytetakaus on tyypillinen takausmuoto asuntoveloissa. Asuntovelassa vakuutena toimii velalla hankittu asunto. Jos velkaa ei saada maksetuksi, asunto myydään ja siitä saadut rahat käytetään velan maksamiseen. Takaajan maksettavaksi jää se osuus, jota ei asunnon myymisellä saada katetuksi.

Yleistakauksella takaaja ei sitoudu takaamaan vain yhtä tiettyä velkaa tai sen osaa, vaan yleistakaus annetaan tietylle ajalle tietyn suuruisena. Tämä tarkoittaa sitä, että takaus voi koskea useaa velkaa. Takaaja ei takausta antaessaan voi olla varma siitä, minkälaiseksi hänen vastuunsa lopulta muodostuukaan. Yleistakauksessa takaukselle määrätään kuitenkin rahamääräinen yläraja sekä voimassaoloaika.

Jäljempänä perehdymme yksityiskohtaisemmin siihen, millainen takaajan asema näissä eri takauksissa on ja mitkä ovat ne keinot, joilla takaajan asemaa suojataan.

 

Millainen on toissijaisen takaajan asema?

Toissijainen takaaja joutuu maksamaan velan silloin, jos suoritusta ei saada itse päävelalliselta. Velkojan täytyy siis maksusuoritusvaateensa kanssa kääntyä ensin velallisen puoleen ja mikäli maksun saaminen ei velalliselta onnistu, saa velkoja vasta tämän jälkeen vaatia suoritusta toissijaiselta takaajalta. Velallinen täytyy siispä osoittaa ensin maksukyvyttömäksi. Tämä ehto täyttyy muun muassa silloin, kun:

  • velkaa on yritetty ulosmitata tuloksettomasti
  • on aloitettu yksityishenkilön velkajärjestely
  • on aloitettu yrityssaneeraus

Toissijaista takausta pidetään niin sanotusti pääsääntönä takauksissa. Nimittäin jollei takauksessa nimenomaisesti mainita, että takaus olisi omavelkainen takaus tai takauksen muunlaisesta sisällöstä, takaus katsotaan annetuksi toissijaisena takauksena. Tällä säännöllä halutaan suojella takaajaa. Toissijaisen takaajan vastuu on huomattavasti pienempi verrattuna omavelkaisen takaajan vastuuseen. Näin ollen on takaajan edun mukaista, että epäselvissä tapauksissa takaus oletetaan toissijaisena annetuksi.

Tätä pääsääntöä on hyvä konkretisoida esimerkillä. A on ottamassa lainaa. Rahoitusyhtiö kuitenkin vaatii, että lainan takaisinmaksulle saadaan joku takaajaksi. A pyytää B:tä takaajaksi ja B suostuu. Myöhemmin osapuolten välille tulee kuitenkin riitaa siitä, miten B:n takausvastuu muodostuukaan. Sopimuksessa ei ole nimenomaisesti mainittu mitään siitä, minkä tyypin takaus B:n antama takaus on. Koska tilanne on näin ollen epäselvä, B:n antamaa takausta pidetään pääsäännön mukaan toissijaisena takauksena.

 

Millainen on omavelkaisen takaajan asema?

Omavelkaisella takauksella takaaja vastaa toisen henkilön ottamasta velasta niin kuin omastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että velkoja saa vaatia omavelkaiselta takaajalta suoritusta silloin, kun päävelka on erääntynyt. Takaajalta voidaan näin ollen vaatia suoritusta heti silloin, kun sitä voitaisiin vaatia itse lainanottajaltakin eli velalliselta. Velkojan ei siis ole välttämätöntä edes ensin vaatia suoritusta velalliselta, vaan velkoja voi esittää vaatimuksensa heti takaajalle.

Omavelkaisia takauksia on tyypillisesti esimerkiksi huoneistojen vuokrasopimuksissa. Edelleen useimmiten vakuus suoritetaan rahana, mutta myös takausjärjestelyä käytetään. Lain mukaan vuokranantajalla ei ole oikeutta vaatia yli kolmen kuukauden vuokran määrää vastaavaa vakuutta. Tulkintaongelman on aiheuttanut se, rajautuuko myös takaajan vastuu tähän kolmen kuukauden vuokran määrää vastaavaan summaan. Korkein oikeus antoi vuonna 2017 asiaa selkeyttävän ratkaisun. Ratkaisussaan korkein oikeus linjasi, ettei takaajaan sovelleta samaa lain säännöstä. Näin ollen takaajan vastuu ei rajoitu kolmen kuukauden vuokran määrää vastaavaan summaan, vaan vastuu voi muodostua tätä isommaksikin.

Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että vuokrasopimuksen osapuolia olivat ainoastaan vuokranantaja ja vuokralaiset. Takaaja ei näin ollen ole vuokrasopimuksen osapuoli, vaikka takaus onkin tuohon sopimukseen nähden liitännäinen sitoumus. Lain tekstissä sen sijaan puhutaan sopijapuolista vakuuden enimmäismäärän yhteydessä. Näin ollen säännöstä ei ole tarkoitettu suojaamaan takaajaa. Lisäksi korkein oikeus totesi, että enimmäismäärää koskeva säännös on säädetty vuokralaisen turvaksi. Vuokralaisen asemaa ei heikennä se, että takaaja olisikin tätä laajemmassa vastuussa.

Vaikkei yllä mainitulla säädöksellä ole ollut tarkoitus turvata omavelkaisen takaajan asemaa, on takaajan asemaa pyritty turvaamaan kuitenkin muilla säädöksillä. Nämä takaajan aseman turvaamiseksi asetetut keinot esitellään jäljempänä ja ne koskevat kaikkia takausmuotoja, niin omavelkaista kuin toissijaistakin. Vaikka myös omavelkaisen takaajan asemaa on pyritty jossain määrin suojaamaan, se ei poista sitä faktaa, että omavelkaiseen takaukseen liittyy iso riski. Riski on paljon suurempi kuin toissijaisella takaajalla. Tämä on hyvä pitää mielessä pohtiessaan omavelkaisen takaussitoumuksen antamista.

 

Millainen asema on täytetakauksen antaneella takaajalla?

Täytetakauksen antanut takaaja vastaa velasta vain siltä osin kuin suoritusta ei saada velan vakuudeksi annetusta omaisuudesta. Lainan vakuudeksi annettu omaisuus tulee siten ensin realisoida eli muuttaa rahaksi ja tämä raha käyttää velan maksuun. Siitä osasta, mitä ei saada vakuuksien myymisellä katetuksi, vastaa täytetakaaja. Täytetakaus on tyypillinen takausmuoto esimerkiksi asuntoveloissa.

 

Esimerkki täytetakauksesta:

A haluaa ostaa asunnon, joka maksaa 100 000 euroa. Pankille asunnon vakuusarvo on tästä 70 % eli 70 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että jos velka ei tulisi maksetuksi, asunto myytäisiin ja pankki uskoisi saavansa asunnosta 70 000 euroa. Näin ollen asunnon vakuusarvo on 70 000 euroa. A:lla on säästöjä asunnon ostoa varten 15 000 euroa. Hän tarvitsee kuitenkin vielä toiset 15 000 euroa asunnon ostoon. A voi pyytää B:tä takaamaan lainansa puuttuvan 15 000 euron osalta. Mikäli A ei pystyisi maksamaan lainaansa, lainalla ostettu asunto myytäisiin ja siitä saadut rahat käytettäisiin velan maksamiseen. B takaajana joutuisi maksamaan takaamansa 15 000 euroa. Mikäli asunnosta ei myytäessä saataisikaan odotettua hintaa, tämä ei vaikuttaisi B:n takausvastuuseen. Takausvastuu olisi silti enimmillään 15 000 euroa. Mikäli asunnosta sen sijaan saataisiin oletettua enemmän rahaa, esimerkiksi 80 000 euroa, B ei takaajana joutuisi maksamaan koko 15 000 euroa, vaan hänen osuudekseen muodostuisi 5 000 euroa.

Täytetakaajan vastuu on siis nimensä mukaisesti vain täydentävää. Takaaja ei ole vastuussa koko velan takaisinmaksusta, vaan ainoastaan sen osasta.

 

Millainen asema on yleistakaajalla?

Yleistakaus koskee muitakin velkoja kuin vain yhtä tiettyä velkaa. Yleistakaukselle määritellään voimassaoloaika ja rahamääräinen yläraja. Yleistakaaja vastaa tämän tietyn ajan sisällä syntyvistä tai erääntyvistä veloista. Yleistakaaja ei näin ollen voi olla varma siitä, minkälaiseksi hänen takausvastuunsa lopulta muodostuukaan.

Yleistakaajalla on koko takauksen voimassaoloajan oikeus määrätä ajankohdasta, jonka jälkeen syntyvistä pääveloista hän ei enää vastaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka yleistakaaja olisi alunperin lupautunut takaamaan esimerkiksi kaikki toisen henkilön tammikuun aikana ottamat velat, hän voi kesken takauksensa ilmoittaa, ettei tule toimimaan takaajana tammikuun loppuun asti. Tästä tulee ilmoittaa velkojalle, minkä jälkeen rajoitus tulee voimaan. Rajoituksessa voidaan myös sopia myöhemmästä ajankohdasta. Esimerkiksi takaaja voi ilmoittaa velkojalle aikovansa tehdä rajauksen takausvastuuseensa jo 12. tammikuuta, mutta ilmoittaa samalla, että rajaus tulee voimaan vasta tammikuun 20. päivä.

Yleensä päävelan ehtojen muuttaminen takaajan vahingoksi ei sido takaajaa, mutta yleistakaus muodostaa tästä poikkeuksen. Yleistakauksessa myös ne ehdot, joita on muutettu ja jotka huonontavat takaajan asemaa, sitovat yleistakauksen antanutta.

Muissa takausmuodoissa takaajan asemaan ei vaikuta se, että velkoja vaihtuu. Takaaja on tästä huolimatta edelleen vastuussa antamastaan takauksesta. Näin ei kuitenkaan ole yleistakauksessa. Yleistakaaja ei nimittäin ilman erillistä sitoumusta vastaa niistä veloista, jotka syntyvät päävelan siirtymisen jälkeen tai jotka uudella velkojalla oli jo ennen päävelan siirtymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos velkoja vaihtuu ja yleistakaus on ollut voimassa koskien tätä siirtyvää velkaa, yleistakauksen antanut takaaja ei kuitenkaan vastaa tälle uudelle velkojalle enää sellaisista velvoitteista, jotka syntyvät uusina uuden velkojan ja velallisen välille. Yleistakaaja ei myöskään vastaa sellaisista veloista, jotka velallinen oli jo aiemmin ottanut tältä velkojalta, jolle toinenkin velka nyt siirtyy.

Velkojayhteisön yhteisömuodon muuttaminen ei muuta yleistakauksen antaneen takaajan vastuuta. Takaaja vastaa yhteisömuodon muutoksenkin jälkeen syntyvistä veloista. Sen sijaan, jos velkojayhteisö jakautuu tai sulautuu, takaaja vastaa tämän muutoksen jälkeen syntyvistä veloista vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • Takaajalle on ilmoitettu jakautumisesta tai sulautumisesta.
  • Takaajalle on ilmoitettu mahdollisuudesta rajoittaa vastuutaan määräämällä kesken takauksen voimassaolon sen suunniteltua aiemmasta päättymisestä.
  • Takaajalle on annettu vähintään kuukauden pituinen määräaika ilmoittaa vastuun rajoittamisesta velkojalle.
  • Takaaja ei ole ilmoittanut vastuun rajoittamisesta määräajassa.

Huomionarvoinen on kuitenkin se poikkeus, että jos luottolaitokseen, eli esimerkiksi pankkiin, sulautuu toinen luottolaitos tai muu yhteisö, yleistakauksen antanut takaaja vasaa myös sulautumisen jälkeen syntyvistä veloista, vaikkei edellä mainitut ehdot täyttyisikään.

Jos yleistakaus on annettu yhteisölle ja tämä velallisena oleva yhteisö muuttaa yhteisömuotoaan, sulautuu tai jakautuu, yleistakauksen antanut takaaja ei vastaa tämän jälkeen syntyvistä veloista. Edellä mainittu ei kuitenkaan sovellu, jos:

  • Avoin yhtiö muuttuu kommandiittiyhtiöksi.
  • Kommandiittiyhtiö muuttuu avoimeksi yhtiöksi.
  • Yksityinen osakeyhtiö muuttuu julkiseksi osakeyhtiöksi.
  • Julkinen osakeyhtiö muuttuu yksityiseksi osakeyhtiöksi.

Näiden muutosten jälkeen syntyvistä veloista yleistakauksen antanut takaaja on siis edelleen vastuussa.

Kaikkia takausmuotoja koskee tietyt laissa säädetyt luotonantajan tiedonantovelvollisuudet takaajaa kohtaan. Näistä velvollisuuksista on lisää jäljempänä. Sen sijaan näiden yleisten velvollisuuksien lisäksi luotonantajalla on yleistakauksen antanutta takaajaa kohtaan erikseen säädetty tiedonantovelvollisuus. Sen mukaan luotonantajan on ilmoitettava yleistakauksen antaneelle yksityistakaajalle päävelan maksamaton pääoma kuuden kuukauden väliajoin. Uudesta päävelasta on kuitenkin ilmoitettava takaajalle viivytyksettä, jos tästä on erikseen sovittu. Yksityistakaaja tarkoittaa sitä, että takaajana toimii yksityinen henkilö eikä esimerkiksi jokin yritys. Mikäli luotonantaja laiminlyö tämän velvollisuutensa, takaajan vastuuta voidaan sovitella.

 

Mitä tietoja takaajalla on oikeus saada?

Takaajalla on lakiin perustuva oikeus saada tietoa ennen takaussitoumuksen antamista sekä sen aikana. Tämä oikeus on kaikilla takaajilla takauksen muodosta riippumatta.

Ennen takauksen antamista luotonantajan tulee ilmoittaa takaajalle:

  • takauksen piiriin kuuluvat velat liitännäiskustannuksineen
  • ne edellytykset, joiden perusteella suoritusta voidaan vaatia takaajalta
  • sellaisista velallisen sitoumuksista ja maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle
  • muut takaajan asemaan olennaisesti vaikuttavat seikat

Mikäli selvitys annetaan kirjallisena, se tulee antaa viimeistään takauksen antamista edeltävänä päivänä. Takaajalla on lisäksi oikeus saada päävelkaa koskevia tietoja velkojalta omasta pyynnöstään. Kun takaus on voimassa, takaaja voi pyytää, että hänelle ilmoitetaan sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn vaikuttavista seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Luotonantajan tiedonantovelvollisuus koskee ainoastaan sellaisia tietoja, jotka ovat luotonantajan tiedossa ja jotka voidaan ilmoittaa takaajalle ilman eri selvitystoimenpiteitä. Tiedonantovelvollisuus koskee myös sellaisia tietoja, jotka luotonantaja voi hankkia käytettävissään olevasta luottotietorekisteristä. Mikäli tietojen luovuttamisesta aiheutuu kustannuksia, luotonantajalla on oikeus saada takaajalta kohtuullinen korvaus tietojen luovuttamisesta.

 

Milloin takaaja vapautuu vastuusta?

Takaajan vastuu velkojaa kohtaa lakkaa sitten, kun päävelka on suoritettu tai se on muuten lakannut. Jos velkoja jättää saatavansa ilmoittamatta velallista koskevassa maksukyvyttömyysmenettelyssä, takaaja vapautuu takausvastuusta siltä osin kuin velkoja olisi saatavansa valvomalla saanut päävelalle suorituksen velallisen tai konkurssipesän varoista. Konkreettisesti tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa tapausta. Takaaja on antanut toissijaisen takauksen toisen henkilön 5 000 euron lainaan. Tämä velallinen kuitenkin joutuu maksukyvyttömyysmenettelyyn. Velkoja ei ilmoita velallisen maksukyvyttömyysmenettelyssä saatavaansa. Mikäli ilmoittamalla saatavansa velkoja olisi saanut koko suorituksen velalliselta, takaaja vapautuu kokonaan vastuusta. Jos taas ilmoituksella velkoja olisi saanut esimerkiksi puolet velan määrästä, takaajan vastuulle jää enää puolet velan kokonaismäärästä.

Mikäli velkoja haluaa vapauttaa vastuusta velallisen tai jonkun yhteisvastuullisista velallisista, tarvitaan tähän takaajan suostumus. Mikäli suostumusta ei kysytä, takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkaa. Jos vastuusta vapauttaminen ei koske koko velkaa, vaan vain tiettyä osaa päävelasta, takaajan vastuu lakkaa myös tältä osin. Tästä esiintyy tosin eräitä poikkeuksia eri maksukyvyttömyysmenettelyissä ja pesänselvityksissä.

Jos velkoja puolestaan päättää vapauttaa yhden samasta velasta vastuussa olevan toisen takaajan kokonaan tai osittain takausvastuusta, muut takaajat vastaavat velkojalle vain oman osuutensa suorittamisesta. Eli esimerkiksi, jos lainassa on kolme takaajaa, joista kukin on taannut 1 000 euroa ja yksi vapautetaan vastuusta, muiden takaajien vastuu on yhä 1 000 euroa per takaaja. Heidän vastuulleen ei näin tule koko takaajien yhteenlaskettu takausvastuu 3 000 euroa jaettavaksi. Velkojan kuitenkin tulee olla tietoinen, että takaajat ovat jakaneet vastuunsa näin. Jos velkoja luulee, ettei mistään vastuunjaosta ole sovittu, koko 3 000 euroa jää kahden muun takaajan vastuulle.

Mikäli velkoja luopuu vakuudesta, jonka velallinen on antanut päävelkaa varten, takaaja vapautuu takausvastuusta siltä osin kuin vakuuden arvo olisi riittänyt velan suoritukseksi. Takaaja vapautuu vastuusta myös silloin, jos vakuuden arvo alenee velkojan toimen tai laiminlyönnin vuoksi. Vapautuminen tapahtuu tällöinkin arvon alenemisen mukaisessa suhteessa. Edellä sanottu ei kuitenkaan koske sellaista vakuutta, joka on annettu takauksen antamisen jälkeen tai jota ei ollut edellytetty takausta annettaessa. Sama koskee sellaista vakuutta, joka ei ole ensisijaisessa vastuussa päävelan suorittamisesta.

Takaajan vastuu voi myös lakata takauksen vanhentumisen johdosta. Takaajan vastuu velkojaan nähden vanhentuu kolmen vuoden kuluttua päävelan erääntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentuminen katkeaa muun muassa sillä, että velkoja muistuttaa velallista velasta tai velallinen suorittaa velkaa. Jos takaus on annettu voimassaoloajaltaan määrätyksi ajaksi, velkoja menettää oikeutensa takaajaa kohtaan, jollei hän vaadi takaajalta suoritusta ennen tämän ajan päättymistä. Mikäli kysymys on puolestaan toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti syntyvästä velasta, velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen syntymisestä. Tämän myötä vanhentuu myös takaus. Myös tämä kymmenen vuoden vanhentumisaika on mahdollista katkaista katkaisutoimin.

Lisäksi takaajan on mahdollista vapautua vastuusta niin, että luotonantajalle annetaan kyseenomaisen takauksen tilalle toinen takaus tai muu vakuus, jonka arvioidaan riittävän velan suorittamiseksi. Velkojalla ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole velvollisuutta hyväksyä tällaista vaihdosta.

 

Voiko takaajan vastuuta sovitella?

Edellä onkin mainittu jo yleistakaajaa koskevasta erityisestä tiedonsaantioikeudesta, jonka jäädessä toteutumatta takaajan vastuuta on mahdollista sovitella. Tässä luvussa keskitytään niihin perusteisiin, joilla jokaisen takaajan vastuuta voidaan sovitella takausmuodosta riippumatta.

Yksityistakaajan vastuuta luotonantajalle voidaan sovitella, jos takaajan maksettavaksi tulevan velan määrä on kohtuuttoman suuri takaajan taloudelliseen asemaan nähden ja luotonantaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että takaajan vastuu on selkeässä epäsuhteessa hänen mahdollisuuksiinsa todella suoriutua maksuvelvoitteistaan. Sovittelussa otetaan huomioon takaajan ikä, maksukyky sekä muut olosuhteet niin takausta annettaessa kuin sen jälkeenkin.

Takaajan asemaa voidaan suojata myös kuluttajansuojalain säännösten nojalla, mikäli takaaja on yksityistakaaja. Kuluttajansuojalain mukaan, jos sopimuksen ehto on kuluttajan eli tässä tapauksessa yksityistakaajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää kokonaan huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioidaan ottamalla huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja näiden olojen muuttuminen sekä muut seikat. Kuluttajansuojalain soveltuminen tuo takaajalle erityistä turvaa, sillä kuluttajansuojalain tarkoituksena on suojella niin sanotusti heikompaa osapuolta eli yksityishenkilöä. Mikäli takaaja ei ole yksityistakaaja, soveltuu laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, josta löytyy hyvinkin samanlainen säännös koskien kohtuuttomuutta.

Myös yksityistakaajan velvollisuutta suorittaa velkojalle velkaan kuuluvaa viivästyskorkoa on mahdollista sovitella tietyissä tilanteissa. Sovittelun edellytyksenä on, että:

  • Maksun viivästyminen on johtunut maksuvaikeuksista.
  • Maksuvaikeudet ovat johtuneet pääasiallisesti muista syistä kuin velallisen itse aiheuttamista, esimerkiksi sairaudesta tai työttömyydestä.
  • Sovitteluun on painavat perusteet.
  • Viivästyskoron määrä on suuri suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan.
  • Maksun viivästyminen ei johdu velallisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.
  • Velallisella voidaan katsoa olleen perusteltu syy kieltäytyä maksamasta velkaansa.

 

Takaajan takautumisoikeus

Takaajan takautumisoikeus tarkoittaa sitä, että takaajalla on oikeus saada takauksensa perusteella velkojalle suorittamansa velan määrä takaisin velalliselta. Sen jälkeen, kun velkoja on esittänyt takaajalle maksuvaatimuksen, velallisen on takaajan niin pyytäessä annettava velan suoritusvelvollisuuden selvittämiseksi tarvitsemansa tiedot. Mikäli takaajalla ei saamiensa tietojen perusteella tai muut seikat huomioon ottaen ole perusteltua syytä kieltäytyä maksusuorituksesta velkojaa kohtaan, takaajan tulee suorittaa velanmaksu. Takaaja saa suorituksensa jälkeen takautumisoikeuden velallista kohtaan. Takaajalla on velkojan kanssa yhtäläinen oikeus saada velalle suoritus velallisen asettamasta vakuudesta.

Takaajan takautumisoikeus voi kohdistua velallisen lisäksi toisiin takaajiin. Takautumisoikeus voi kohdistua toiseen takaajaan tilanteessa, jossa samaa velkaa koskevat takaukset on annettu joko samaan aikaan tai toisiaan edellyttäen eikä takaajien keskinäisestä vastuusta ole sovittu mitään. Jos takaaja on tällaisessa tilanteessa, hänellä on oikeus saada jokaiselta muulta takaajalta takaajien pääluvun mukainen osuus takauksen perusteella suorittamastaan määrästä.

 

Esimerkki:

Velan takaajia on kolme ja he ovat yhdessä taanneet velasta 9 000 euroa. He eivät ole keskenään sopineet mitään siitä, missä suhteessa tulisivat vastaamaan takaisinmaksusta. Näin ollen voimme olettaa, että vastuu menee pääluvun mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koko takaussumma jaetaan takaajien määrällä. Näin jokaisen yksittäisen takaajan vastuuksi muodostuu 3 000 euroa. Jos yksi takaajista olisi jo maksanut velkojille takauksen perusteella koko summan eli 9 000 euroa, hänellä olisi oikeus saada kahdelta muulta takaajalta kummaltakin heidän suhteelliset osuutensa eli 3 000 euroa takaajaa kohden. Takaajalla olisi myös takautumisoikeus, vaikkei hän olisi suorittanut koko summaa. Takautumisoikeus on oman osuuden ylittävältä osalta. Jos takaaja olisi maksanut velasta 4 000 euroa, hänellä olisi 1 000 euron osalta takautumisoikeus.

Jos useammat takaajat ovat antaneet takauksensa eri aikoina ja toisistaan riippumatta eikä takaajien keskinäisestä vastuusta ole muuta sovittu, katsotaan aikaisemman takaussitoumuksen antaneen olevan ensisijaisesti takausvastuussa muihin takaajiin nähden. Tästä johtuen, jos myöhemmin takauksensa antanut on suorittanut takauksen perusteella velkaa, hänellä on oikeus vaatia koko suorittamansa määrä siltä takaajalta, joka on antanut oman takauksensa aiemmin. Sen sijaan aikaisemman takaussitoumuksen antaneella ei ole takautumisoikeuta myöhemmän takauksen antaneeseen nähden.

Takaajan takautumisoikeus alkaa niin velalliseen kuin muihinkin takaajiin nähden silloin, kun takaaja on suorittanut päävelkaa. Takautumisoikeus voi kuitenkin alkaa vasta päävelan erääntymisen jälkeen. Eli jos takaaja on maksanut velkaa ennen sen erääntymistä, hän ei voi vielä vaatia muilta suoritusta takautumisoikeuden perusteella. Hänen tulee odottaa eräpäivään. Takaajalla on oikeus saada viivästyskorkoa takautumissaatavalleen.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Onko muilla takaajilla yleistakaajan lisäksi oikeutta irtisanoa takausta?

Niin kuin yllä jo mainittiinkin, yleistakaajalla on oikeus irtisanoa antamansa takaussitoumus kesken takauksen voimassaoloajan. Irtisanomiselle ei täydy olla mitään erityistä syytä. Muunlaista takausta takaajan ei kuitenkaan ole mahdollista yksipuolisesti irtisanoa. Jos takaus olisi takaajan vapaasti irtisanottavissa, takaus ei toisi velkojalle lainkaan turvaa takaisinmaksulle. Velkoja sen sijaan voi irtisanoa takauksen, sillä hänen etuaanhan takaus suojaa.

2. Kuka kelpaa takaajaksi?

Takaaja voi olla niin luonnollinen henkilö kuin oikeushenkilökin. Tämä tarkoittaa sitä, että takaaja voi olla ihan tavallinen yksityishenkilö, mutta myös yritys, yhdistys tai säätiö. Sille, kuka takaajaksi kelpaa, ei ole asetettu laissa mitään yleisiä ehtoja. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että takaajan voidaan olettaa selviytyvän takaamansa summan maksamisesta. Takaajan maksukyvyn varmistaakseen pankit saattavat edellyttää takaajalta erilaisia asioita. Saattaa olla, että pankki haluaa, ettei takaajalla ole esimerkiksi maksuhäiriömerkintää.

Laissa ei ole asetettu mitään ikärajaa sille, kuka voi toimia takaajana. Periaatteessa takaajana voisi toimia näin ollen yhtä hyvin 15-vuotias kuin 45-vuotias. Käytännössä iällä saattaa kuitenkin olla suurikin merkitys. Pankki todennäköisesti pitää 45-vuotiasta, vakituisesti töissä käyvää aikuista luotettavampana takaajana kuin alaikäistä ilman vakituista tulonlähdettä. Pankin intressinä on kuitenkin turvata oma etunsa eli se, miten pankki saa rahansa varmimmin takaisin.

Koska laina on pankin ja lainanottajan välinen sopimus, on pankilla oikeus määrätä niistä ehdoista, joilla se on valmis tämän sopimuksen tekemään. Tästä johtuen pankkien ehdot saattavat poiketa toisistaan myös sen suhteen, kenet he kelpuuttavat takaajaksi. Tutustuthan juuri sinun pankkisi asettamiin ehtoihin.

3. Mitä jos velallinen kuolee?

Velkojan oikeus takaukseen säilyy, vaikka velallinen kuolisi. Velan maksamisesta sovitaan ensisijaisesti kuolinpesän kanssa. Mikäli kuolinpesän varat eivät riitä kuittaamaan velkaa, velkojalla on edelleen oikeus periä velka takaajalta.

Varoitukset

- Takaaja on vastuussa kolmannen henkilön velasta velkojalle

- Takaajan asema riippuu siitä, millainen takaus on kyseessä

- Takaajan asema ei muutu, vaikka velkoja vaihtuisi

 

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa