- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ottolapsella tarkoitetaan lasta, joka on siirtynyt biologisilta vanhemmilta uusien ottovanhempien vastuulle. Ottolapsesta käytetään vuonna 2012 annetussa adoptiolaissa termiä adoptiolapsi. Vastaavasti ottovanhemmista käytetään adoptiolain mukaan termiä adoptiovanhempi. Adoptiot, jotka on vahvistettu 1.1.1980 alkaen, ovat niin sanottuja vahvoja adoptioita, joissa adoptoitu lapsi on adoptiovanhempiin ja tämän sukuun verrattuna samassa asemassa kuin adoptiovanhemman biologiset lapset. Adoption vahvistamisen täytyy olla aina adoptoitavan lapsen edun mukaista.
Mikä on ottolapsi ja mitä adoptiolla tarkoitetaan?
Vuonna 1925 annetussa ottolapsilaissa käytetään termiä ottolapsi sellaisesta lapsesta, joka on annettu adoptioon. Sen lisäksi henkilöstä, joka adoptoi lapsen, käytetään termiä ottovanhempi. Vuonna 2012 annetussa adoptiolaissa käytetään ottolapsen ja ottovanhemman sijasta termejä adoptiolapsi ja adoptiovanhempi.
Adoptiolla tarkoitetaan lapsen luovuttamista biologisilta vanhemmilta uusien vanhempien, eli adoptiovanhempien, vastuulle. Lapsen adoptointi vahvistetaan tuomioistuimen antamalla päätöksellä, jolloin adoptoitu lapsi tulee adoptiovanhemman suvun jäseneksi ja sen myötä hän saa perimisoikeuden uuteen adoptiovanhempaansa ja tämän sukuun. Perimisoikeuden lisäksi adoptoitu lapsi on uuteen adoptiovanhempaansa nähden samassa asemassa kuin adoptiovanhemman biologiset lapset, esimerkiksi lapsen huollon ja elatuksen osalta. Adoptoidun lapsen suhde biologisiin vanhempiin ja heidän sukuihinsa katkeaa adoptiossa.
Perheen sisäisellä adoptiolla tarkoitetaan sitä, että lapsen sosiaalinen vanhempi adoptoi aviopuolisonsa tai rekisteröidyn parisuhdekumppaninsa lapsen. Sosiaalisella vanhemmuudella tarkoitetaan lapsen ja aikuisen välille syntynyttä vakiintunutta suhdetta, vaikka heidän välillään ei olekaan sukulaisuussuhdetta. Tällainen tilanne voi esimerkiksi syntyä silloin, kun lapsi asuu uusperheessä, jossa vanhemmalla on uusi puoliso. Adoptoitua puolison lasta pidetään aviopuolisoiden yhteisenä lapsena, jos aviopuolison lapsi on adoptoitu avioliiton aikana tai leski adoptoi puolisonsa lapsen puolison kuoleman jälkeen. Pääsääntöisesti perheensisäisen adoption toteuttamiseen tarvitaan aina molempien lapsen biologisten vanhempien suostumus, vaikka toinen vanhemmista olisi toiminut lapsen yksinhuoltajana. Perheensisäisessä adoptiossa lapsen suhde katkeaa ainoastaan erossa olevan vanhemman ja tämän suvun osalta.
Heikko vai vahva adoptio?
Ottolapsisuhteeseen sovellettava laki riippuu siitä, koska ottolapsisuhde on tuomioistuimessa vahvistettu. Ennen vuotta 1980 vahvistettuun ottolapsisuhteeseen sovelletaan vuoden 1925 ottolapsilakia. Vuonna 1925 annetussa ottolapsilaissa on niin sanottu heikon adoption periaate. Heikon adoption periaate tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen päätös lapsen adoptoinnista ei katkaise biologisten vanhempien ja lapsen välistä oikeudellista suhdetta. Adoptiopäätöksen jälkeen ottolapsi sai näin ollen kahdet vanhemmat: ottovanhemmat ja biologiset vanhemmat. Ottolapsella säilyi perimisoikeus biologisiin vanhempiinsa ja tämän sukuun adoptiosta huolimatta. Ottolapsella on lisäksi oikeus periä myös ottovanhempansa, mutta oikeudellinen suhde ei ulotu ottovanhempien sukulaisiin. Vuoden 1925 lain mukaan, jos ottovanhempi oli kykenemätön huolehtimaan ottolapsensa elatuksesta, lapsen biologiset vanhemmat olivat velvollisia osallistumaan lapsen elatukseen. Mikäli ottovanhempi kuoli, saattoi ottolapsen huolto tuomioistuimen ratkaisusta siirtyä takaisin hänen biologisille vanhemmilleen, jos tuomioistuin katsoi lapsen edun sitä vaativan.
Vuoden 1925 ottolapsilakia, ja samalla heikon adoption periaatetta, sovelletaan niihin adoptioihin, jotka ovat vahvistettu vuosien 1925–1979 välillä. Sen sijaan 1.1.1980 ja tämän jälkeen vahvistettuihin adoptioihin sovelletaan niin kutsuttua vahvan adoption periaatetta. Vahvan adoption periaatteen mukaan adoptoitavan lapsen oikeudellinen suhde biologisiin vanhempiinsa katkeaa ja hänestä tulee adoptioperheensä täysivaltainen jäsen. Adoptiolapsi on täten adoptiovanhempaansa ja tämän sukuun nähden täsmälleen samassa asemassa kuin adoptiovanhemman biologinen lapsi.
Ottolapsisuhteeseen sovelletaan pääsääntöisesti sitä lakia, mikä on ollut voimassa ottolapsisuhdetta vahvistettaessa. Ottolapsisuhteen purkamisen osalta tehdään kuitenkin merkittävä poikkeus, sillä uuden vuonna 2012 annetun adoptiolain mukaan vanhoja, eli aikaisempien lakien aikana vahvistettuja adoptioita, ei ole mahdollista purkaa. Lapsen adoptoiminen on täten pysyvä päätös, eikä adoptiota voida purkaa edes adoptiolapsen ja vanhemman niin toivoessa. Adoption purkaa ainoastaan uusi adoptio. Tällä tarkoitetaan sitä, että adoptoitu lapsi adoptoidaan uudelleen.
Vuoden 1925 ottolapsilain nojalla adoptoidun lapsen on ollut mahdollista vahvistaa heikko adoptionsa vahvaksi adoptioksi tuomioistuimeen tehtävällä hakemuksella. Vuonna 1980 ja 1985 annettujen lakien nojalla siirtämistä vahvaksi adoptioksi pystyi ainoastaan hakemaan ottovanhempi. Vahvaan adoptioon siirtymiseen vaadittiin myös yli 12-vuotiaan ottolapsen suostumus. Uusimman vuonna 2012 annetun adoptiolain mukaan siirtymistä heikosta adoptiosta vahvaksi adoptioksi voi hakea ainoastaan adoptiolapsi. Mikäli heikon adoption siirtämistä vahvaksi adoptioksi ei ole haettu, sovelletaan ennen vuotta 1980 vahvistettuihin adoptioihin pääsääntöisesti vuoden 1925 ottolapsilain säännöksiä, jolloin ottolapsen perimisoikeus poikkeaa myöhemmin lakien nojalla adoptoiduista lapsista.
Mitkä ovat adoption vahvistamisen edellytykset?
Adoptiolain mukaan alaikäisen lapsen adoption tulee olla aina lapsen edun mukaista. Lisäksi on oltava selvitys siitä, että lapsi tulee saamaan adoptiovanhemman luona hyvää hoitoa ja kasvatusta. Säännöksen tarkoituksena on turvata mahdollisimman hyvä ja turvallinen kasvuympäristö adoptoitavalle lapselle, sillä adoptoitavalla lapsella on taustallaan usein erilaisia menetyksiä ja asuinpaikan muutoksia. Näin ollen adoptiolain mukaan kaikissa alaikäisen lapsen adoptioon liittyvissä toimenpiteissä ja päätöksissä on huomioitava ensisijaisesti lapsen etu.
Adoptioneuvonta on adoptiolain mukaan pakollista kaikissa alaikäisiä koskevissa adoptioissa. Neuvontaa hoitavat hyvinvointialueet sekä adoptiotoimistot, jotka ovat saaneet Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston luvan harjoittaa adoptioneuvontaa (adoptioneuvonnan antajat). Jos adoptioneuvontaa antaa adoptiotoimisto, sen on hankittava lausunto lapsen ja hakijoiden olosuhteista siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella heidän kotikuntansa sijaitsee. Adoptioneuvonnassa tutkitaan, onko adoptiolla adoptiolain määrittelemät edellytykset. Sen lisäksi adoptioneuvonnassa annetaan tietoa adoptiosta, adoptioprosessin kulusta ja adoptiovanhemmuuden edellytyksistä. Lapsen vanhemman, joka aikoo antaa alaikäisen lapsensa adoptiolapseksi, ja henkilön, joka aikoo adoptoida alaikäisen lapsen, on pyydettävä adoptioneuvonnan järjestämistä joko luvan saaneelta hyvinvointialueelta tai adoptiotoimistolta. 'Hyvinvointialueet'- termiä sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.
Molempien vanhempien suostumus tarvitaan aina, kun kyse on alaikäisen lapsen antamisesta adoptioon. Vain poikkeuksellisessa tilanteessa ja erittäin painavista syistä adoptio on mahdollista vahvistaa ilman vanhemman suostumusta, mikäli lapsen etu sitä vahvasti vaatii. Poikkeustilanteita ovat esimerkiksi vanhemman sairaus, jonka vuoksi hän ei kykene ilmaisemaan tahtoaan, tai tilanne, jossa vanhemman olinpaikkaa ei tiedetä. Mikäli adoptoitava lapsi on yli 12-vuotias, tarvitaan lapselta itseltään kirjallinen suostumus adoptioon. Jos adoptoitava lapsi on alle 12-vuotias, häntä on kuultava ja hänen mielipiteensä ja toivomuksensa on selvitettävä lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen toivomusten ja mielipiteen sekä muiden yhtedenpitoa koskevan asian ratkaisemiseen vaikuttavien olosuhteiden selvittämiseksi tuomioistuimen on tarvittaessa hankittava selvitys niiltä hyvinvointialueilta, joiden aluella lapsen, hänen aikaisemman vanhempansa ja adoptiovanhemman kotikunta sijaistee. Jos tällaisella henkilöllä ei ole kotikuntaa Suomessa, selvitys on hankittava niiltä hyvinvointialueilta, jonka alueella henkilö oleskelee.
Kaikenlaisten taloudellisten adoptiota koskevien etuuksien suorittaminen on lähtökohtaisesti adoptiolain mukaan kielletty. Tämä kielto koskee kaikkia taloudellisia suorituksia lapsen biologisten vanhempien ja adoptiovanhempien välillä, sekä sellaisia suorituksia, joissa biologiset tai adoptiovanhemmat siirtävät varoja lapsen omiin nimiin. Tuomioistuin ei saa vahvistaa adoptiota, jos adoptioon on liittynyt taloudellista suoritusta tai sellaista on luvattu myöhemmin maksaa.
Kotimainen adoptio edellyttää pääasiallisesti adoptiolupaa. Adoptioluvan myöntää adoptiolautakunta . Lupaa ei kuitenkaan tarvita, mikäli adoptiolapsen hakijalla on asuinpaikka Suomessa ja hän aikoo adoptoida aviopuolisonsa lapsen avioliiton aikana tai puolison kuoleman jälkeen. Adoptiolupaa ei tarvita myöskään silloin, kun hakijalla on asuinpaikka Suomessa ja hän aikoo adoptoida lapsen, joka on ollut vakituisesti hakijan kasvatettavana ja hoidettavana, ja kyseinen lapsi on tullut hakijan luokse muussa kuin adoptiotarkoituksessa.
Adoptio vahvistetaan, kun tuomioistuimelle on tehty kirjallinen hakemus adoption vahvistamisesta. Hakemuksen liitteeksi on laitettava tarpeellinen selvitys adoption lainmukaisista edellytyksistä. Jos selvityksestä voidaan havaita, että lapsi tulee saamaan hyvää hoitoa ja kasvatusta perheessä, ja että adoptio on lapsen edun mukaista, voidaan alaikäisen adoptoitavan lapsen adoptio vahvistaa. Hakemus käsitellään kiireellisenä kaikissa oikeusasteissa.
Myös lapsen kansainvälisessä adoptiossa edellytetään pääsääntöisesti adoptiolupaa. Suomessa asuvalle henkilölle voidaan myöntää adoptiolupa ulkomaisen lapsen adoptoimiseen, mikäli luvan hakijalle on annettu adoptioneuvontaa, adoption edellytykset täyttyvät ja hakija saa kansainvälistä adoptiopalvelua.Kansainvälistä adoptiopalvelua ja -neuvontaa saavat antaa ne hyvinvointialueet ja muut yhteisöt, jotka ovat saaneet adoptiolautakunna luvan tähän (palvelunantajat). Luvan myöntää adoptiolautakunta. Adoptioluvan lisäksi kansainvälisessä adoptiossa hakijan tulee täyttää adoptoitavan lapsen lähtömaan asettamat vaatimukset. Lapsen lähtömaan tuomioistuin vahvistaa kansainvälisen adoption ja se on ilman erillistä vahvistusta Suomessa pätevä, mikäli adoptioon on Suomessa myönnetty adoptiolupa. Kansainvälinen adoptio on myös ilman erillistä vahvistusta Suomessa pätevä, jos adoptio on vahvistettu Haagin sopimuksen kuuluvassa valtiossa ja se on kyseisessä maassa varmennettu sopimuksen mukaisesti.
Adoptiovanhemman edellytykset
Adoptoitava lapsi voi saada adoptiolain mukaan joko yhden tai kaksi adoptiovanhempaa. Pääsääntöisesti avioparien tulee adoptoida lapsi yhdessä eikä toinen aviopuolisoista voi adoptoida lasta yksinään. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin tilanne, jossa puoliso adoptoi aviopuolisonsa lapsen tai oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu adoptioon. Avoparit tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävät parit eivät kuitenkaan voi adoptoida lasta yhdessä, ellei kyse ole perheen sisäisestä adoptiosta. Perheen sisäisessä adoptiossa avopuoliso, aviopuoliso tai rekisteröity parisuhdekumppani voi adoptoida puolisonsa lapsen.
Adoptiolain mukaan adoptiolapsen hakijalta edellytetään vähintään 25 vuoden ikää. Jos adoptoitavaksi haettu lapsi on alaikäinen, ei hakija saa olla täyttänyt 50 vuotta. Adoptiolapsen hakijan ja adoptoitavan alaikäisen lapsen ikäero tulee olla vähintään 18 vuotta, mutta enintään 45 vuotta. Tästä ikärajasta voidaan poiketa vain perustellusta syystä. Edellä mainitut ikärajat eivät kuitenkaan koske perheen sisäistä adoptiota. Adoptiolain mukaan perheen sisäinen adoptio voidaan vahvistaa, mikäli adoption hakija on täyttänyt 18 vuotta ja adoptoitava lapsi on aviopuolison lapsi. Lisäksi adoptio voidaan vahvistaa, jos hakijan ja adoptoitavan välille on muodostunut lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava suhde ja lapsen adoptointi on muuten lapsen edun kannalta perusteltua.
Yhteenveto
- Ottolapsella tarkoitetaan lasta, joka on siirtynyt biologisilta vanhemmilta uusien ottovanhempien vastuulle. Ottolapsesta käytetään vuonna 2012 annetussa adoptiolaissa termiä adoptiolapsi.
- Adoptiot, jotka on vahvistettu 1.1.1980 alkaen, ovat niin sanottuja vahvoja adoptioita, joissa adoptoitu lapsi on adoptiovanhempiin ja tämän sukuun verrattuna samassa asemassa kuin adoptiovanhemman biologiset lapset.
- Ennen vuotta 1980 vahvistettuun ottolapsisuhteeseen sovelletaan vuoden 1925 ottolapsilakia, jossa puhutaan niin sanotusta 'heikon adoption periaattesta'
- Adoption täytyy aina olla lapsen edun mukaista
- Adoptioneuvonta on adoptiolain mukaan pakollista kaikissa alaikäisiä koskevissa adoptioissa.
- Molempien vanhempien suostumus tarvitaan aina, kun kyse on alaikäisen lapsen antamisesta adoptioon ja jos lapsi on yli 12-vuotias, tarvitaan lapselta itseltään kirjallinen suostumus adoptioon
- Pääsääntöisesti avioparien tulee adoptoida lapsi yhdessä eikä toinen aviopuolisoista voi adoptoida lasta yksinään.
- Adoptiolain mukaan adoption hakijalta edellytetään vähintään 25 vuoden ikää, mutta enintään 45 vuoden ikää, lukuunottamatta poikkeustilanteita.
Summary in English
- There are two different terms for adoptions in finland, depending if the adoption is done pre 2012 or later.
- Adoptions that have been confirmed since 1.1.19890 are so-called strong adoptions, in which the adopted child is in same position compared to the adoptive parent's biological children and family.
- If the adoption is done before 1980, then the so called 'weak application principle' was aplied to the adoptio relationship, which is governed by the 1925 Foster Child law.
- According to the adoption law, adoption counselling is mandatory for all adoptions involving minors
- The consent of both parents is always required when it comes to giving a minor child up for adoption, and if the child is over 12, written consent from the child themselves is also required.
- As a general rule, married couples should adopt a child together, and one spouse cannot adopt a child alone.
- According to the adoption law, the adoptive parent must be atleast 25 years old but no more than 45 years old, except in exeptional situations.
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Mitä tarkoittaa aikuisadoptio?
Aikuisadoptiolla tarkoitetaan täysi-ikäisen henkilön adoptoimista. Aikuisadoptio voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun lapsi on ollut alaikäisenä sijoitettuna yksityiseen perheeseen, jossa hän on kasvanut ja hänelle on muodostunut läheiset välit sijaisvanhempiinsa, mutta hänen biologiset vanhempansa eivät ole antaneet suostumusta lapsen adoptoimiseen. Aikuisadoptiolla on tiukat kriteerit: aikuisadoptio on mahdollista vain silloin, kun on luotettavasti selvitetty, että adoptoitava henkilö on ollut adoptiohakijan hoidettavana ja kasvatettavana alaikäisenä, ja että heidän välilleen on muodostunut alaikäisenä lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde.
Aiheesta muualla:
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Heikosta adoptiosta voi siirtyä vahvaan adoptioon hakemuksella, jonka vain ottolapsi voi tehdä
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa