Lapsen huoltajia ovat yleensä lapsen vanhemmat. Vanhemmat voivat sopia hoitavansa lapsen huollon yhdessä tai toinen vanhemmista voi ryhtyä lapsen yksinhuoltajaksi. Lapsi voi asua vanhempien luona esimerkiksi vuoroviikoin tai tavata toista vanhempaansa vain kerran kuussa. Tapaamisoikeudella tarkoitetaan lapsen oikeutta tavata sitä vanhempaa, kenen luona hän ei pääsääntöisesti asu. Lapsen huoltajuus ei suoraan määrää tapaamisoikeuden laajuutta, vaan vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeuden laajuudesta.

Lapsen huolto ja huoltajuus

Lapsen huoltajia ovat joko lapsen vanhemmat tai ne henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Lapsen huolto päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta.

Lapsen vanhemmat voivat sopia lapsen huollosta. Vanhemmat voivat hoitaa lapsen huollon esimerkiksi yhdessä tai huolto voidaan uskoa yksin toiselle vanhemmalle. Vanhemmat voivat sopia myös esimerkiksi siitä, että lapsi asuu vain toisen vanhempansa luona.

Huoltajien tehtävänä on:

• turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi.
• päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista ja muista henkilökohtaisista asioista (esim. lapsen päivähoitopaikasta ja varhaiskasvatuksesta päättäminen).
• keskustella lapsen kanssa ennen kuin huoltaja päättää lasta koskevista henkilökohtaisista asioista, jos se on lapsen ikään, kehitystasoon ja asian laatuun nähden mahdollista.
• ottaa huomioon lapsen mielipiteet ja toivomukset ennen päätösten tekemistä.
• kertoa lapselle häntä koskevista päätöksistä ja muista hänen elämäänsä vaikuttavista asioista lapsen ikään ja kehitystasoon nähden sopivalla tavalla.
• edustaa lasta tätä koskevissa asioissa.

Satunnaisista tai kertaluonteisista harrastuksista lapsi voi yleensä päättää itse. Sen sijaan, kun kyseessä on säännöllinen ja sitoutumista vaativa harrastus, tekee päätöksen lapsen huoltajat.

Huoltajien tulee lähtökohtaisesti tehdä lasta koskevat päätökset yhdessä. Kaikissa tilanteissa päätöksiä ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä yhdessä. Jos päätös täytyy tehdä kiireellisesti ja toinen vanhemmista on esimerkiksi matkoilla tai sairaana, voi toinen vanhemmista tehdä päätöksen yksin.

Lapsen vanhemman tulee ilmoittaa toiselle vanhemmalle muuttoaikeistaan, jos muutto vaikuttaa lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Muutosta ei tarvitse ilmoittaa silloin, kun se ei vaikuta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Ilmoitusta ei tarvitse siis tehdä esimerkiksi silloin, kun vanhempi muuttaa nykyisen asuinpaikkansa lähettyville, eikä muutos vaikuta huoltoon tai tapaamisoikeuteen. Tietysti myös tällaisesta muutosta on hyvä ilmoittaa toiselle vanhemmalle, vaikkei laki tähän pakotakkaan. Muutosta täytyy ilmoittaa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa muuton seurauksena lapsen päiväkoti tai koulu muuttuu.

Muutosta tulee ilmoittaa hyvissä ajoin, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua muuttoa. Ilmoitusvelvollisuudella pyritään siihen, ettei lapsi joutuisi vanhempien väliseksi viestinviejäksi, vaan vanhemmat kävisivät etukäteen keskustelua toistensa kanssa. Muutosta ei tarvitse ilmoittaa, jos ilmoittaminen vaarantaisi lapsen tai muuttoa suunnittelevan vanhemman hengen, terveyden tai vapauden. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun toinen vanhempi on toistuvasti uhkaillut lasta tai vanhempaa väkivallalla.

Huoltaja voi olla myös esteellinen edustamaan lastaan. Huoltaja ei saa edustaa lasta esimerkiksi sellaisessa asiassa, jossa hän on itse vastapuolena. Huoltaja ei saa edustaa lastaan myöskään silloin, kun huoltajan ja lapsen edut ovat muista syistä ristiriidassa keskenään. Mikäli huoltaja on esteellinen edustamaan lastaan, voidaan lapselle määrätä edunvalvoja lapsen edustamista varten.

Lapsen huollon tarkoituksena on:

• turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti.
• turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.
• turvata myös muut lapselle tärkeät ihmissuhteet.

Vanhempien erotessa on tärkeää, että lapsi säilyttää läheiset ihmissuhteet molempiin vanhempiinsa sekä myös muihin lapselle tärkeisiin henkilöihin. Tällaisia läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi sisarukset ja isovanhemmat. Lapselle tulee turvata myös muut ihmissuhteet, jotka ovat tosiasiallisesti muodostuneet lapselle erityisen läheisiksi ja merkityksellisiksi. Lapselle on voinut muodostua erityinen side esimerkiksi sellaiseen henkilöön, joka on vanhemman ohella huolehtinut lapsen kasvatuksesta.

Ihmissuhteiden tärkeyttä tulee arvioida nimenomaan lapsen näkökulmasta. Varsinkin kun lapsi on vanhempi, voi hän jo itse kertoa, mitä ihmissuhteita hän pitää tärkeänä itselleen. Kuitenkin lapsen etu voi vaatia, että lapsi ja hänelle tärkeä henkilö eivät tapaa toisiaan. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun lapselle läheinen henkilö on syyllistynyt lapseen kohdistuneeseen väkivaltaan tai seksuaaliseen väkivaltaan.

Lapsen huoltoon kuuluu:

• Hyvän hoidon ja kasvatuksen turvaaminen lapselle.
• Lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellisen valvonnan ja huolenpidon turvaaminen.
• Turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön antaminen lapselle.
• Lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen antaminen lapselle.
• Lapsen suojelu kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
• Lapsen kasvattaminen antaen hänelle ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä.
• Lapsen itsenäistymisen ja kasvamisen tukeminen ja edistäminen.

Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muutoinkaan loukkaavasti. Lasta tulee suojella myös puolisoiden väliseltä väkivallalta, vaikka väkivalta ei suoranaisesti kohdistuisi lapseen. Lasta tulee suojella fyysisen väkivallan lisäksi myös henkiseltä väkivallalta. Henkinen väkivalta voi välittyä lapselle myös vanhempien välisestä suhteesta. Henkisenä väkivaltana voidaan pitää esimerkiksi vieraannuttamista. Vieraannuttamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa vanhempi vaikeuttaa omalla käytöksellään lapsen ja hänen toisen vanhempansa välistä suhdetta. Henkiseksi väkivallaksi voidaan katsoa myös tapaamisoikeuden käyttämättä jättäminen.

Tapaamisoikeus

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata myös etävanhempaansa. Tapaamisoikeuden tavoitteena on nimenomaan turvata lapsen oikeus rakentaa ja säilyttää läheinen ja positiivinen oikeus myös etävanhempaan. Lapsi saa siis tavata etävanhempaansa, viettää hänen kanssaan aikaan ja olla häneen yhteydessä. Lapsen huoltajuus ei määrää suoraan tapaamisoikeuden laajuutta, vaan vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeuden laajuudesta.

Tapaamisoikeus voidaan toteuttaa myös muilla yhteydenpitokeinoilla kuten puhelimitse tai videopuheluiden välityksellä. Yleensä tällaista muuta yhteydenpitoa sovitaan varsinaisen tapaamisen ohelle. Vain poikkeustilanteissa tapaamisoikeus voi koostua pelkästään muunlaisesta, kuin samassa tilassa tapahtuvasta tapaamisesta.

Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

Lapsen vanhemmat voivat yhdessä sopia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Vanhemmat voivat sopia, että:

• he hoitavat lapsen huollon yhdessä tai huolto voidaan uskoa yksin toiselle vanhemmalle.
• vanhemmalla, joka ei ole lapsen huoltaja, on sama oikeus kuin huoltajalla saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja muun muassa viranomaisilta.
• lapsi asuu toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä.
• lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona (vuoroasuminen).

Kyseessä katsotaan olevan vuoroasuminen, kun lapsi viettää vähintään 40 % ajasta toisen vanhempansa luona. Vuoroasumisessa lapsen tulee siis asua ainakin lähes yhtä paljon kummankin vanhempansa luona. Jos lapsi on toisen vanhemman luona tätä vähemmän, on kyse yleensä tapaamisoikeudesta. On kuitenkin mahdollista sopia, että lapsi asuu toisen vanhemman luona, mutta tapaamisoikeuden nojalla viettää 50 % ajasta toisen vanhemman luona.

Vanhemmat voivat sopia myös muun henkilön kanssa, että:

• lapsen huolto uskotaan vanhemman tai vanhempien ohella kyseiselle henkilölle.
• kyseisellä henkilöllä on sama oikeus kuin huoltajalla saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja muun muassa viranomaisilta.
• lapsi asuu kyseisen henkilön luona.
• lapsi asuu vuorotellen vanhempansa tai vanhempiensa ja kyseisen henkilön luona.

Jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, voivat he keskenään sopia tehtävien jakamisesta. Huoltajat voivat sopia esimerkiksi, että toinen vanhemmista päättää yksin lapsen päivähoidosta, mutta muut asiat sovitaan yhdessä.

Vanhemmat voivat siis sopia myös lapsen tapaamisoikeudesta. Vanhemmat voivat sopia, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Jos lapsella on vain yksi vanhempi, voi sopimuksen tapaamisoikeudesta tehdä myös sen henkilön kanssa, joka on vanhemman ohella lapsen huoltaja. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa myös lapsen ja muun hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Lapselle erityisen läheisenä henkilönä pidetään sellaista ihmistä, kenen kanssa lapsella on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Tällainen suhde voi olla muodostunut esimerkiksi samassa taloudessa asuneen isovanhemman tai vanhemman entisen puolison kanssa.

Sopimuksesta tulee ilmetä tapaamisen ja luonapidon tarkemmat ehdot, eli tapaamisen ja luonapidon yksityiskohdat. Kun vanhemmat sopivat lapsen vuoroasumisesta, tulee sopimuksessa määritellä esimerkiksi se, kuinka usein lapsen asuminen muuttuu vanhempien välillä ja miten lomat ja juhlapyhät hoidetaan. Lapsi voi siirtyä vanhempien välillä esimerkiksi vuoroviikoin tai vuorokuukausittain. Vuoroasumista koskevaan sopimukseen täytyy kirjata myös lapsen virallinen asuinpaikka. Vaikka lapsi tosiasiallisesti asuisi yhtä paljon kummankin vanhempansa luona, eri paikkakunnilla, voi lapsella olla vain yksi kotikunta.

Tarvittaessa voidaan sopia, miten kuljetukset ja matkakulut jaetaan osapuolten kesken. Vanhemmat voivat sopia esimerkiksi, että toinen vanhemmista kuljettaa lapsen vanhemman luokse ja toinen hakee hänet pois. Vanhemman lapsen kohdalla voidaan myös sopia bussimaksujen suorittamisesta. Koska molempien vanhempien täytyy edesauttaa tapaamisoikeuden toteutumista, tulee matkakulut jakaa mahdollisimman tasaisesti. Kuitenkin jos toisella vanhemmista on esimerkiksi paremmat mahdollisuudet lapsen kuljettamiseen, voidaan tämä ottaa huomioon kuljetuksista sovittaessa. Sopimuksen ehtojen tulee olla tarpeeksi yksityiskohtaisia, jotta sopimus olisi täytäntöönpanokelpoinen.

Jos lapsen lähivanhempi ei sopimuksen mukaisesti edesauta toisen vanhemman tapaamisoikeutta, voi etävanhempi vaatia, että lapsen kanssa asuva vanhempi velvoitetaan sakon uhalla täyttämään myötävaikutusvelvollisuutensa. Lähivanhempi voi esimerkiksi tarkoituksella jättää ostamatta lapselle matkaliput toisen vanhemman luokse. Jos etävanhempi ei myötävaikuta tapaamisoikeuden toteutumiseen, ei häntä vastaan voi hakea pakkotäytäntöönpanoa. Voi olla, että etävanhempi ei esimerkiksi nouda lasta sovitusti luokseen.

Sopimuksen vahvistaminen

Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tehtävä kirjallisesti. Sopimus tulee esittää sille hyvinvointialueelle tai muulle sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jossa lapsella on asuinpaikka. Hyvinvointialueen täytyy vahvistaa sopimus.

Kun hyvinvointialue harkitsee sopimuksen vahvistamista, tulee heidän ottaa huomioon lapsen etu. Myös lapsen toiveet ja mielipide on huomioitava sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lähtökohtana on, että vanhemmat ennen sopimuksen tekemistä keskustelevat lapsen kanssa ja tiedustelevat lapsen mielipidettä asiaan. Lastenvalvojan tulee kysyä vanhemmilta ovatko he keskustelleet lapsen kanssa ja mitä mieltä lapsi on aiheesta ollut.

Tietyissä tilanteissa lastenvalvojan tai muun henkilön, joka sopimuksen vahvistamista valmistelee, tulee keskustella henkilökohtaisesti lapsen kanssa. Henkilökohtainen keskustelu lapsen kanssa voidaan käydä, jos se on tarpeen lapsen toiveiden ja mielipiteiden selvittämiseksi. Joskus lapsen kanssa täytyy keskustella henkilökohtaisesti myös siksi, että vanhemmat eivät halua käydä kyseistä keskustelua lapsen kanssa tai he antavat ristiriitaista tietoa lapsen mielipiteistä.

Lapsen mielipide tulee selvittää hienovaraisesti huomioiden lapsen kehitystaso. Lapsen mielipiteen selvittämisestä ei saa aiheutua haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa väliselle suhteelle. Lapselle täytyy kertoa syy siihen, miksi hänen mielipidettään kysellään ja millainen menettely mielipiteen selvittämiseen liittyy.

Sopimusta ei saa vahvistaa, jos kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole lapsen huoltaja. Sopimusta ei saa vahvistaa myöskään, jos siihen ei ole saatu suostumusta:

1. siltä, joka on vanhemman tai vanhempien ohella lapsen huoltaja (: oheishuoltaja)
2. siltä, jolle on vahvistettu oikeus saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja, jos sopimuksella puututaan tähän oikeuteen (esim. sopimuksella poistetaan tai muutetaan henkilön tietojensaantioikeutta).
3. sellaiselta läheiseltä henkilöltä, johon lapselle on vahvistettu tapaamisoikeus, jos nyt solmittava sopimus vaikuttaa vahvistetun tapaamisoikeuden toteutumiseen (esim. läheisen henkilön tapaamisoikeus muuttuu tai poistuu).

Kun hyvinvointialue on vahvistanut sopimuksen, on se voimassa ja se voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen lainvoimainen päätös.

Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

Tuomioistuin voi päättää, että:

1. lapsen huolto uskotaan yhteisesti molemmille vanhemmille tai vain toiselle vanhemmalle,
2. lapsen huolto uskotaan vanhemman tai vanhempien ohella tai sijasta, jollekin muulle henkilölle,
3. vanhemmalla, joka ei ole lapsen huoltaja tai muulla henkilöllä, on huoltajan kanssa samanlainen oikeus saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja esimerkiksi viranomaisilta.

Tuomioistuin voi päättää myös, että:

1. lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä,
2. lapsen tulee asua huoltajansa luona,
3. lapsen tulee asua vuorotellen kummankin vanhempansa luona,
4. lapsen tulee asua vuorotellen vanhempiensa ja huoltajansa luona tai
5. lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. (: tapaamisoikeus)

Tarvittaessa siis myös tuomioistuin voi päättää lapsen tapaamisoikeudesta. Jos on tarpeen, voi tuomioistuin antaa määräyksiä myös muista huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä huoltajien keskinäisestä tehtävien jaosta.

Kun tuomioistuin päättää lapsen vuoroasumisesta tai tapaamisoikeudesta, on tuomioistuimen annettava siihen liittyvät tarkemmat määräykset. Tarkemmat määräykset voivat koskea esimerkiksi tapaamisoikeuden ajankohtaa tai kestoa.

Tapaamisoikeuden turvaaminen

Aina vanhemmat tai huoltajat eivät ole kovin myötämielisiä noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä vapaaehtoisesti. Tällöin tuomioistuin voi sakon uhalla velvoittaa vanhemman tai huoltajan sallimaan tapaamiset ja ryhtymään muihin tapaamisen toteuttamiseksi tarvittaviin toimiin.

Uhkasakko voidaan asettaa vain, jos lähivanhemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, ettei hän tule vapaaehtoisesti noudattamaan sopimusta. Aihetta epäilyyn voi olla esimerkiksi silloin, kun vanhempi ei ole ennen päätöksen antamista sallinut toisen vanhemman nähdä lastaan.

Vain tuomioistuin voi asettaa uhkasakon.

Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen

Kun päätetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on otettava huomioon muun muassa:

• lapsen etu,
• vanhempien kyky laittaa lapsen tarpeet omien riitojen edelle,
• lapsen ikä ja kehitystaso,
• lapsen luonne ja taipumukset,
• lapsen mahdolliset erityistarpeet,
• vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys,
• vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista,
• vanhempien kyky suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta.

Lapsen edun huomioiminen on tärkeimmässä roolissa silloin, kun päätetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Täytyy ymmärtää, että lapsen etu voi olla ristiriidassa vanhempien edun kanssa. Tällaisessa tilanteessa täytyy punnita vastakkain lapsen ja vanhempien etua, mutta antaa lapsen edulle suurempi painoarvo.

Sopimuksen muuttaminen

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua päätöstä voidaan muuttaa, vaikka se olisi sosiaalilautakunnan vahvistama tai kyseessä olisi tuomioistuimen päätös. Sopimuksen muuttaminen on mahdollista, jos:

• olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet
• muuttamiseen on muuta aihetta.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Vaikuttaako huoltajuus tapaamisoikeuden määrään?

Lapsen huoltajuus ei suoraan määrää tapaamisoikeuden laajuutta, vaan vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeuden toteuttamisesta. On siis täysin mahdollista, että lapsi asuu lähivanhempansa luona, mutta viettää puolet ajasta etävanhemman luona tapaamisoikeuden nojalla.

2. Mistä kaikesta voidaan päättää tapaamisoikeussopimuksessa?

Tapaamisoikeudesta kannattaa sopia mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Vaikka tilanne ei sopimuksen hetkellä olisi riitainen, on sopimus hyvä olla olemassa mahdollisia tulevia erimielisyyksiä ajatellen. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi siitä, milloin lapsi viettää aikaa toisen vanhemman luona, miten juhlapyhät jaetaan ja mihin aikaan lapsi siirtyy toiselle vanhemmalle. Sopimuksessa voidaan sopia myös lapsen kuljettamisesta tapaamisiin, kouluun ja harrastuksiin. Myös matkakulujen jakamisesta voidaan sopia tapaamisoikeussopimuksessa. Sopimusta tehtäessä on huomioitava lapsen etu. Vanhempien tulee hoitaa tapaamisoikeus siten, että se on lapsen ja perheen kannalta mahdollisimman helposti toteutettavissa.

3. Kuinka paljon lapsen on asuttava kummankin vanhemman luona, jotta olisi kyse vuoroasumisesta?

Jotta kyse olisi vuoroasumisesta, tulee lapsen asua kummankin vanhempansa luona lähes yhtä paljon. On katsottu, että kyse on vuoroasumisesta silloin, kun lapsi viettää vähintään 40 % ajasta toisen vanhempansa luona.

4. Lapsen toinen vanhempi väitti, että minun olisi pitänyt ilmoittaa muutostani, vaikka muutin vain korttelin päähän. Muutto ei vaikuta lapsen elämään mitenkään. Olisiko minun pitänyt ilmoittaa muutosta toiselle vanhemmalle?

Muutosta ei ole pakko ilmoittaa toiselle vanhemmalle silloin, kun se ei vaikuta lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Tietysti vanhempien olisi hyvä keskustella asioista etukäteen, vaikka laki ei näin määräisikään. Jos muuttosi ei ole vaikuttanut lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen, ei toinen huoltaja voi tehdä asialle mitään.

5. Toinen vanhemmista käyttää lastamme koko ajan ”riitakapulana” meidän välistemme kiistojen ratkaisemisessa, eikä osaa asettaa lasta riitojemme edelle. Voidaanko tämä ottaa huomioon, kun tehdään päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta?

Kyllä, tämä voidaan huomioida päätöstä tehtäessä. Vanhempien tulee aina asettaa lapsen etu omien etujensa edelle. Lasta ei saa käyttää riitojen välikappaleena, eikä lapsi saisi muutenkaan kärsiä vanhempien tulehtuneista väleistä. Kun lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päätetään, otetaan huomioon muun muassa lapsen etu, vanhempien kyky laittaa lapsen tarpeet omien riitojen edelle ja vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista.