- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaamisoikeus ja tapaamisten määrä
Ei ole olemassa yleistä sääntöä tai ohjetta siitä, kuinka usein tapaamisoikeuden nojalla lasta tulisi tavata. Käytäntöön on muodostunut joitakin tyypillisiä tapaamisoikeuden toteuttamisen muotoja, kuten se, että lapsi on etävanhemman luona joka toinen viikonloppu. Myös vuoroasuminen on monella käytössä. Tapaamisoikeuden osalta asianosaisille on jätetty kuitenkin vapaat kädet sopia juuri heidän tilanteessaan parhaiten toimivasta ratkaisusta.
Tapaamisoikeus on ennen kaikkea lapsen oikeus, minkä vuoksi tapaamisoikeudessa tärkeintä on se, että tapaamiset tapahtuvat lapsen edun mukaisesti. Jossain tilanteessa lapsen edun mukaista voi olla mahdollisimman usein toistuvat tapaamiset, toisessa tilanteessa taas lapsen etu voi edellyttää harvempia tapaamisia. Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Molemmilla vanhemmilla on velvollisuus osaltaan myötävaikuttaa tämän tavoitteen ja oikeuden toteutumiseen. Tapaamiskertoja ja -välejä pohtiessa on hyvä miettiä, minkälainen järjestely turvaisi näiden tavoitteiden toteutumisen parhaiten.
Tyypillisimmät tapaamiskäytännöt
Vaikka tapaamisista on mahdollista sopia täysin yksilöllisesti, on käytännössä kuitenkin muotoutunut tyypillisiä järjestelyitä, jotka monet ovat kokeneet toimiviksi. Yksi näistä on se, että etävanhempi eli se vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, näkee lasta viikonloppuisin. Lapsi voi nähdä etävanhempaansa esimerkiksi perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan saakka parillisten viikkojen viikonloppuina. Tämän lisänä voi olla arkitapaamisia. Lapsi voi esimerkiksi oleskella etävanhemman luona keskiviikkona sen jälkeen, kun koulu päättyy ja olla siihen asti, kunnes torstaiaamuna koulu jälleen alkaa.
Myös lomista ja pyhistä on hyvä ottaa maininta tapaamisoikeutta koskevaan sopimukseen. Tyypillisesti kesälomista sovitaan niin, että lapsi on kesällä neljä viikkoa yhdessä tai kahdessa jaksossa etävanhempansa luona. Koulujen muut lomakaudet, kuten talvi- ja hiihtolomat puolestaan usein jaetaan vanhempien kesken niin, että lapsi on viettää joka toisen hiihtoloman lähivanhempansa eli sen vanhemman kanssa, jonka luona hän vakituisesti asuu, ja joka toisen etävanhempansa kanssa. Lähivanhempi voi esimerkiksi viettää hiihtoloman lapsen kanssa parillisina vuosina, ja etävanhempi parittomina. Yleensä lapsi ei kuitenkaan vietä samana vuonna kaikkia lomia saman vanhemman kanssa, vaan lomat jaetaan tasaisesti. Etävanhempi voi esimerkiksi olla lapsen kanssa syysloman, lähivanhempi puolestaan hiihtoloman. Vastaavasti lapsi voi olla etävanhemman luona joulun ja lähivanhemman luona juhannuksen ajan. Äitien- ja isänpäivät sen sijaan on yleensä tarkoituksenmukaista järjestää niin, että lapsi on joka vuosi äitienpäivänä äitinsä kanssa ja isänpäivänä vastaavasti isänsä kanssa.
Tapaamisoikeus on mahdollista toteuttaa myös hyvin laajasti vuoroasumisen muodossa. Vuoroasumistilanteessa lapsi käytännössä asuu toisen vanhempansa luona puolet ajasta ja puolet ajasta taas toisen vanhempansa luona. Vaihto kotien välillä voi tapahtua esimerkiksi muutaman päivän välein, viikoittain tai vuorokuukausin. Vain toinen kodeista on kuitenkin mahdollista ilmoittaa lapsen viralliseksi asuinpaikaksi.
Mistä tietää, mikä olisi paras käytäntö tapaamisoikeuden suhteen?
Koska tapaamisten suhteen asianosaisille on annettu vapaat kädet solmia juuri oman tilanteen kannalta paras mahdollinen sopimus, kannattaakin tapaamisista sopiessa ottaa huomioon oma tilanne ja sen erityispiirteet. Vaikka monet sopivatkin hyvin samankaltaisista järjestelyistä, on hyvä pitää mielessä se, että omasta sopimuksesta on mahdollista tehdä hyvinkin omanlainen. Se, mikä toisen tilanteeseen sopii parhaiten, ei välttämättä sovi yhtä hyvin muille. Koska tapaamisoikeus on lapsen oikeus, tärkeintä tapaamisten järjestelemisessä on se, että tapaamiset toteutetaan lapsen edun mukaisesti.
Siihen, kuinka usein tapaamisia tulisi olla ja millaisia niiden olisi hyvä olla, vaikuttavat monet tekijät. Pienen lapsen edun mukaiset tapaamiset voivat olla hyvinkin erilaisia kuin vanhemman lapsen. Myös vanhempien kotien välinen välimatka vaikuttaa siihen, kuinka usein tapaamisia on mahdollista järjestää. Tämän lisäksi lapsen ja vanhempien henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat osaltaan siihen, minkälainen järjestely olisi eniten lapsen edun mukainen. Elämäntilanteella, vanhempien töillä ja lapsen koululla sekä harrastuksissa on myös roolinsa siinä, miten tapaamiset järjestyvät. Lapsen toivomukset ja mielipide olisi hyvä ottaa huomioon, jos se vain on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.
Ei siis ole yhtä oikeaa tapaa sille, kuinka usein lasta tulisi tavata ja millaisia tapaamisten tulisi olla. Tärkeintä on se, että tapaamiset toteutetaan niin, että ne ovat lapsen edun mukaisia ja vanhempien on mahdollista sitoutua järjestelyn noudattamiseen. Järjestely on hyvä silloin, kun se on toimiva kaikkien osapuolten kannalta.
Onko lasta pakko tavata?
Vaikka tapaamisoikeuden tehtävänä on turvata lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa, ei laki kuitenkaan aseta vanhemmalle velvollisuutta tavata lasta. Vaikka tapaamisoikeudesta olisi tehty vahvistettu sopimus taikka asiasta olisi annettu tuomioistuimen päätös, ei etävanhempaa voida näistä huolimatta velvoittaa tapaamaan lasta.
Mikäli se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, menettelyllään estäisi tapaamiset, hänet on mahdollista velvoittaa toimimaan tapaamisten suhteen sovitulla tavalla. Vanhempaa kohtaan on lain mukaan mahdollista asettaa uhkasakko sopimuksen noudattamista varten. Uhkasakkoa ei kuitenkaan ole mahdollista asettaa etävanhemmalle. Tämän on korkein oikeus linjannut ratkaisussaan KKO 1991:36. Kyseisessä tapauksessa etävanhempi B oli jatkuvasti jättänyt noudattamatta tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä. B oli muun muassa noutanut lapset tunteja sovittua kellonaikaa aikaisemmin sekä palauttanut lapset kesäloman vietosta vuorokauden sovittua myöhemmin. Lisäksi hän oli jättänyt lapset kokonaan noutamatta, vaikka noudosta oli sovittu. Lähivanhempi A vaati, että B:lle asetettaisiin uhkasakko tuomioistuimen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen noudattamiseksi. Korkein oikeus kuitenkin totesi, ettei laista löydy sellaisia säännöksiä, joiden nojalla voitaisiin asettaa pakkokeinoja etävanhempaa kohtaan tavoitteena saada tämä noudattamaan sovittuja järjestelyitä. Näin ollen uhkasakkoa ei asetettu etävanhemmalle eli B:lle.
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Onko lapsella velvollisuus tavata etävanhempaa?
Tapaamisoikeudella pyritään turvaamaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Tapaamisoikeus on kuitenkin nimensä mukaisesti oikeus eikä velvollisuus. Näin ollen tapaamisoikeus antaa mahdollisuuden lapselle yhteydenpitoon etävanhemman kanssa ja tapaamisoikeutta koskevat lain säännökset pyrkivät turvaamaan tämän oikeuden toteutumista, mutta tarkoituksena ei ole asettaa lapselle velvollisuutta tavata etävanhempaansa.
2. Voiko tapaamisia koskevaa sopimusta muuttaa myöhemmin?
Tapaamisoikeutta ja tapaamisia koskevaa sopimusta on mahdollista myöhemminkin muuttaa. Muutos voi olla paikallaan etenkin silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi siitä, mitä ne olivat sopimuksentekohetkellä. Elämäntilanteet muuttuvat ja lapset tulevat vanhemmiksi. Tämä voi mahdollistaa tai edellyttää uusia järjestelyitä.
3. Miten tapaamisista sovitaan?
Vanhempien on mahdollista sopia lapsen ja etävanhemman tapaamisista keskenään kirjallisesti. Jos vanhemmat ovat yksimielisiä sopimuksen sisällöstä, kunnan sosiaalilautakunta tai muu sosiaalihuollosta vastaava toimielin voi vahvistaa sopimuksen.
4. Mitä, jos tapaamisista ei päästä yksimielisyyteen?
Mikäli sopimuksen tekeminen aiheuttaa erimielisyyksiä, sopimuksesta voidaan yrittää päästä sopuun kunnallisessa perheasioiden sovittelussa. Mikäli tämäkään ei auta, on asia mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa