Minilex - Lakipuhelin

Ensisijainen takaus

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Ensisijainen eli omavelkainen takaus

Takaus on oikeudellinen kolmikantasuhde, jossa ovat osapuolina velkoja, velallinen sekä takaaja. Ensisijainen takaus eli omavelkainen takaus on määritelty laissa takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta ("takauslaki") takaukseksi, jonka mukaan takaaja vastaa päävelasta niin kuin henkilökohtaisesti vastuussa oleva velallinen. Takaus on sitoumus vastata toisen henkilön velasta.

Takaaja sitoutuu takaussopimuksella suorittamaan velan. Omavelkaisen takaajan henkilökohtainen vastuu tarkoittaa sitä, että heti kun takauksen turvaama velka erääntyy, velkoja pystyy vaatimaan suoritusta suoraan takaajalta. Omavelkaisesta takauksesta on tärkeää huomata, että velkojan saatava omavelkaiselta takaajalta erääntyy samalla kuin päävelkakin, vaikka varsinainen velallinen olisi maksukykyinen.

Miten ensisijainen ja toissijainen takaus eroavat toisistaan?

Ensisijainen takaus eroaa siis toissijaisesta takauksesta siten, että toissijaiselta takaajalta voidaan vaatia suoritusta vasta silloin, kun alkuperäinen velallinen on todettu maksukyvyttömäksi. Ensisijaisessa takauksessa velkoja voi valita, vaatiiko hän suoritusta takaajalta vai alkuperäiseltä velalliselta.

Esimerkki ensisijaisesta takauksesta: henkilö A hankkii itselleen lainaa, jotta hän saisi ostettua kalliin tuotteen. Pankki ei suostu myöntämään lainaa ilman vakuuksia, sillä pankki haluaa varmistua siitä, että henkilö A varmasti on maksukykyinen maksamaan velkansa takaisin. Henkilö A päättää pyytää vanhempaansa B:tä antamaan takauksen. B antaa nimenomaisesti omavelkaisen eli ensisijaisen takauksen. Takaussopimuksessa siis erityisesti todetaan, että kyseessä on ensisijainen takaus. Näin ollen, B vastaa A:n hankkimasta lainasta niin kuin hän vastaisi omastaan. Velkoja (pankki) voi vaatia suoritusta niin A:lta kuin B:lta.

Esimerkki toissijaisesta takauksesta: henkilö A hankkii itselleen lainaa, jotta hän saisi ostettua kalliin tuotteen. Pankki ei suostu myöntämään lainaa ilman vakuuksia, sillä pankki haluaa varmistua siitä, että henkilö A varmasti on maksukykyinen maksamaan velkansa takaisin. Henkilö A päättää pyyttää vanhempaansa B:tä antamaan takauksen. B antaa takauksen, eivätkä he sovi erityisemmin takauksen ehdoista. Näin ollen annettu takaus katsotaan toissijaiseksi takaukseksi. B vastaa A:n hankkimasta lainasta vasta silloin, kun A todetaan maksukyvyttömäksi. Velkoja (pankki) vaatii suoritusta ensisijaisesti alkuperäiseltä velalliselta ja mikäli velkaa ei saada tältä perityksi, voi velkoja periä velkaa toissijaiselta velalliselta, B:lta.

Omavelkainen takaus on takaajan kannalta hyvin riskialtis vakuusjärjestely, sisältää takauslaki säännön takaajien vastuun rajoittamiseksi epäselvissä tilanteissa. Jollei takausta ole annettu omavelkaisena takauksena tai takauksen sisällöstä ole muuta sovittu, takaus katsotaan annetuksi toissijaisena takauksena.

Kyseisestä takauslain pykälästä johtuen takauksen osapuolten tulee takaussitoumuksessa selvästi ilmaista takauksen omavelkaisuus, mikäli heidän tarkoituksenaan on tällaisen vakuusjärjestelyn perustaminen. Omavelkainen takaus on velkojalle hyvin edullinen, joten luonnollisesti velkojat pyrkivät useimmiten saamaan takaussitoumuksen omavelkaisena.

 

Varoitukset

- Jos on epäselvyyttä siitä, onko takaaja sitoutunut ensijaiseen takaukseen, takausta pidetään toissijaisena takauksena

- Ensisijainen takaus on takauksen ankarin muoto

- Ensisijaisen takauksen antajasta tulee samalla tavalla velallinen kuin alkuperäisestä velallisesta

- Velkoja voi periä velan ensisijaisen takauksen antajalta, huolimatta siitä, onko alkuperäisellä velallisella maksukykyä vai ei

 

 

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 7 - 23 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa